Tutkimukset tehty...
Hei vaan,
olen täällä aiemminkin kirjoitellut, mutta asiaan.
Olemme nyt ukkelini kanssa käyneet Helsingin VL:ssä lapsettomuustutkimuksissa ja ihmeekseni kummastakaan ei mitään varsinaista vikaa löytynyt. Olemme siis yrittäneet noin 1,5 v ja taustana on, että miehelläni on yksi lapsi ja minulla on ollut kaksi raskautta nurempana (toinen abortti ja toinen keskenmeno).
Olen todella hämentynyt; olin ihan varma, että jokin syy löytyy.
Kiertoni eivät ole täysin säännölliset, mutta silti munasolu oli irronnut kuukautiskierron kartoituksessa ja muutkin arvot olivat kohdallaan.
Eli siis lääkärin mukaan varsinaista syytä ei siis löydy.
Nyt sitten sain clomireseptin ja sitten myöhemmin mahdollisesti inseminaatiot ja jos nekään eivät tuota tulosta niin sitten koeputkihedelmöitys.
Onkot täällä muita samassa jamassa olevia? Tai onko kokemusta ns. clomiraskauksista? Ikää on jo 36 joten en nyt kovin montaa kuukautta pelkkiä clomeja popsi. Sitten täytyy jo siirtyä rankempiin hoitoihin....
Kommentit (7)
Miksi oli yllätys, kun vikaa ei löytynyt kummastakaan. Molemmathan ovat jo aiemmin osoittaneet hedelmöityskykynsä. Mutta yksi " vika" joka tulee mieleen, on kohdun liman happamuus, joka tappaa siittiöt. Myös vasta- aineita voi olla.
Minulle gyne sanoi, että jos mitään syytä lapsettomuuteen ei kummastakaan löydy, ei IVF/ ICSI paranna mahdollisuuksia tulla raskaaksi, joten kovin rankkoihin hoitoihin en ihan ekana lähtisi (niihin menee paljon rahaa). Inssi?
paitsi että vikaa ei tutkimuksissa meistäkään löytynyt. Alkaneita raskauksia ei kyllä kummankaan historiaan kuulu. Senniinan kanssa olen samoilla linjoilla, että melkeinpä toivoisi että olisi löytynyt joku selvä syy, joka sitten olisi ollut korjattavissa! No ei auta muu, kuin mennä näillä korteilla, jotka on annettu ja ekaksi inssillä sitten koittaa peli voittaa...
Mutta siis, miksi tähän viestiin nyt vastaan, on tuo Pittisen gynen kommentti että jos vikaa ei löydy, ei rankemmat hoidot paranna mahdollisuuksia tulla raskaaksi! Mä nimittäin olen jostain syystä aika pessimistinen inssien onnistumisen suhteen ja melkein jo odotan IVF:ää, kun olen ihan ollut siinä käsityksessä että sen tulos ois tehokkaampi!
Tietääkö kukaan, mihin tuo sitten perustuisi ettei IVF/ICSI toisi varmemmin tulosta?
Olen ajatellut, että inssit tehdään selittämättömille ensin, koska ovat helpommat ja halvemmat hoidot, joilla on kuitenkin aika hyvä mahdollisuus onnistua, eikä siksi että " teho" olisi yhtä hyvä. Enkä nyt tietenkään tällä tarkoita sitä, että haluaisin heti IVF:ään. Olin vaan siinä luulossa, että meidänkin kohdallamme IVF olisi kuitenkin tehokkaampi hoito, joten olen nyt tässä laskenut sitten sen varaan... :/
Pittinen:
Miksi oli yllätys, kun vikaa ei löytynyt kummastakaan. Molemmathan ovat jo aiemmin osoittaneet hedelmöityskykynsä. Mutta yksi " vika" joka tulee mieleen, on kohdun liman happamuus, joka tappaa siittiöt. Myös vasta- aineita voi olla.
Minulle gyne sanoi, että jos mitään syytä lapsettomuuteen ei kummastakaan löydy, ei IVF/ ICSI paranna mahdollisuuksia tulla raskaaksi, joten kovin rankkoihin hoitoihin en ihan ekana lähtisi (niihin menee paljon rahaa). Inssi?
että se vika voi löytyä myös ihan solutasolla eli se selviää monille selittämättömille vasta kun tehdään ivf/ icsi. Esim solujen jakautumisessa voi olla ongelmaa yms.
Toinen mahdollisuus on että naisella voi olla sen tyyppinen limakalvo/tulppa tuossa kohdun suulla että siittiöt ikäänkuin takertuvat siihen ja eivät pääse siitä läpi. Yhdellä aikoinaan tällä palstalla kirjoiteleella oli juuri tuo vika ja kun eka inssi tehtiin niin silloin hän vasta raskautui. Munasolut siis irtosivat ja kaikki oli ok eli olivat tavallaan selittämättömiä. Heille tehtiin se post koitaali testi (vai mikä ihmeen sanahirviö se nyt onkaan) Jossa katsotaan meneekö siittiöt kohtuun asti. Googlaamalla asiasta saa lisää tietoa.
tsemppiä! Usko IVFään on täällä ainakin kova ;)
Piippuli (jonka munasolut eivät suostuneet kasvamaan ja irtoamaan ilman IVFää) ja IVF-poju 4kk
Jotenkin täytyy tunnustaa, että olisi itsekin melkein toivonut, että jokin vika olisi löytynyt. Nyt kun selkeää syytä ei ole niin on jotenkin neuvoton olo!
Yksi ystäväni oli juuri näihin selittämättömiin lukeutuva ja tuli raskaaksi koeputkihedelmöityksellä, että en sitten tiedä. Aikaa kyllä meni!
Itsestäni vielä sen verran, että vaikka mitään varsinaista syytä lapsettomuuteen ei löytynyt niin pikku " ongelmia" siis on;
-eli kiertoni ovat heittelehtineet jonkin verran,pari kiertoa yli 40 pvää, en pongannut ovista niissä kierroissa
-lisäksi jossain väiheessa pohdittiin että minulla olisi hieman pco- tyyppiset munasarjat (ei sitten vahvistettu),
- molemmat munanjohtimet auki, mutta toisessa saattaa olla, jotain vikaa kun liuos ei heti mennyt läpi
- myomaan alkua kohdussa (ei kuulemma kannata alkaa poistamaan nyt)
- Lisäksi ennen VL käyntiä, eräs gyne epäili endoa. Tämä VL:n lekuri (eikä yksi aiempikaan) sitten taas puhunut mitään siitä!
Eli tietysti edellämainittujen valossa voisi kait puhua, että vaikkei varsinaista yhtä syytä ole niin ikä on tuonut kaikkea pikkuvaivaa mukanaan ja näiden valossa voisi tietysti ajatella, että raskauden alkaminen on vaikeutunut!
Mitäs olette mieltä?
Hei,
vielä kysyisin teiltä noista otsakkeessa mainituista?
Eli siis noista ei lääkäri mitään puhunut eli voiko niitä tutkia....
Alkaa jo ihan pelottaa, että jos meidän tapauksessa lapsettomuuden syy on just jokin erikoinen, mihin ei sitten löydy apua!
käsittääkseni happamuuden ja vasta-aineet voi tutkia. Niihin liittyvistä hoidoista en tiedä, koska multa niitä ei ole koskaan tutkittu. Kuvittelisin happamuusasian olevan vasta-aineita helpommin hoidettavissa?
Mulla on myös ollut tuota kiertojen heittelyä ja siitä lähinnä on epäilty, että ovuloin harvakseltaan. Clomeilla ovuloin kyllä hyvin ja kiertokin tasoittui. Raskaaksi en kuitenkaan enää pelkällä clomihoidolla tullut. Tarvittiin siis inssi. Lääkäri totesi, että ongelmani saattaa olla sellainen, ettei sitä lääketieteen keinoin pysty edes tutkimaan/toteamaan. Olen kuitenkin erittäin kiitollinen, että raskautuminen on onnistunut suht helpoilla hoidoilla. Luomuraskauden mahdollisuudesta olen täysin luopunut ja tämä jääkin varmaan meidän ekaksi ja vikaksi yhteiseksi lapseksi. Voimia sinulle tutkimuksiin ja toivotaan tärppiä!
löytyy muitakin. Ex-miehen kanssa yritettiin esikoista 2 vuotta ennenkuin lähdettiin tutkimuksiin v.-99. Tulos: ei vikaa kummassakaan. Ehkäisyä ei oltu käytetty pitkiin aikoihin, viimeiset pillerit olen syönyt -93. Varmoja päiviä ja kumeja harrastettiin lähinnä.
Esikoinen sai alkunsa clomit+pregnyl-lääkityksellä -99 eli heti ekasta clomikierrosta. Sittemin olen eronnut esikoisen isästä. Ehkäisyä ei tuon -93 jälkeen ole ollut käytössä. Nykyisen mieheni kanssa yritettiin lasta " verenmaku suussa" n. vuosi ja menin ongelmani tietäen lääkäriin hakemaan clomeja. Niitä vedin 1-5/06 pregnylin kanssa tuloksetta. Myös mies tutkittiin, ei vikaa. Lääkehoidossa pidettiin tauko ja pääsimme pian hoitoihin julkiselle. Eka inssi tehtiin lokakuussa -06 clomikiertoon ja plussa tuli.
On ollut todella hämmentävää, että mitään vikaa ei muka missään ole. Ainoastaan raskaus ei ottanut alkaakseen. Jotenkin tuntui, että " oikea vika" olisi ollut helpompi käsittää (varsinkin, jos siihen olisi ollut hoitokeino). Tosin tarinanihan varmaan kuulostaa " helposti raskautumiselta" , mutta kyllä noihin -93 jälkeisiin vuosiin aika monet itkut mahtuu. Ainoat raskaustestit olen tehnyt, kun olen ollut raskaana. Muissa kierroissa en ehtinyt edes testausvaiheeseen. On mahdollista, että ovuloin harvakseltaan, muuta selitystä ei ole löytynyt.
Nyt olen kuitenkin onnellisesti raskaana rv14 ja risat. Ikää on 38 v. Toivotaan, että teilläkin clomit tai viimeistään inssi tuottavat toivotun tuloksen. Kertomani on yksi todiste em. hoitojen onnistumisesta!
Hyvää ja hedelmällistä tulevaa vuotta! ps. kuumeilupuolella on mukava 60-lukulaisten pino, jossa kirjoittelee eri tilanteissa olevia ihania ihmisiä, myös hoidoissa olevia!