<3~~~<3 HELMET'06 lokakuu <3~~~<3
Kommentit (11)
täällä taas. On niin kiireisiä nämä kotiäidin päivät, ettei muka ehdi nettiinkään :-) Tai ehkä se johtuu siitä, että miltei joka päivälle oon keksinyt jotain aktiviteettiä milloin oon jumpassa, perhekahvilassa, vauvahieronnassa tms. Oon vaan huomannut, että kaikissa vauva-lapsi paikoissa on tarjolla jotain herkullista makeeta, jota en tietty voi vastustaa. Kuusi kiloa pitäisi painoa tiputtaa, ja se ei todellakaan onnistu korvapuusteja syömällä...
Lueskelin syyskuun pinon, ja tuttuja raivareita on myös meillä. Tänään Vilma suuttui aamupalalla, kun tein hänelle ja itselleni samanlaiset leivät, ja olisi halunnut myös mun leivän. Ja kun ei sitä saanut, heitti leipänsä lattialle. No, aikansa siinä murjotettuaan pyysi anteeksi ja nosti leivän lattialta ja söi sen. Jotenkin niin kornia, että on vaikea pitää pokkaa ja pysyä ankaran näköisenä - tai joskus olla hermostumatta kunnolla. Ulina eli tekoitku on meillä ikävä kyllä usein käytössä, joskin ehkä vähän vähemmän nyt kun yritetään ignoorata se. Mutta hermoille se todellakin käy!
Eilen kun oltiin lähdössä kauppaan Vilma sai ekan kerran ulko-oven lukon auki, joten nyt meille on ostettu turvalukko joka pitäisi asentaa vkonlopun aikana...
Uskomatonta, kuinka nopeasti aika kuluu ja kehitystä tapahtuu, kun vertaa Lauriin joka nyt on 3kk ja vaan makaa pötköttää viltillään tai on maidottelemassa. Vilma suhtautuu ihan hyvin pikkuveljeen, meille kyllä kiukuttelee ja varsinkin isin aikaa haluaa nyt enemmän kuin aiemmin.
Kaalilaatikko, kiva että viihdyt duunissa! Muistan viime syksynä kun palasin töihin kuinka kivaa se oli (puhumattakaan palkkapäivistä). No, ihan hyvillä mielin kyllä sieltä taas äitiyslomalle jäinkin ;-)
Todellakin Hulluja Päiviä odottaen, vaikka juuri Sokoksen 3+1 päivillä ja Kampin Kampituspäivillä kävinkin...
Shoppausaddikti baby ja lapset
tosin minun omista ;-)
Minä ostin sitä uutta pepsodentin white now hammastahnaa ja onnessani sitten esittelin miehelle harjattuani sillä, että eikö oo hohtavan valkoiset nyt nämä mun hampaat niin eiköhän se kurja ukko vinoillut, että eikö tuo oo paremminkin yellow now kuin white now tahnaa... :-P No myönnetään ettei tulos ollut mikään kovin ihmeellinen ja huomiota herättävän valkoinen...
Käytiin koko porukan voimin lapissa poroja moikkaamassa. Oli ihanaa päästä pois täältä kotoa tuijottamasta samoja seiniä! Päivät tosin meni älyttömän äkkiä eikä oikein ehditty ihmeitä tekemään vaikka neljä päivää oltiinkin. Niistäkin tosin kaksi meni matkustaessa... :)
Miten teillä muilla on sisarukset olleet mustasukkaisia vauvasta?
Meillä Onnin käytös vaan pahenee päivä päivältä. Nyt se on alkanut lyömään vauvaa ym. Todella rasittavaa!!!! Eikä yhtää auta vaikka se saa kuinka paljon tahansa huomiota, mikään ei sille riitä!
-kumppari & sylissä nukkuva Iiris kohta 3kk-
Kumppari, mä olen kokeillut jos jonkinlaisia valkaisukonsteja eikä mulla ole mikään toiminut :). Yrityksen puutteesta ei voi morkata! Päätin taannoin että kun töihin pääsen menen valkaisuun ja sitä nyt tarttis alkaa suunnitella. Ehkä tällainen pieni turhamaisuus sallitaan. Mua on aina harmittanut se, että vaikka mun hampaat on melkoisen terveet ne eivät näytä siltä. Katotaan nyt mitä ne lekurilla sanoo.
Baby2006, mulla on 8 kg pudotettavaa jos meinaan että vanhat vaatteet mahtuvat päälle. Juuri äsken söin lihapiirakan lounaaksi, se vasta onkin laihdutusruokaa.
Töissä pääsen syömään kouluruokaa, eikä mulla ole siitä mitään valittamista. Maksaakin vain 3,90 e.
Mahtuis vielä toinen lihis ->
KL.
Onhan taas aikaa kun olen viimeksi tänne kirjoitellut. Aika menee niin vauhdilla eteenpäin varsinkin kun on paljon tekemistä koko ajan.
Olee olleet täällä nyt hiukan reilu 4kk ja viihdymme erinomaisesti. Ihmiset, kulttuuri, tavat, kaikki on kovin erilaista kuin suomessa. Täällä ei olla turhan tarkkoja ajan suhteen ja se onkin se ainoa asia mikä minua hieman tympii, mutta senkin kanssa tulee toimeen.
Alina aloitti syyskuussa ensimmäisen luoka kansainvälisessä koulussa. Hän viihtyy erinomaisesti ja menee kouluun mielellään, saa nähdä kauanko se onni kestää. Kovalla innolla hän opettelee laskemista, lukemista ja kirjoittamista, kaiken tämän sekä suomeksi että englanniksi. Lisäksi on vielä Puolan opiskelu, mutta siitäkin hän tuntuu vain nauttivan ja osaakin kieltä jo hieman. Ei tällä päällä enää tuollaisiin suorituksiin pystyisi!
Inkeri touhottaa vielä ensi syksyyn saakka kotona ja aloittaa sitten kansainvälisen tarhan. Täällä Inkeri luullaan jo 3-vuotiaaksi koska on niin iso(?) ja puhuu erittäin selkeästi. Ei Inkeri mitenkään iso ole vaan ihan nomaalin kokoinen täällä vain on lapset hiukan pienempiä kuin suomessa.
Käyn Inken kanssa kerran viikossa clubilla jossa on muita lapsia ja äitejä eri maista, clubin kieli on englanti. Inkeri viettää päivisin aikaa myös au pairimme kanssa ja minä saan silloin puuhata omia juttuja.
Tänne on tullut syksy. Välillä sataa ja on viileämpää, mutta suurimmaksi osaksi saamme vielä nauttia +18-+22 päivälämpötilasta sekä ihanasta auringosta. Olemme viikonloppuna suuntaamassa taas vuorille nauttimaan ruskasta ja raikkaasta ulkoilmasta. Parin viikon päästä suuntaa rakkaan mieheni kanssa Prahaan viettämään romanttista viionloppua :) Tästä ajaa autolla Prahaan vain kolme tuntia joten sinne voi välillä suunnistaa vain päiväksikin. odotan tuota viikonloppua jostain syystä todella kovasti, ihana irottautua arjesta hetkeksi.
Paljon terveisiä sinne Suomeen ja hyvää syksyä kaikille!
Birdy (joka tykkää, että puola on vallan mukava maa)
Syksyn myötä kaikilla ilmeisesti kiireet lisääntyy. Mullakin kotiäitinä muka niin paljon tekemistä ettei ehdi surffailemaan. Tai oikeastaan se johtuu mun työkommarista, jonka kautta surfailen hiekkalaatikoilla, nukuttaessa tms. niin etten enää oikealla koneella juuri käy. Ja kommariin nämä sivut eivät hyvin avaudu.
Vilmalla on kyllä mainiot jutut nykyään. Hän tietysti innoissaan katselee pikkuveljen vaipanvaihtoja ja yksi kerta kysyi miksi Laurilla on pienempi pimppeli kuin isillä...Siinä saa todellakin vähän aikaa miettiä mitä vastaa :)
Ja neiti omatoimisuus saa jo nykyään ulko-ovemme auki (ikävä kyllä!), joten siihen on pitänyt hommata turvalukko.
Muutenkin pikkuveljen tuoma järkytys on nyt laantunut, ja se vanha ilopilleri Vilma tulee useammin esiin. Pitää kyllä olla aika skarppina mitä puhuu, kun kaikki jutut imuroi. Lauri on kipeänä (taas) ja Vilma kyseli miksi äiti on niin kärtty :) Ja leikeissä kommentoi välissä "mulla menee hermot" (niin mun kommentti), ja kovin koittaa komennella, tulee tekstiä "ole hiljaa" ja "sinä et minua komenna". Että jep jep...
Hyvää syksyä kaikille!
Baby ja lapsukaiset
Jee, hyvä baby, kun olit jo etsinyt tämän pinon niin minä säästyin siltä vaivalta! Minäkin olin aikeissa alkaa huhuilemaan muita helmiksiä. :)
Meillä on aikalailla samanlaista kuin mitä baby kuvaili paitsi ettei mustasukkaisuus ja huomionhakuisuus ole ainakaan vähentynyt. Välillä on tosi raskasta mutta jospa se Onni siitä vielä joskus miehistyisi...
Meilläkin tulee kaikenlaista kommenttia mille saa nauraa mutta välillä taas ei naurata yhtään. Tänään Onni oli sanonut isälleen, kun se oli ehdottanut kauppaan lähtöä,että: pää kiinni nyt! Noinko rumasti me aikuiset tosiaan puhutaan, kamalaa! :-/
Mutta herätys helmikset ja kuulumisia kehiin!! :)
kumppari
Just tänään mietin että missäköhän pino lojuu, kiitos nostajille :).
Eipä mitään uutta auringon alla -olen edelleen onneissani työpaikasta (katotaan vaan minkä kuun pinossa valitan ekan kerran), lapset viihtyvät hoidossa ja sitä rataa. Mun labratulokset tulivat eikä mussa ole niitten puolesta mitään vikaa :P. Paitsi korkea kolesteroli, se on suvun puolesta. Huomenna varmaan alan tehdä asialle jotain...
Pikku-Jussi täyttää kohta vuoden, voitteko kuvitella?! Justhan mää tänne vasta laitoin mahakuvia!
Toivottavasti mammat jaksatte vielä kirjoitella, on tää ollu semmonen henkireikä.
Lasillinen punaviiniä, kiitos ->
KL.
Yritän minäkin vähän aktivoitua :)
Hienoa KL että teillä alkanut työ-päiväkoti elämä hyvin!
Mulla on jotenkin ihan kaamea ahdistus tuosta töihin menosta... Enkä oikein ymmärrä ees miksi. Mies jää vielä 3kk hoitovp:lle, kunnes Heppu on sen kolmen, etten joudu edes päiväkoti elämään totuttelemaan. Ja vuosi sitten aloin tekemään keikkaa, koska halusin ja töihin oli muka pakko päästä. Vielä "sain" sen uuden työpaikankin, mistä tykkään IHAN hirmuisesti! Mutta nyt en millään haluaisi mennä... aaargh, ahdistaa...?
Mites nukkuuko teillä vielä Helmet päiväunia? Meillä siinä sen päiväinen show, että. "Nukutuksessa" (äidin kanssa) menee 1-1½ tuntia, jos edes suostuu nukahtamaan, mihin kuuluu kiljuntaa, äidin nipistelyä,lätkintää jne... Jos poistun kauemmas, heppu ravaa ympäri makkaria.... Mutta jos isä tai mummu vie nukkumaan, poika on vartissa unessa!
Ja nyt huomaan taas vain valittaneeni... En haluaisi vain kirjoittaa tänne valitusvirsiä, suokaa anteeksi!
Hupulinäiti jolla TJ 5 *huokaa*
En edes muista, koska viimeksi olen kirjoitellut, puhumattakaan, että muistaisin mitä olen edellisellä kerralla kertonut meidän kuulumisista.
Mä olen nyt ollut pari kuukautta töissä ja työpaikka on erittäin mieluinen, eikä työmatkassakaan ole valittamista, se on noin 400 metriä =) Vien tosin useimmiten lapset päikkyyn, joten siitä tulee pieni kierto matkaan. Silloin kun aloitin työt en saanut sitä paikkaa jota hain, mutta sain samasta työpaikasta toisen työtehtävän. Kolmen päivän jälkeen yksi sitä hakemaani työtehtävää tehnyt työntekijä sanoi itsensä irti koeajalla ja minä sain sen toivomani paikan, joka häneltä vapautui. Ja olen todella viihtynyt. Palkka nyt voisi olla parempi, mutta muuten olen erittäin tyytyväinen.
Pojat viihtyvät hoidossa erinomaisen hyvin. Huomenna pidän ylitöistä kertyneen vapaapäivän ja Veeti oli surullinen, koska jää jokaviikkoinen oman lelun päivä pois =) Joona itki pari ensimmäistä aamua mun perääni, mutta nykyään saan halit ja pusut päiväkodilla ja sitten veljekset ryntäävätkin jo omiin puuhiinsa ihan innolla.
Ainoa harmi on Joonan pahentunut infektioastma. Jouduimme aloittamaan nyt astmalääkkeen lisäksi ainakin kolmen kuukauden ajaksi kortisonihoidon, jotta kammottava jatkuva yskä saataisiin loppumaan. Kortisonihoito on ollut nyt viikon ja tilanne on jo parantunut. Toivottavasti pärjäämme sen jälkeen taas pelkällä Ventolinella.
Joona on tosi reipas ja omatoiminen niin kotona, kuin päiväkodissakin. Tosin hän on laiska pukemaan itse, vaikka sekin jo sujuu aika hyvin jos poika vain viitsii yrittää. Palapelit on meillä nyt aivan hitti. Juuri ostin kaksi uutta 20 palan palapeliä ja Jomppu kokosi ne hetkessä itse. Veeti ei jaksanut samassa iässä keskittyä yhtä hyvin.
Meillä molemmat pojat nukkuvat päiväkodissa päiväunet, Joona on viimeinen joka saadaan sängystä ylös ja usein siihen herättämiseen tarvitaan isoveli avuksi naapuriosastolta. Viikonloppuna Joona ei enää aina nuku päiväunia, jaksaa ihan hyvin ilmankin, koska nukkuu aamuisin tietysti pidempään kuin arkisin hoitoon mennessä.
Joonasta on muutenkin tullut niin ison pojan oloinen ja veljekset leikkivät yhdessä piilosta ja rakentavat junaratoja ym. Niin se äidin vauva on kasvanut =) Yövaippa meillä on vielä käytössä ja päivälläkin laitetaan vaippa pidemmille automatkoille, mutta muuten alkaa pottailu sujua. Siinä tuli takapakkia hoidon aloituksen jälkeen, mutta nyt tilanne on taas ennallaan, onneksi. Ja Joona puhuu selkeästi ja paljon. Päiväkodissa tulee kuulemma aina oudon hiljaista kun meidän pojat haetaan kotiin, keneltähän ovat puhelahjansa perineet...
Mukavaa syksyn jatkoa kaikille!
nonnu78 ja mukelot
Kyllä mä aina käyn pinoa lukemassa, mut tuntuu ettei oo mitään kirjoitettavaa. Tai kun saa muutaman rivin aikaiseksi niin joku keskeyttää järjen juoksun ja kirjoittaminen jää.
MInä edelleen odottelen unelmaduunia, nyt olen lomalla vielä viikon verran. Olen tässä yhdessä haastattelussa käynyt, paikka olisi kuulemma minun mutta on vielä keskusteltava ylemmällä tasolla. Ainut miinus voisi olla esimieskoulutuksen puute. Mutta toi olis taas ravintolahommaa, siitä juuri yritän päästä pois... en tiiä katotaan nyt.
Meidän helmis nukkuu joka päivä unet, muuten on helvetti irti. Itse aina sanookin ennen lounasta et nyt syödään ja sit nukutaan. Eilen illalla terävänä tyttönä vastas mulle kun kysyin väsyttääkö.. tyttö vastas et ei väsytä vaan mun silmät seisoo päässä!!! Dunsku tykkää laulaa ihan koko ajan, tekee sitä joka paikassa, minä olen pienenä ollut ihan samanlainen. Minusta nää meidän helmet on nyt hyvässä iässä(uhmaa lukuunottamatta), koska mielikuvitus alkaa laukata ja juttua tulee paljon. Välillä tytölle saa nauraa maha kippurassa. Pitäs aina muistaa kirjoittaa osuvat lausahdukset muistiin.
Sitten tämä murheenkryyni poika. Hampaita ei edelleenkään ole, ollaan käyty jo hammaslääkärissä ihmettelemässä asiaa. ½ vuotta voidaan vielä odotella,sit kuvataan ja mietitään jatkot. On siis erittäin viivästynyt hampaitten kehitys. Alhaalla ei edes tunnu mitään, ylhäältä kyllä. Pikkasen pistää mietityttämään tuo asia. Onneks mun kaveri on suuhygienisti, on vähän kertoillut hampaattomista lapsista ja samalla rauhoitellut ettei tilanne välttämättä ole paha.
Sitten poika on aina väsynyt, päiväkodissa tarvii kahdet unet... ennen lounasta saattaa nukahtaa syöttötuoliin niin ettei herää helposti ja sitten kun herää niin on veltto. Tarvii ruokaa pian, vaikka siis poikaa syötetään säännöllisesti,siitäkin ollaan menossa tutkimuksiin. Verensokereita ollaan jo mitattu kotona. Lapsilla kun on sukurasitteena tuo diabetes.
Mitäs muuta, minä intoonnuin ostamaan Satsiin kortin, uus keskus avataan tohon lähelle tammikuussa. Läskit saa kyytiä ;)) mulla on lihakset keskivartalosta kadonneet ja metsästysaika alkoi nyt. Samoin leikkasin hiukset aika lyhyiksi..,. alkava 40 kriisi varmaan.
No nyt mun mentävä syöttämään tuota poikaa ettei se ala taas kalpenemaan liikaa..
kuumetta ja huligaanit
Kolme työpäivää takana ja olen edelleen täpinöissäni, katotaan vaan koska duuniarki iskee täysillä :).
Lapset on viihtyneet hoidossa mainiosti ja kaikki on mennyt hyvin. Jopa koira tuntuu sopeutuneen siihen, ettei päivän pitkää lenkkiä enää tehdäkään aamupäivästä vaan vasta viiden maissa. Tänä aamuna töihin lähtiessäni ehdin jo melkein autolle, kunnes muistin pari kotiin jäänyttä paperia ja palasin niitä hakemaan. Koira oli iloisena kuistilla vastassa ja heilutti häntää siihen malliin että joko sä nyt tulit?
Kipeiden jalkojen takia kävin lääkärissä ja lekuri otatti kaikki mahdolliset kokeet kolesterolia myöten. Että tuli oikein vuosihuolto siinä samassa. Nyt odottelen tuloksia ja arvon mielessäni onko kyse reumasta, kakkostyypin diabeteksesta vai jostain muusta, tai sitten ei mistään.
KL.
PS. Hullut Päivät on kohta taas täällä =)!