HUHTISTEN hiljainen (?) torstai

Huomenta vaan täältäkin, tosin kyllähän tuo alkaa olla jo melkein puolessa välissä tuo päivä (miksi muuten sanotaan puolipäivä, kun yleensä herään vasta 8 jälkeen.. tosin, tänä aamuna herättiinki jo kuuden maissa.. kakkonen oli asialla jälleen ;))



Hirmu kiirettä.. pitää alkaa pakkailemaan..ja miettimään noita muuttoasioita ihan oikeesti. mies menee töihin jo joulukuuksi, ja me muut muutetaan vasta vuoden vaihteessa.

viikko sitten oli vielä ihan mylläkkää, ei ollu oikein mistään varmuutta, paitsi se, että me tosiaan muutetaan.. Nyt on taas viikossa menny asiat tosi paljon (ja nopeesti!!) eteenpäin.



Poitsu ei edelleenkään osoita intoa liikkumisen suhteen.. samanlainen sohvanyhvääjä kuin äitinsäkin ;) (paitsi monin verroin notkeempi tuo on, ite en taida saada varpaita suuhun enää..)



kiirettä siis pitää, en ehkä jouda nettiinkään kuin silloin tällöin.. :D

Huolestuttavan hiljaisiksi on alkaneet kanssasisaret! En tosin ole itsekään kirjoitellut, kun ei ole juuri ollut mitään kirjoitettavaa.



Eipä meille nytkään ihmeempiä. Pari yötä mennyt aika levottomasti. Tyttö kyllä nukkuu, mutta itkeskelee unissaan ja välillä havahtuu tuttia kaipaamaan. Pitäis kai tosta tutista alkaa vierottamaan. Ei vaan yöllinen huudattaminen innosta rivarissa kun tuntuu että naapuristakin kaikki äänet kuuluu meille. Mä ainakin oon itekin ihan pihalla öisin, pitäis varmaan jakaa miehen kans yövuorot vierotuksen ajaksi. Valvoisi itse tai ainakin niin että saisi sitten seuraavana päivänä nukkua ( ei tosin multa oikein onnistu ).

Neiti on alkanut juttelemaan enemmän ja ilmeilee, pelleilee jne. On niin hauskaa seuraa nykyään. Syötävän suloinen suorastaan! Mä oon kyllä nauttinut vauvastani koko ajan, mutta aina tuntuu että se käsillä oleva aika on paras!



mallu ja neiti 26.4

No huh, en edes löytänyt edellistä pinoa! Vaikka eipä silti, enpä ole itsekään kunnostautunut kirjoittamisen saralla. Täytyy varmaan kohta alkaa lukemaan maalisten tai toukokuisten pinoja, ja soluttautua väärän nimen turvin niiden joukkoon ;)



Mutta mitäs meille. No, Hellukkainen oppi toissapäivänä istumaan. Ihan itse ja ilman käsiä. Hassua että se menikin konttausasennon kautta laskeutumalla, jotenkin kuvittelin aivan että kyljen kautta tapahtuisi istumaan nousu. Sama homma kääntymisen kanssa, luulin että se tapahtuisi ihan toisella tapaa. Minusta tuntuu, että tyttö on nyt hoksannut että kaikki ne ulokkeet kuuluu häneen ja hän voi vaikuttaa niiden toimintaan, sen verran tiukkaa testaamista on ollut havaittavissa. Konttausasennossa pitää mm. tasapainotella " vaaka-asennossa" .



Voi kun vaan helpottais oma väsymys, niin jaksais taas paremmin nauttia kaikesta uudesta ja ihmeellisestä. Viime yönä sain onneksi nukkua vähän paremmin, kun mies hoiti ensisijaisesti tytön rauhoittelut. Kyllähän minä niihin tietysti heräsin, mutta ei ainakaan tarvinnut nousta ylös.



Ja kakka-asiaa vielä. Tytöllä on ollut ihan tosi tosi kovalla kun aloitettiin kiinteät, kirjoitinkin siitä jokunen päivä sitten. Luumusta ei ollut sen parempaa apua, eilen ostettiin mallasuutetta ja toivotaan että se tehoaisi. Taas on huono omatunto että katselin näinkin kauan, pieni parka joutui tänään päkistämään niin kovasti että oksennus tuli :(



No nyt ei enää mikään pidä tyttöä poissa johtojen luota, joten viihdytyskaravaani laukkaa hätiin.

Mekin ollaan vietetty pari hiljaista päivää. Yö menee hyvin, kun Antonin korvat ovat parantuneet. Tiistaina oltiin läääkärissä, laitan mitat tähän eli pituus 70,9 cm ja paino 8,385 kg. Hienosti riittää maito, sanoi täti. Nyt kun näyttää siltä, että Antonin vatsa toimii normaalisti, koitetaan aloittaa kiinteät sunnuntaina, huutoraivareiden uhallakin.



Maanantaina ja tiistaina tehtiin ylös hampaat, eli niitä huudettiin ja kovaa. Nyt ei näytä, että olisi lisää tulossa.



Eilen tuli kantoliina, siis pitkä 4,5 metrinen ja kyllä harmittaa, ettei aikaisemmin tullut hankittua. anton nimittäin viihtyy tosi hyvin liinassa. Lauantaina on anopin hautajaiset, olen tosi tyytyväinen, kun saatiin liina sinne.



Tätyy hakea esikoinen, joten päivänjatkoja



T:Mareila+Anton 6kk

Pitää nyt kunnostautua täältä taustalta kirjoittelemaan ettei ihan huhtisten pinot lyhisty kasaan.

Meidänhän piti tulla tapaamiseen, mutta Leevi taas kipeenä. Jo kolmatta kertaa korvatulehdus. Ja oikea korva vielä oikein pahasti märkivä. Onneksi se ei tunnu poikaa itseään kovasti vaivaavan. Ikenet tuntus olevan paljon kipeämmät. Alakulmahammas tullut läpi ja muitakin on tulossa.

Leevi menee jo kovaa lattilla ryömien, istuu tuetta joitain hetkiä. Oonkin jo kovasti odottanut, että herra oppisi hieman viihdyttämään itseään. Tuntuu oikein oudolta kun voi vähän aikaa tehdä omia hommia ja Leevi touhuilee itsekseen.

Yösyötöt painaa edelleen kovasti päälle, onneksi nyt alkanut nukkumaan päivisin paremmin. Poitsu parasta aikaa parvekkeella kolmatta tuntia, tää on kyllä jo ennätys. Ennen puolen tunnin päikkärit olivat meille hyvin tuttuja.

Nyt loppu romaanin kirjoitus.. =)

Koitan ryhdistäytyä pinoutumaan useammin.



-J&L-

Ainakin näin päiväunien jälkeen. Tänään oli neuvola aamulla ja melkein myöhästyttiin, kun nukuin pommiin. Oli kello kyllä soimassa, mutta kun siinä on se torkkukytkin...olisi nukuttanut niin vietävästi, kun Jaakko päätti yöllä puoli 5 että nyt aletaan leikkimään. Kaikki konstit yritin, että unia olisi jatkettu, mutta höpö höpö meillä oltiin hereillä 6.15 asti. Neuvolassa mitat oli 70 cm ja 7750g. Päiväunille mentiinkin sitten 12 jälkeen ja herättiin puoli neljältä! Siinä välissä Jaakko kyllä heräsi, mutta kun minua vielä nukutti, niin otin sitten pojan kainaloon ja siihenhän hän sitten simahti uudelleen.



Pari päivää sitten oli myös tämmöistä yöheräilyä, mutta onneksi silloin ei leikitty ja valvottiin " vain" tunti. Taitaa yhtenä syynä olla se, että Jaakko on noussut konttausasentoon ja siinä heijaa itseään. (Oppi siis tämän taidon pari päivää sitten.) Hassun näköistä. Saatiin sitä vähän videollekin.



Mutta jumppa kutsuu.



T: Hanna ja Jaakko

pinoudunpa mieki vaik ei sen kummempia uutisia olekkaan. Kaapo on nukkunu (koputtaa puuta) tosi hyvi, yhdellä tutin laitolla tai ei sitäkään jo pari viikkoa kohta...ihanaa. Kaapo ei ryömi eikä nouse konttausasentoon. Istuu ilman tukea ja on siinä mielellään tai sitten seisomassa ja nyt on alkanut ottaa askeltakin. Meillä vanhin poika ei koskaan ryöminy eikä kontannu vaa alko kävelee suoraan. Näin 4 lapsen äitinä minuu ei haittaa tippaakaa vaikka Kaapo ei lähtis liikkeelle tän vuoden puolel viel ollenkaan =) Kerkeen sitten perässä juoksemaan myöhemminkin.

Kaapo juttelee tavuittain, kiljahtelee ja murisee. Lempilällätyksiä on mamamamamaaaa tai äijä äitä jne.

Poika on ruvennut myös osoittaa tunteitaan (muutaki ku harmia) niin että työntää sylissä ollessa nenänsä ja koko naamasa miu kaulaa vasten ja ääntelee aaaaaaaaaaa. Tosi sulosta!

Ihaninta on ku Kaapo pussaa, eli se ottaa tiukan otteen hiuksista, korvista tai poskiläskeistä ja avaa suunsa ammollee ja lättää sen naamaa vaste ja viel nuolasee. Suht märkä pusu kyl niiku arvata saattaa.

Eipä meille sen kummempia kuulu, eli moro!

Ryhis ja Kaapo 7kk

Olen ollut taustalla hyvinkin aktiivinen mutta jotenkin en ole jaksanut kirjoitelle meidän kuulumisia.



Meillä poju ryömii jo pari metriä ja on tukevasti konttausasennossa mutta ei vielä konttaa. Istuu vain tuettuna. Syö hyvällä ruokahalulla kaura- ja riisipuuroa, kanaa, naudanlihaa, kinkkua, perunaa, maissia, mustikkaa ja mustikkapuolukkasosetta. Imetän vielä (valitettavasti vielä öisinkin kun ei ole rohkeutta unikouluun). Jossain vaiheessa tuli selvää TÄ-TÄ-TÄ jokellusta mutta se on nyt unholassa ja tilalla on voimakas pärisyttäminen (äidin ja isin kasvot on syljestä märät).



Poika (7 kk) tykkää katsella lamppuja ja seinäkelloa ja kovasti yritän opettaa niiden nimiä toistelemalla sanoja mutta enpä tiedä oppiiko vielä tuon ikäinen. Tosin luin toisesta pinosta että 8 kk:n ikäinen osasi jo vilkuttaa ja taputtaa.



Joku " uusi" palstailija kysyi varmaan pari viikkoa sitten kuinka sain muutaman kilon pudotettua (hassua ilakoida niin pienestä painonpudotuksesta, sitäpaitsi pari kiloa on vielä jäljellä). Pahoittelen etten ole vastannut. Kilot taisi tippua ihan hiilihydraattien vähentämisellä (peruna ja riisi, leipää puputan aika paljonkin, ehkä jopa liikaa) sekä kasviksia lisäämällä; syön päivittäin varmaan sen suositellut puolen kilon verran kasviksia salaatin muodossa. Liikuntaan kuuluu vaunulenkit (suosin etenkin reippaita kävelyjä ylämäessä) sekä joka iltaiset vatsalihas- ja peppuliikkeet. Hauikset ja selkä saa hyvää treeniä tuota suloista pulloposkea kanniskellessa. Kuntosaliharrastus on jäänyt, ei jaksa iltaisin lähteä sinne. Harmi.



Nyt varmaan teen hölmösti kun kerron kuinka ihanaa meillä on viime päivinä ollut (yleensä hehkutuksen jälkeen tulee alamäki). Poika on ollut hyvällä tuulella ja minä entistä rakastuneempi häneen. Jotenkin olen taas nauttinut tosi paljon, joskus kun voin olla tosi stressaantunut ja väsynyt joten tämä on taas ihanaa vaihtelua. Jaksaa paljon paremmin. Työkaverini on raskaana ja hän katselee maailmaa vaaleanpunaisten lasien läpi:) Minulla ei ole sydäntä kertoa hänelle vauva-ajan arjesta edes realistisesti, toisaalta miksi pitäisikään, hänen vauvansa saattaa olla maailman helpoin tapaus joten ei ole syytä pelotella.



Ostin isänpäiväksi mukin vauvan kuvalla mutta vielä pitäisi jotain keksiä lisäksi. Tänään askarreltiin kortti jossa on pojan kädet painettu vesivärillä.



Mutta nyt siirryn hömppätv:n ääreen (Will&Grace).



OIKEIN IHANAA ISÄNPÄIVÄÄ KAIKILLE TEILLE!!!!!!!!!!!!!!

Josko tämäkin kantaisi pitkästä aikaa kortensa kekoon, kun alkaa tosissaan nämä pinot olla kauhean pieniä :-(



Kylläpä täällä huhtiset osaa vaikka mitä ;-) Meidän Elmo ei edelleenkään viihdy viltillä, joten turha sitä on kuvitellakaan että oppisi ryömimään saati konttaamaan. Onneksi meillä on tuo rollaattori, jolla työntelee itseään pitkin huonetta. En sitten tiedä, mutta nämä meidän pojat eivät vain viihdy viltillä ja piste. Niin ja ryhävalaan kanssa allekirjoitan kyllä tuon " ei tarvitse vielä lähteä liikkeelle" kommentin . Sitä todellakin ehtii juosta myöhemminkin perässä ;-) Esikoinen ja keskari lähtivät kävelemään vasta 1 v 2 kk, joten en oikeastaan odottele Elmoltakaan sen aikaisempaa aikataulua.



Elmo vetelee jo kaikkea, mitä kaupan valikoimista löytyy. Mieluiten söisi kaikkea mitä minun lautasella on. Esimerkiksi tänään söi kinkku-pekoni-valkosipuli-kerma-pastaa ja tärisi mennessään :-) Tuhma äiti ei voinut olla antamatta, vaikka tietääkin ettei tuo ole oikein vauvalle sopivaa ;-) Niin ja siis sitä ennen oli Elmo juuri syönyt purkillisen maissia ja puoli purkkia ruusunmarjaa, että ei se nälkäänsä kerjännyt ;-)



Unikoulu olisi varmaan meilläkin aiheellinen, kun herran kanssa saa heräillä pitkin yötä. Tosin viime yönä kun oli mummilla ei ollut herännyt kuin kerran. Mietinkin tuossa että pitäisiköhän herra vaan tylysti siirtää isonveljensä kanssa samaan huoneeseen ja pitää äidille liianherkästiheräävänäidin- unikoulu ;-)



Juu, no eipä meillä oikeastaan kummoisempaa. Hauskaa torstai-iltaa huhtiksille ja yritän minäkin hieman aktiivisemmin tänne taas kirjoitella.

Miksköhän sitä ei oo oikee saanu aikaseks kirjotella tänne mittää? En oo kyllä mitenkään ahkeraan ees jaksanu istahtaa tähän koneen ääreen. Nykyää tulee ulkoiltua entistä aktiivisemmin, ni kai se sitten on pois nettisurffailusta. Ja lisäks mies on nyt enemmän kotona siirryttyään työelämästä takaisin koulunpenkille, ni tulee vietettyä enemmän aikaa yhdessä, mikä on kyllä vallan luksusta. :)



Poitsu on potenu nyt jo viikon nuhaa. Ei kiva. Onneks ei oo rassukalla kuumetta, mut räkä kyllä virtaa kunnolla ja nyt parin päivän sisällä tuli lisäriesaks yskäki. Ikävä kattoo vierestä, ku toisella on niin tukkonen olo eikä oikee mitenkää voi auttaa. Mut onneks ei taida tauti ihan hirveesti poikaa häiritä, yöt nukkuu hyvin ja ruokaki maistuu ainaki vähäsen.



Öistä puheen ollen. Meillä ei oo käyty minkäänlaista unikoulua, mutta E on nukkunu nyt jo reilun viikon ajan yöt syömättä klo 20-07(08). Parina yönä oon joutunu nousemaan korjaamaan poitsun asentoa, jos on vaikka ollu jumissa sängyn päädyssä poikittain ja parin minuutin huutelun ja ähinän jälkeen on poitsu rauhottunu ja nukahtanu uudelleen. Tuttiakaan ei tarvi nostella, kun E ei oo sitä ikinä öisin kaivannu ja oliskohan siitä jo kuukauden päivät, kun me tajuttiin heittää koko tutti menemään, kun poitsu vaan hermostu, jos sitä yritti sille tyrkyttää.

Täytyy kyllä ihmetellä, että mite nää yöt on muuttunu näin helpoiks ihan niinku itsestään! (kop-kop-koputtaa puuta...) Ja tsemppiä teille, jotka vielä joudutte heräilemään. Toivottavasti yöt rauhottuisivat kaikilla jo pikkuhiljaa.



Mie oon tässä lähiaikoina alkanu funtsimaan tuota imetyksen lopettamista. Poitsun kiinnostus tissiin tuntuu vähenevän päivä päivältä eikä mua enää niin hirveesti ehkä ees harmittais vaikka imetys loppuiski. Tai ehkäpä tääki asia hoituu ihan itsestään, niinku tuo yöuni-juttuki. Täytys vaan alkaa tarjoomaan korviketta vähän ahkerammin, mie kun luulen, ettei tuo napero saa enää ees tarpeeks maitoa, kun viihtyy tissillä niin vähäisesti.



No, nyt täytyy vissiin siirtyä tohon sohvalle oikosiin, kun ei mieskään oo kotona, ni saa rötköttää siinä ihan rauhassa. ;) Illanjatkoja kaikille!



S ja E

Enpä ole minäkään kirjoitellut pitkään aikaan muuta kuin yhteen toiseen pinoon unikouluasioista. Me nimittäin aloitettiin viime la-su -yönä mahdollisimman lempeältä tuntuva unikoulu, ja aikas hyvin on mennyt! Viime yönä tyttö nukahti 21.15, kitisi mutta rauhoittui itse n. klo 01, itkeskeli ja mies rauhoitteli sänkyyn klo 03 ja heräsi ja imetin klo 5.30 --> nukuttiin vielä ruhtinaallinen tunti. Jos jotakuta kiinnostaa enemmän, niin tässä linkki sinne toiseen ketjuun:

http://www.vauva-lehti.fi/keskustele/tm.asp?m=5521251&p=&mpage=1&tmode=…



Unikoulun lisäksi meille kuuluu sellaista kummaa, että Laura lähti konttaamaan tiistai-iltana! Tänään hän on mennyt jo melko lujaa kyytiä lähinnä koiramme perässä n. metrin matkoja kerrallaan. Muutenkin Laura tekee jatkuvasti tutkimusmatkoja ja kaikki on tosi kiinnostavaa. Esimerkiksi mattojen hapsut, roskat, kengännauhat ja tuolinjalat. Lelut voisi varmaan jo pakata kellariin, sillä ne eivät inspiroi enää yhtään! : ) Täytyy sanoa että mulla onkin aika helppoa nyt, kun tyttö touhuaa itsekseen eikä kuitenkaan pääse katoamaan kauas näköpiiristä näissä neliöissä.



Kiitos vielä kivasta seurasta tiistain tapaamisessa! Teinkin oman ennätykseni sinä iltapäivänä ja kävelin keskustasta kotiin Pajamäkeen (kaiketi n. 8 km)! Laura nukahti heti lähdettyämme ja halusin vaalia hänen (jälleen, sen paremman kauden jälkeen) harvinaisia päiväuniaan. Olin kyllä illalla aika poikki.



Seuraava tapaaminen olisi sitten tiistaina 13.12. (joulukuun ensimmäiseen tiistaihin osuu itsenäisyyspäivä). Vähän jo tällä kertaa mietittiin, että kuinkahan kauan lapset enää viihtyvät kahvilanpöydässä?



Jaa, mutta nyt en muistakaan mitä muuta piti kertoa / kommentoida.

Parasta kai käydä nukkumaan. Hyvää yötä kaikille!



t. SannaS. ja Laura 9.4.

Hyi yök miten voinkaan inhota noita Axen mainoksia. Yök yök yök, ällöttävyyden huippuja. Tuli vaan mieleen, kun just tuli tellusta, se ei kuitenkaan ollut se juttu mitä tänne tulin turinoimaan.



Ensinnäkin kakkaraportti. Likka oksensi tänään toisenkin kerran kakkaa pukatessaan, eilen tuli myös oksut pariin otteeseen, tosin tuli kakkaakin enemmän kuin peukalonpään kokoisia papeloita. Soitettiin päivystykseen ja lääkärin neuvosta haettiin peräruiske apteekista. Huh, ja tulihan se kakka sitten saman tein, tyttökin oli silmin nähden huojentunut (ja äiti ja isä kiljuu ja tuulettaa: hyvä Helka, kakka tuli!!!). Pidetään nyt parin päivän tauko kiinteissä, vaikkei niitä kovin paljoa olla tähänkään mennessä syötetty.



Unikouluttajille G: millainen yökäyttäytyminen sai teidät aloittamaan unikoulun? Siis onko kyse tissiltä pois opettamisesta vai pelkästään itsekseen rauhoittumisesta? Ja miten olettekäytännössä toimineet? Kyselen siksi, että meidän tyttö ei itke yöllä tissin perään, vaan havahtuu pyörimään ja konttaamaan sängyssään, eikä meinaa rauhoittua minnekään muualle kuin syliin. Meidän ei siis tarvis opettaa pois yösyömisistä, vaan saada tyttö ylipäätään rauhoittumaan itsekseen (mitä se ei ole tehnyt ikinä), tai edes jäämään sänkyyn rauhoituttuaan, tai edes rauhoittumaan muiden kuin minun syliin. En minä edes tiedä, onko mahdollista saada sitä lopettamaan unissaan konttailua ja muuta mukavaa hääräilyä (viime yönä istumista...), kai sitä ittekin huutais jos päätyis jumiin jonnekin nurkkaan naama patjassa eikä osais peruuttaa.



Tää menee nyt taas ihan valitukseksi, mutta taitaa olla kaiken lisäksi nuha tulossa lapselle. Vähän v*****aa, kun tossa jokunen päivä sitten yks porukka tuli nuhaisten muksujensa kanssa kylään. Arvelivat vaan että kyllä se rintaruokinta ihan hyvin suojaa ja joskus se nuha kumminkin tulee. Kiitti vaan. Että ei varmaan yöt helpota ihan lähipäivinä. No, tänään tyttö on havahtunut vasta kerran klo 21 jälkeen, joten ihan hyvin on yö alkanut (koputan puuta).