Mitä mieltä?

että on parempi jos nimet on erilaisia ja minusta on mukava juttu että nimet on myös aivan eri tyylisiä. On persoonallisempaa. Tietysti onhan se tyylikästä että nimet annettu jollain tapaa samaan tyyliin, esim. ovat luontonimiä tai jonkun ajan nimiä mutta se ei ole " meidän juttu" . Jonkun verran ajatuksiini vaikuttaa se että minulla on kaksoset ja koska kaksosia niin paljon vertaillaan ja puhutaan " yhtenä" halusin erityyliset nimet, en missää tapauksessa tyyliin Sanna ja Jonna tms. Ovathan he eri persoonia muutenkin.

Nimien lukumääräkin voi minusta hyvin olla eri. Tytöillä tykkään eniten kahden, pojilla kolmen nimen yhdistelmistä. On kivaa miettiä " yhteen sopivia nimiä" mutta omilla lapsilla en ole siltä kantilta ajatellut.

Kaksostytöilläni on luontonimet Pinja ja Virve, pikkuveli on Daniel.

Mutta mä tykkään että jos jonkin sarjan aloittaa, saattaa sen sitten loppuun asti. Omassa perheessä neljä ensimmäistä lasta alkavat A-kirjaimella, kaksi viimeistä on ihan porukasta poikkeavia. En pidä.

Omat lapset Jere ja Neela ja jos joskus kolmas suodaan niin ei varmasti tule yhteen samanlainen.

Jostakin suustä tykkään pojilla ihan perinteisistä nimistä (jos kolmas poika, ehdottomasti Kosti) ja tytöille sallin erikoisemmankin (jos kolmas tyttö, tällä hetkellä suosikkina, Unna mutta mielessä on käynyt niin Maia kuin Lilokin).

Samaa mieltä Anikoksen kanssa siitä että jos esim. kolme lasta noudattelee vaikka harkitsemattomastikin samaa linjaa (esim. alkukirjain), niin sitten jos neljäs lapsi nimetään täysin poikkeavasti, tulee siitä heti kyllä mieleen (ehkä vähän tyhmästikin), että " kuka ei kuulu joukkoon" . SIIS näin ajattelisin luultavasti täysin ulkopuolisena ja perheelle vieraana ihmisenä.

Jos taas kaksi lasta ovat vaikka Aino ja Aatu ja kolmannesta tulisi Maisa, ei tässä olisi minusta mitään kummallista. Jos kolmas taas olisi vaikkapa Sarianna, erottuisi kolmannen nimi taas turhan poikkeavana. Ajattelisin ehkä että kysymyksessä olisi uusioperhe. Toisaalta jos nuo vanhemmat lapset olisivat jo eri ikäpolvea, vaikka heidän vanhempansa olisivatkin yhteisiä voisi minun mielestäni ihan hyvin aloittaa nimeämisissä ns. puhtaalta pöydältä.



No joo, taisi tulla vähän sekavasti, mutta ei tähän taida ollakaan yhtä selkeätä vastausta. Mutta siis alunperin minusta ei ole tarpeellista sitoa lasten nimiä johonkin tiettyyn tyyliin. Tietysti se, että kun tyttäreni nimi on nyt Sara ja jos siskosta tulisi Petra, joka on ykkössuosikkini, niin olisiko se sitten jonkun mielestä taas " samaa tyyliä" , sitä en tiedä. Nimimaku monesti on " tietyn tyylinen" ainakin kun toisten nimimakuja kuuntelee. :)

Matteus, Markus, Luukas ja.... PASI :) Kuka ei kuulu joukkoon?



Olisi tietysti voinut laittaa jonkun samantapaisen nimen kuin veljensä jos ei Johanneksesta tykkää. Mutta ehkä Pasi oli heidän suosikki sillä hetkellä. :)

tärkeintä on että nimi sopii kyseiselle lapselle (mikä tietysti on siinä mielessä vaikeaa, että luonne , ulkonäkö jne ei ehkä täysin selvillä vauvan ollessa noin 2kk-ikäinen...mutta kyllä jonkinlainen aavistus esim temperamentista jo siinäkin vaiheessa on..). itse olimme koko ajan ajatelleet, että jos saamme tyttövauvan , niin hänestä tulee Annabella ja jos saamme pojan, niin hänestä tulee Jimmy. koko ajan sillä varauksella että nimen täytyy myös sopia syntyneen vauvan olemukseen. ja sitten meille syntyi kyllä ihan Jimmyn näköinen poikavauva.

on myös kivaa ottaa nimeä valitessa huomioon esim suvussa kulkevat nimet, syntymähetken olosuhteet (Suvituuli, Lumituisku jne). mutta tärkeintä valita jokaiselle persoonalle oma nimi.

tietyllä lailla minustakin on hauskaa, jos perheen lasten nimissä on joku yhdistävä tekijä, mutta se ei ole mitenkään välttämätöntä (esim meillä pojan toinen nimi on Jooa ja jos joskus saa veljen, niin luultavasti veljen toiseksi nimeksi tulisi Miio). ja esim se että perheen kaikkien lasten nimet alkaa A:lla on kyllä kivankuuloista.

Minusta on mukava, jos nimissä on sama tyyli, mutta liian samanlaisista nimistä en välttämättä pidä. Yleensä nämä ovat kyllä tapauskohtaisia, joten mielipidettä on vaikea sanoa, kun ei tiedä nimiä. Harvoinpa eteen tulee nimiä, jotka olisivat todella häiritsevästi eri sarjaa. Esimerkiksi Mimosa ja Loviisa olisivat mielestäni ihan sopivat nimet sisaruksille, vaikka toinen onkin uusi ja toinen vanha nimi.