4,5 vuotiaan " valehtelusta"
Hei! Kyselisin kokemuksianne, neuvoja 4,5 vuotiaan selkeään " valehteluun" . Tyttö tietää tekevänsä väärin, on nolo ja äiti näkeekin jo kauas milloin tytär " valehtelee" . Kyse on pienistä asioista kuten esim. syömisessä (sanoo syöneensä itse kun olen kääntänyt selkäni hetkeksi esim tiskikonetta täyttääkseni ja selkeästi näen, että tytär on lapannut ruokansa takaisin tarjoiluastiaan.. jne. jne.). Pointtina ei ole siis tämä ruokailuasia vaan yleensä se miten saisi pikkuisen ymmärtämään, että valehtelu ei tuota tulosta. Olen yrittänyt kannustaa totuuden puhumiseen mutta näköjään tytöllä on vielä itselläänkin hakusessa mikä on totta ja mikä ei. Kyse on kuitenkin sikäli vakavasta asiasta, että en nyt haluaisi painaa asiaa villaisellakaan. Totuuden puhumiseen pitäisi kannustaa, mutta valheesta kuitenkin joku rangaistus saatava, eikö? Vähän sama pulma on " varastamisessa" . Tyttö otti hoitopaikasta lelun ja suunnitellusti sanoi saaneensa sen sieltä vaikka tiesin hyvin, ettei sieltä mitään jaella. Menimme palauttamaan nallea ja tytär oli tosi noloissaan. Sanoin, että äitikin pahoitti nyt mielensä kun tytär niin tyhmästi toimi, mutta jäin miettimään, että oliko se nyt sittenkään viisaasti sanottu. Itseäänvartenhan sitä pitäisi puhua totta eikä äidin / muiden mielipahan vuoksi. Muuten tyttö on reipas, iloinen ja ystävällinen. Kaipaisin hyviä neuvoja ja viisaita ajatuksia. Kiva jos sellaisia löytyy.
kotona, että päiväkodissa. Varastamisen ymmärtäminen vääräksi on ehkä helpompaa, kun lapselle on helppo selittää sen seuraukset ja tosiaan se lelun/tavaran palauttaminen ja anteeksi pyyntö on kuitenkin niin " noloa" , että siitä varmasti oppii.
Valehtelusta sen verran, että ollaan oltu aika tiukkoja tällaisten asioitten suhteen, että pienestäkin valheesta keskustellaan ja pidetään puhuttelu, tietysti perustellen, miksi se on väärin. (joskus tulee tehtyä kärpäsestä härkänen, mutta tärkeintä on, että asia tulee ymmärretyksi).
Nykyään (lapsi kohta 7v), lapsi " valehtelee" leikillään kotona, että se ei ole niin vakavaa, kunhan vetkuttelee jonkun asian kanssa. Kaverin kanssa leikkiessään olen kyllä kuullut sellaisia tarinoiden sepustuksia, että huh huh oksat pois... Siihenkin olen vain mennyt väliin sanomaan, että äläpäs keksi tuommoisia tarinoita, lapsi tietysti siitäkin nolostuu.