Ongelmia kasvatuskumppanuudessa... ja parisuhteessa
Mies pitää mykkäkoulua ja esittää että minä pilaan hänen ja lasten välit¿ syynä nyt viimeksi seuraavanalainen tapaus:
Viime sunnuntaina meidän 4-vuotias ei tahtonut millään rauhoittua yöunille. Mies oli nukutteluvuorossa ja yritti ensin hyvällä, sitten tiukasti komentamalla saada poikaa pysymään sängyssä. Lopulta poika alkoi huutaa äitiä ja itkeä, että hän haluaa että äiti silittää uneen. Kuuntelin pojan huutoa olohuoneessa puoli tuntia, mutta kun se alkoi mennä hysteeriseksi, menin hänen luokseen ja sanoin miehelle, että minä voi tulla silittämään lasta. Siihen lapsi rauhoittuikin ja nukahti varttitunnissa. Mies sen sijaan loukkaantui verisesti¿
Tiedän että mies ei hyväksy sitä, että minä puutun hänen kasvatukseensa ja olen pitkälti samaa mieltä asiasta. Isän pitää saada selvittää ongelmat itse tai muuten lapset alkavat ajatella että vain äiti osaa hoitaa hommat oikein. Minä en siis saa murentaa isän auktoriteettia neuvomalla tai syöksymällä paikalle jos lapset itkevät. Lapselle ei myöskään minustakaan pitäisi antaa periksi vain koska hän jaksaa kiukutella pitkään ja kovaäänisesti.
Mutta mutta¿ jokin raja kai lasten huudattamisessakin pitää olla. Esim. sunnuntaina tilanne oli se, että olimme olleet samana päivänä kahdessa kyläpaikassa ja 4v. kävi ihan ylikierroksilla, nukutus oli siis poikkeuksillisen hankalaa. Edessä oli maanantaiaamu ja aikainen herätys, joten oli tärkeää saada lapset nukahtamaan ajoissa. Kaiken lisäksi 4v huusi niin kovaa että se häiritsi varmasti paitsi unta hakevaa isoaveljeä myös naapureita.
No, nyt ei siis olla miehen kanssa puhuttu tuon jälkeen. Eilen hän ei illalla puhunut mitään lapsillekaan, luki kotiin tultuaan vain lehden ja meni sitten torkuille. Tekisi mieli sanoa, että juuri tällaisen käytöksen takia ne lapset huutaa äitiä vaikeissa paikoissa. Jos mies todella panostaisi asiaan, hän olisi enemmän lasten kanssa, suunnittelisi miten selviää vaikeista tilanteista ja kertoisi aikeistaan minullekin. Ja riidoista pitäisi tietenkin keskustella jälkikäteen ja selvittää asiat. Sen sijaan hän on lapsille ihana ja hauska kaveri silloin, kun kaikki menee hyvin, mutta hermostuu heti kun asiat menee pieleen. Ja sitten kun hän on vetäytynyt jonnekin nurkkaan mököttämään, minä joudun joka tapauksessa paikkaamaan ja olemaan lapsille se vankka vanhempi, jonka läsnäoloon voi luottaa
No, syytä on tietysti molemmissa eikä tämä aina näin hankalaa ole. En vaan oikein tiedä, miten tätä voisi auttaa, siis saada sovittua selkeämmin joistain käytännöistä. Vai onkohan kyse vaan siitä että tuo mies nyt on tuollainen tunnevammainen eikä osaa käsitellä negatiivisa tunteita kuin pakenemalla. Tulipas vuodatettua, mutta o0ttaa vaan just nyt niin päähän tämä touhu :-(
Meillä mies pitää mykkäkoulua ja esittää että minä pilaan hänen ja lasten välit¿ syynä nyt viimeksi seuraavanalainen tapaus:
Viime sunnuntaina meidän 4-vuotias ei tahtonut millään rauhoittua yöunille. Mies oli nukutteluvuorossa ja yritti ensin hyvällä, sitten tiukasti komentamalla saada poikaa pysymään sängyssä. Lopulta poika alkoi huutaa äitiä ja itkeä, että hän haluaa että äiti silittää uneen. Kuuntelin pojan huutoa olohuoneessa puoli tuntia, mutta kun se alkoi mennä hysteeriseksi, menin hänen luokseen ja sanoin miehelle, että minä voi tulla silittämään lasta. Siihen lapsi rauhoittuikin ja nukahti varttitunnissa. Mies sen sijaan loukkaantui verisesti¿
Tiedän että mies ei hyväksy sitä, että minä menen pelastamaan tilanteen ja olen pitkälti samaa mieltä asiasta. Isän pitää saada selvittää ongelmat itse tai muuten lapset alkavat ajatella että vain äiti osaa hoitaa hommat oikein. Minä en siis saa murentaa isän auktoriteettia neuvomalla tai syöksymällä paikalle jos lapset itkevät. Lapselle ei myöskään minustakaan pitäisi antaa periksi vain koska hän jaksaa kiukutella pitkään ja kovaäänisesti.
Mutta mutta¿ jokin raja kai lasten huudattamisessakin pitää olla. Esim. sunnuntaina tilanne oli se, että olimme olleet samana päivänä kahdessa kyläpaikassa ja 4v. kävi ihan ylikierroksilla, nukutus oli siis poikkeuksillisen hankalaa. Edessä oli maanantaiaamu ja aikainen herätys, joten oli tärkeää saada lapset nukahtamaan ajoissa. Kaiken lisäksi 4v huusi niin kovaa että se häiritsi varmasti paitsi unta hakevaa isoaveljeä myös naapureita.
No, nyt ei siis olla miehen kanssa puhuttu tuon jälkeen. Eilen hän ei illalla puhunut mitään lapsillekaan, luki kotiin tultuaan vain lehden ja meni sitten torkuille. Tekisi mieli sanoa, että juuri tällaisen käytöksen takia ne lapset huutaa äitiä vaikeissa paikoissa. Jos mies todella panostaisi asiaan, hän olisi enemmän lasten kanssa, suunnittelisi miten selviää vaikeista tilanteista ja kertoisi aikeistaan minullekin. Ja riidoista pitäisi tietenkin keskustella jälkikäteen ja selvittää asiat. Sen sijaan hän on lapsille ihana ja hauska kaveri silloin, kun kaikki menee hyvin, mutta hermostuu heti kun asiat menee pieleen. Ja sitten kun hän on vetäytynyt jonnekin nurkkaan mököttämään, minä joudun joka tapauksessa paikkaamaan ja olemaan lapsille se vankka vanhempi, jonka läsnäoloon voi luottaa
No, syytä on tietysti molemmissa eikä tämä aina näin hankalaa ole. En vaan oikein tiedä, miten tätä voisi auttaa, siis saada sovittua selkeämmin joistain käytännöistä. Vai onkohan kyse vaan siitä että tuo mies nyt on tuollainen tunnevammainen eikä osaa käsitellä negatiivisa tunteita kuin pakenemalla. Tulipas vuodatettua, mutta ottaa vaan just nyt niin päähän tämä touhu :-(
Kommentit (9)
En näe tuota tilannetta millään lailla toista vanhempaa aliarvioivana tai toisen kasvatukseen puuttumisena. Ainakin meillä (lapset on 3v ja 1,5v. eli pienempiä tietty) käymme molemmat, jos kotona olemme, sanomassa lapsille hyvää yötä ja antamassa halit. Jos sieltä sitten vielä huudellaan äitiä tai isiä, niin sitten tilanteen mukaan jompi kumpi käy vielä uudelleen paikalla, yleensä se jota pyydetään, tai sitten ei kumpikaan jos jatkuvasti vain huudellaan, eikä oikeasti ole hätä. Esim. 3v. on juuri alkanut pelätä milloin mitäkin ja äänestä kyllä kuulee jos oikeasti jokin pelottaa ja aikuista tarvitaan paikalle. En pidä tätä vanhempien pompottamisena ainakaan vielä tässä vaiheessa. Haluan joka ilta itsekin sanoa lapsille hyvää yötä, enkä kyllä kestäisi kuunnella, jos lapsi oikein itkee äitiä paikalle.
Jos on sitten jostain toisenlaisesta tilanteesta kyse, jossa selkeämmin on sovittu että toinen vanhemmista hoitaa homman ja sitten toinen tulee paikalle ja tekee sen vielä tyyliin ' anna minä, kun minä osaan tämän paremmin' niin sellaisesta suuttuisin kyllä itsekin.
Meillä ongelmat kasvatuskumppanuudessa on vähän suurempia eli mies joko kieltää tai sallii jotain josta on - minun mielestäni - sovittu päinvastaista. Taii mies komentaa lapsia tyylillä joka minun mielestä loukkaa lasta (oletko nyt ihan tyhmä -tyyliin) ja vaikka asiasta on puhuttu, ei lopeta/ osaa lopettaa. Joskus tuloksetta yritinkin täällä viritellä aiheesta keskustelua.
Ei nämä kasvatusasiat aina ole niin selkeitä tai ainakaan helppoja. Minusta toimit kuitenkin väärin (tulee helposti kyllä itse livettyä joskus samaan). Menemällä lapsen luokse vahvistit sitä, että itkemällä oikein sydäntärepivästi saa lopulta äidin paikalle. Ei 4v. mene rikki itkemisestä jos isä on paikalla ja osaa olla turvallinen vanhempi. Jatkossa vastaavat tilanteet olisi hyvä yrittää ennekoida, eli jos risaisempi päivä niin äiti automaattisesti nukuttamaan. Ei tule kasvatusristiriitaa.
Toisaalta miehen pitäisi ottaa enemmän kokonaisvastuuta - mitä he eivät helposti tee jos äiti/nainen on paikalla. Auttaisiko jos jättäisit enemmän lapsia säännöllisesti miehen vastuulle ja itse lähtisit pois kotoa. Lapset ja elämä opettaa. Meillä ainakin mies tuntuu selviävän paremmin lasten kanssa kun en ole paikalla vastaamassa kysymyksiin. Ja Joutuu itse etsimään kasvatuskikkoja ja ratkaisuja tilanteisiin. Olen ajatellut että miehelläni on oikeus olla juuri omanlaisensa isä, ei sellainen kuin minä haluaisin tai kuin minä olen äitinä.
nämä on vaikeita juttuja. En tiedä onko oikein, mutta olisin toiminut kuten sinä. Kun kaikki ovat väsyneitä,niin ihan sama kumpi saa lapsen nukkumaan, kunhan saa. Toisena iltana kun on rauhallisempaa ja enemmän normaali-ilta, voi jaksaa lasta opettaa siihen, ettei itkemällä pompoteta vanhempia.
Mököttämisestä: näinhän sitä toimii kun suuttuu. Miehelläni on taipumusta samaan. Kun on riita, hän ei puhu ja ' ohittaa lapset' ja jättää ne minulle. Syynä, koska tilanne on tämä. No, oli tilanne mikä hyvänsä, niin minä en voi (enkä halua) ohittaa lapsia. Lapset on hoidettava. En tiedä auttoiko tämä, ainoa keinohan teille on puhua ja sopia miten jatkossa toimitte. Ottakaa tosiaan vaikka nukutusvuorot.
Tsemppiä ja voimia!
Ei hyvänen aika, ottakaa hyvät ihmiset järki käteen ja lopettakaa tekemästä asioista niin vaikeita. Tietenkin sinä menit silittämään pojan uneen, tärkeintähän oli että hän nukahti. Jos miehesi siitä suuttui, epäilen että kenkää puristaa joku muu syy, eihän aikuinen ihminen voi olla noin lapsellinen. Kaivakaapa nyt se todellinen syy esille minkä takia pidätte mykkäkoulua.
teksti olikin jossain vaiheessa monistunut. Anteeksi.
juu, minustakin on käsittämätöntä, että aikuinen mies mököttää päiväkausia jostain tommoisesta syystä. Mutta kun koko päivä oli muuten ollut kiva, oltiin halailtu paljon jne. niin siltä se vaikuttaa... Tiedän kyllä että miehellä on paha stressi juuri nyt, joten se on tietty osa syy :-(
Meillä mies hoitaa lapsia tosi paljon. On ollut useamman kerran pari päivää ihan yksin niiden kanssa + hoitaa joka aamu aamiaiset ja kouluun ja tarhaan viennin. Kyse ei siis ole siitä, etteikö hän osaisi tai ettenkö antaisi hänen tehdä asioita. Ongelma on lähinnä se, että hän on ihan yliherkkä kaikelle neuvomiselle ja puuttumiselle siihen miten hän toimii. Olen opetellut pitämään suuni kiinni suurimman osan aikaa, mutta tuollaisia poikkeuksellsien vaikeita tilanteita en osaa vieläkään ohittaa. Eri asia olisi jos sama tilanne toistuisi usein, sitten ehkä ajattelisinkin että kyse on pompottamisesta ja antaisin lapsen huutaa, mutta kun tämä oli tosiaan poikkeustilanne.
Meillä muuten on " nukutusvuorot" ja juuri siksi mies nukutti tuona iltana. jälkikäteen ajatellen olisi pitänyt vaihtaa vuoroja, koska minä yleensä saa kuopuksen rauhoittumaan nopeammin. No, kalliisti maksan omasta laiskuudestani, kun menin mieluummin suihkuun...
Ei se ole toisen kasvatukseen puuttumista, jos tuollaisessa tilanteessa menee ja rauhoittaa tilanteen. Sama toisinkin päin: jos taapero melskaa minun kanssani eikä rauhoitu ollenkaan, saa mieheni mielihyvin tulla rauhoittamaan tilanteen enkä minä tosiaankaan voi vetää siitä hernettä nenääni.
Joskus kelpaa toinen ja joskus toinen. Se ei tarkoita, että lapsi saa pompottaa aikuisia tai että aikuiset saavat vääntää kättä paremmuudestaan. Maalaisjärjellä näistä tilanteista selvitään. Kauheen usein kuulee just näitä tarinoita, joissa vanhemmat yhteen köyteen vetämisen sijasta valitsevat tämän kilpailemisen ja tekevät kaiken maailman keskinäisiä sääntöjä, joista sitten pidetään kynsin ja hampain kiinni ajattelematta sitä oikeesti lapsen parasta...
Mököttämisen kyllä tunnistan, se on meillä minun huono tapani. Toivottavasti teillä asiat oikenee taas pian normaaliksi!
mutta omakin mieheni loukkaantuu tuollaisesta. Ei kylläkään pidä mykkäkouluja. Miehesi olisi voinut ajatella lasta eikä omaa kasvatusegoaan. Hän käyttäytyy nyt kuten nelivuotias lapsi. Ehkä käytös juontaa hänen omasta lapsuudestaan, siitä kun hän oli nelivuotias?
Itselläni on kyllä paha vika mennä neuvomaan ja jäkättää jos mies toimii mielestäni väärin vaikka on hoitanut yhtä paljon poikaa kuin minäkin (jos nyt ei oteta huomioon että minä olin äitiys- ja vanhempainvapaalla).
Meillä on jo vähän silti niin että äiti on lähes aina paras. Tai äitiä aina huudetaan apuun. Tosin osaa poika huutaa isääkin kun äiti kiukustuu.
Itse olen tuollaisessa vastaavanlaisessa tilanteessa toiminut ihan samalla tavalla koska olen vain halunnut lapsen nukkumaan ja toisaalta tuntuu pahalta kuunnella kun lapsi huutaa hirveästi äitiä. Välillä mies on ollut ihan tyytyväinen, välillä suuttunut. Mykkäkoulutyyppiä mies ei ole mutta noin yleensä kyllä suuttuu kovasti kun hänen toimintaansa arvostellaan. Toisaalta kukapa ei suuttuisi. Ja hei, kukapa ei käyttäytyisi välillä itsekin kuin 4-vuotias?!
Enkä kyllä edes oikein ymmärrä mistä miehesi suuttui tai jos hän suuttui sinulle siitä, että tulit puuttumaan tilanteeseen niin miksi ihmeessä hän lapsille mököttää??
Mitäs jos et olisi mennyt silittämään poikaa uneen? Epäilen, että homma olisi karannut kokonaan käsistä; poika huutaa hysteerisenä ja nukahtamisesta ei ainakaan tule mitään, isällä nousee sauhu päästä ja isompi lapsikin valvoo...
Minusta se, että menee APUUN tilanteessa, joka on ryöstäytymässä käsistä ei todellakaan ole toisen kasvatuksen vesittämistä tai hänen arvovaltansa murentamista lapsen edessä. Ei se voi mennä niin, että aikuiset sopivat keskenään " säännöt" joista pidetään hampaat irvessä kiinni, vaikka tilanne vaatisi pientä joustamista. Minä olen tosi onnellinen siitä, että mieheni tulee apuun jos esikoinen (2v 5kk) temppuilee minulle.
Sitäpaitsi millaisen viestin lapselle antaa se, että hän tietää äidin olevan kotona, huutaa äitiä ja äiti ei tule?