2-vuotiaan kerhoilusta
Aloitimme perhekerhossa käynnin tänä syksynä, kun poika oli pikkuisen vajaa 2v. Perhekerhossa on systeeminä se, että aikuiset ovat keskenään yhdessä huoneessa, ja lapset " hoitotätien" kanssa viereisessä huoneessa leikkimässä.
Emme siis ole pojan ollessa pienempi käyneet missään kerhoissa tms. joissa olisi paljon lapsia keskenään joten pojalle tämä on melko uusi juttu (mun mielestä oli pienenä turha viedä mihinkään " harrastuksiin" jne. kun ei sen ikäiset kuitenkaan toiset lasten seuraa kaipaa).
Nyt tässä sitten mietin, että onko ihan ok että poika leikkii kerhossa vaan yksinään? Tiedän kyllä että vasta n. 3-vuotiaana lapset kaipaavat enemmän ikäistään seuraa, mutta tuntuu niin kurjalta että raasu kulkee siellä itsekseen ympäri huonetta, ja katselee kun toiset (lasten ikähaarukka 1v-5v) leikkivät leikkejään. Olen kyllä joka kerta kysynyt, että oliko kerhossa kivaa, ja vastaus on " kyllä" . Mutta..... onko tämä nyt vaan mun omassa päässäni tämä ongelma? Voiko pojalla oikeasti olla kivaa siellä vaikka minusta hän näyttää siellä jotenkin " surkealta/reppanalta" (vakoilin nimittäin hänen touhujaan tänään hetken aikaa oven raosta)?!
Tiedän että jos itse olisin siellä samassa huoneessa (näköetäisyydellä), niin poika leikkisi varmasti enemmän muiden kanssa. Ehkä hän on sitten sen verran ujo, ettei yksin uskalla? En tiedä.. mutta jatkanko nyt kerhoilua kun ei hän ainakaan sano ettei sinne haluaisi? Toisaalta olisi ihan sama leikkiikö hän yksin kotona vai yksin siellä kerhossa.. Olen kuitenkin siellä nyt käynyt (1krt/vko), jotta poika ainakin oppisi pikkuhiljaa että muidenkin kanssa voi leikkiä :)
Toivottavasti joku ymmärsi mitä tarkoitan, ja olisi mukava kuulla vähän kokemuksia :)
Kommentit (6)
Parasta siedätyshoitoahan tarjoaa juuri perhekerho. Lapsi on siinä lähellä toisessa huoneessa, mutta kuitenkin harjoittelee lapsiryhmässä olemista ja ilman vanhempia olemista. Ja äiti saa hetken istua rauhassa kahvikuppinsa kanssa. Me käymme myös perhekerhossa, en tiedä miten 2vuotias siellä leikkii, leikkii kuitenkin, sen tiedän. Perhekahvilassa hän leikkii yksikseen tai sitten muiden vieressä autoilla, käy välillä äidin sylissä lukemassa kirjan.
Oma poikani - ikää 2 v 9 kk - ei vieläkään ole kauhean kiinnostunut muista lapsista. Hän on ollut perhepäivähoitajalla 10 kuukautta ja yleensä leikkii aina yksin. Perhepäivähoitaja käy hoitolasten kanssa kerran viikossa kerhossa, jossa on vähän enemmän lapsia, ja kuulemani mukaan poika on sielläkin omissa oloissaan, mutta kuitenkin tyytyväinen. Hänelle riittää ne omat autoleikkinsä. En ole tuosta asiasta lainkaan huolissani. Kyllä ne lapset hakeutuvat toisten seuraan sitten, kun ovat kielellisesti ja muutenkin niin kehittyneitä, että niistä yhteisleikeistä tulee jotain. Kaksivuotias on vielä kuitenkin aika pieni.
ei se 2-vuotias vielä oikeastaan tarvii mitään " omaa juttua" , eikä ihmeemmin kavereitakaan. Jos perhekerho ei sinusta tunnu mukavalta, niin ei siellä ole mikään pakko käydä. Kavereiden kanssa leikkimistä voi harjoitella puistossa tai muissa paikoissa, joissa äiti on mukana ja voi rohkaista muiden seuraan.
Ehkä teidän kannattaisi käydä kerhossa vielä vaikka kuukauden ajan ja tunnustella sitten molempien fiiliksiä siitä, haluatteko jatkaa.
Lapsi voi vanhemman läsnäollessa osoittaa vieläkin vähemmän kiinnostusta leikkiin toisten lasten kanssa. Meillä homma ainakin menee juuri näin.
Lisäksi ajattelen (kenties virheellisesti?), että paljon puhutuissa puistoissa käy vaihtelevampaa/vähemmän porukkaa (riippuu toki asuinalueesta, mutta esim. meidän puistossa me olemme lähes aina ainoat) kuin mainitsemassasi perhekerhossa. Tutuksi tulleiden lasten kanssa leikki lähtee sitten käyntiin kun sen aika tulee helpommin.
Meidän tytöllä on muutamia ikätovereita, joiden kanssa leikki lähtee käyntiin heti. Toisten kanssa tarvitaan lämmittelyaikaa tunnista eteenpäin. Joskus yhteinen sävel ei vain löydy koko vierailun tms. aikana. Niillä kerroilla kyllä tulee mieleen, että kannattikohan lähteä. Mutta jos typy itse sanoo pitävänsä, niin mikäpä siinä sitten.
Eiköhän me vielä jatketa kerhoilua. Taitaa tämä äidin mieli vain olla sellainen että sitä on kaikesta mahdollisesta huolissaan ;) Kyllä poika varmasti ilmaisisi selvästi, jos ei kerhossa viihtyisi. Ja kunhan vielä vähän aikaa kuluu, niin eiköhän poika totu muihin lapsiin ja hoksaa että heidänkin kanssaan voi touhuta :)
Ehkä yksinolo johtuu juuri siitä, että muut lapset siellä ovat vielä niin vieraita (ja heihin on tietty vaikeaa tuon ikäisen sitten yksinään tutustua). Ainakin joidenkin ystävieni lasten kanssa poika kyllä leikkii mielellään, kun kyläillään puolin ja toisin.
Ehkä voisin tietysti ensi kerralla olla hetken aikaa siellä leikkihuoneessa ja tutustuttaa pojan (tai sitten ne tädit tehkööt sen) johonkin samanikäiseen lapseen, ja kehottaa leikkimään sitten hänen kanssaan.. tai kanssa ja kanssa, mutta miten nyt tuon ikäiset leikkivät, siis " rinnakkain" (kun eivät vielä edes kunnolla puhu =) )
Niin ja juuri tuo puhuminenhan se kai myös hankaloittaa asiaa, kun poika ei vielä itse osaa pyytää ketään leikkimään, ja isommat sitten eivät edes kiinnitä huomiota tuollaiseen pikkuiseen " kummallisesti puhuvaan" taapertajaan.
Kiitos joka tapauksessa kommenteistanne, mukava kuulla ettei pojalla kuitenkaan mitään " hätää" ole :)
kaksi-vuotias ei tosiaan vielä osaa leikkiä toisen lapsen kanssa vaan leikki on sellaista rinnakkain leikkimistä. Voisin kuvitella että pojastasi on ollut mielenkiintoista katsella toisten lasten touhuja ja tosiaan ihmetellä tapahtumia vaikka ei itse vielä ole leikkinytkään. Ja siksi sulle on tullut reppana-vaikutelma. Ilmeisesti hän ei ujostele eikä arastele toisia?
Oma tyttäreni, kohta 2v., on kiinni minun lahkeessani kerhossa ja varmistaa että en häviä varmasti mihinkään, häntä en siis ole voinut jättää leikkihuoneeseen tätien kanssa. Reipastuu varmaan joku kesä! Muuten on kyllä tempperamenttinen tyttö ja tahtoa löytyy..
Älä ole huolissasi, kyllä poikasi varmaan keksii jo seuraavalla kerralla lelut ja alkaa itsekin touhuilla!
Mukavaa kerhoilua teille!
Terkuin Pikkumuru