Mitä teette 2-3 kuukautisen kanssa päivät?

kotihommiin, laita vaikka sitteriin tai kantoliinaan tai johonkin ja teet ihan normaaleja kotijuttuja: pyykkäystä, tiskausta, kokkausta, imurointia. Älä aja itseäsi siihen että aina kun vauva hereillä niin leikit hänen kanssaan ja että kotihommat hoituu kun vauva nukkuu:-) Tai sitten lähdet ihmisvilinään/kylään välillä, meillä ainakin vauvat viihtyneet mitä enemmän uusia juttuja välillä ympärillä. Ei tietenkään koko aikaa. Kyllä se ihan tavan arkielämä kiinnostaa vauvojakin kaikkein eniten! Tsemppiä! Hetken päästä ei enää todellakaan tarvi miettiä mitä tekisi, kun pikku ohjelmatoimisto keksii kyllä:)

Vauvamme on ollut sen verran vaativa, että melkein asui sylissä ensimmäiset kaksi kuukautta. Suostui nukkumaankin ainoastaan sylissä, joten sylitelty on tarpeeksi ;) Nyt, kun maailma kiinnostaa enemmän kuin äidin syli (4 kk), pidän häntä paljon lattialla. Sylittelen kuitenkin aamuisin ja iltaisin, oikein otan sellaisen hetken, kun pidän vauvaa sylissä ja juttelen hänelle. Tietysti sitten sylittelen myös päiväsaikaan, esimerkiksi kanniskelen ympäri kämppää olkapäällä ja teen jotain samalla.



Viihdyttämisestä sen verran, että leikin vauvan kanssa aina välillä pitkin päivää, nauratan, näytän leluja tai kirjoja, kutittelen, jumppaan. Mutta annan hänen myöskin olla lattialla itsekseen, jotta saan itse syötyä jne. Tosiaan, vauvojen mielestä kaikki on tosi mielenkiintoista, esimerkiksi meidän vauvamme aivan jähmettyy ihailemaan värejä ja valoja meidän vaatehuoneessa :) Siksi mielestäni ei tarvitse järjestää mitään kovin erikoista normaaliin arkipäivään, vauvan voi ottaa normiaskareisiin mukaan ja hän on varmasti tyytyväinen.

2kk on myös täysin sylivauva. Lisäksi nukkuu päivällä vain puolen tunnin pätkissä. Edes liikkuvissa vaunuissa ei viihdy juuri tuntia pidempään. Hereillä ollessaan ei viihdy oikeastaan yhtään itsekseen, koko ajan pitää viihdyttää. Muutenkin hyväntuuliset hetket ovat vielä aika lyhyitä, pian alkaa kiukuttaa, kun nukuttaa. Tajuaisi hölmö nukkua vähän pidempään kerrallaan, mutta kun ei... En siis saa päivisin tehtyä oikeastaan mitään kotihommia tai muutakaan "järkevää".



Viihdytän vauvaa laulamalla, jumppaamalla, esittelemällä helistintä, hymynaamaa tai muuta (mieluiten punaista) kivaa tavaraa. Sitterissä keittiön pöydällä saattaa viihtyä joskus jopa 15 minuuttia ilman jatkuvaa viihdytystä, koska ilmeisesti valkoiset seinämme ovat niin kiinnostavat. :) Iltaisin ollaankin sitten jo niin väsyneitä, että kantoliina on ainoa pelastus. Mikään viihdytys ei enää tahdo tehota.

Tuon ikäinen on usein suht pieneen tyytyväinen :)



Eli ei tarvitse aktiviteettia juuri hirveästi.



Meillä neiti on 4kk... Aamulla höpötellään sängyllä yleensä siihen asti että tulee nälkä.. No syönnin jälkeen siirrytään vaipan vaihdon, vaatteiden vaihdon jälkeen olohuoneeseen. Köllöttelee lattialla, katselee lelujaan, syö niitä :D.. Sillä aikaa itse syön aamupalan..

Ottaa pienet aamupäikkärit tunnin päästä heräämisestä.. Nukkuu max 1t.



Sitten köllöttelee lattialla. Höpötellään, katsellaan leluja.. lauleskelen, jumpataan...

Tai on päiviä jolloin olen väsynyt niin vauva katselee lelujaan ja minä telkkaria sekä makaan sohvalla..



Päiväunille mennään n 12 aikaan... Ulos vaunuihin.. Siellä meneekin tuonne n 15-16 asti iltapäivällä..



Itse en voisi ajatella että pitäisi vauvaa kokoajan sylissä, koko ajan leikittäisin, heiluttaisin vaunuissa, sitterissä tms..



Virikkeitä vauvallasi on varmasti tarpeeksi :) Nyt äidille virikkeitä :D



Onko lähelläsi kerhoja ( esim seurakunnan kerhoja), avointa päiväkotia.. tai onko tuttuja/ ystäviä päivällä kotosalla jos kävisit kyläilemässä tai kutsuisit teille kylään?



Äitinä olemisesta tehdään nykypäivänä jotenkin kamalan vaikean kuuloista ja suorituspaineista.

Nauti vauvastasi ja unohda kaikenmaailman "pakko" säännöt... Toki ruokaa on pakko syödä niin äidin kuin lapsenkin :D

Nyt meillä jo 8kk vauva, mutta aikoinaan mietin ihan samaa.Onko tarpeeksi sylissä,pitääkö sitä ja tätä. Itse pidin vauvelia välillä kantoliinassa, siellä kyllä yleensä nukahti. Sitterissä ei tykännyt olla yhtään.



Meillä oli sellainen joka aamuinen yhteinen tapahtuma vauvan kanssa, mistä nautiitiin kummatikin. Laitoin jonkun hyvän lasten CD;levyn soimaan. Menin vauvan kanssa lämpimään huoneeseen (suihkuhuone) missä hieroin joka aamu vauvan läpi, lauloin samalla, ja sitten pesin pienen hellästi. Vauvan nautti kosketuksesta, laulusta, yhdessä olosta ja nauroi välillä makeasti kun äiti hassutteli. Vietimme näissä aamupuuhissa ihan hyvän tovin, ja se hetki oli tosi ihana. (nyt ei enää onnistu kun toinen ei suostu olemaan niin kauaa paikallaan, saati selällään).



Mutta minulle tuo hetki yhdessä pitkään ja rauhassa hoivatessa oli tosi ihana. Ja noin pieni vauva ei vielä tarvitse mitään tajunnan räjäyttäviä virikkeitä, yhdessäolo ja pienet jutut riittävät.



Nauttiikaa rennosti yhdessä olosta, kuuntele itsesäsi, sinä kyllä äitinä keksit ja huomaat mistä vauva nauttii.

siis lainausta aiemmasta viestistä...

Itse en voisi ajatella että pitäisi vauvaa kokoajan sylissä, koko ajan leikittäisin, heiluttaisin vaunuissa, sitterissä tms..



Juu, en minäkään ajatellut, että se ihan tällaista olisi. Taitaa olla pitkälti vauvan temperamentista kiinni, minkä ikäisenä alkaa viihtyä itsekseen äidin touhuja seuraillen. Kyllä meilläkin vähitellen helpottaa, mutta melkoinen sylivauva on edelleen. Mutta toisaalta, ikääkin on vasta vajaat 10 viikkoa.