Toisen (ja kolmannen) etunimen pituus
Näyttää siltä, että melkein aina (suomalaisten) etunimet noudattaa tiettyä kaavaa tavujen määrän suhteen. Oletteko huomanneet saman? Siis että etunimstä viimeisen jostain syystä " pitää" olla vähintään kolmitavuinen, ei laiteta nimeksi esimerkiksi Anniina Eeva, vaan joku näistä vaihtoehdoista:
1. Vaihdetaan nimien paikat, ja sitten mahdollisesti alleviivataan toista nimeä koko loppuelämä (Eeva Anniina)
2. Valitaan pidempi toinen nimi (Anniina Eevikki)
3. Lisätään kolmas etunimi (Anniina Eeva Maria)
Tämän havainnon olen tehnyt niin oikeassa elämässä kuin tämän palstan ehdotuksia seuraamassa. Poikkeuksia toki on, mutta aika vähän kuitenkin. Olen jo pitkään ihmetellyt tätä " ilmiötä" , koska mun mielestä esim. Anniina Eeva kuulostaa hyvältä, ei yhtään huonommalta kuin Eeva Anniina... onkohan mulla sitten vaan huono maku? :)
Kertokaahan mielipiteenne.
Kommentit (5)
Tuosta viskurilaista minäkin muistan, että äidinkielen tunnilla joskus puhuttiin, eli suomalainen kielikorva yleensä laittaa alkuun lyhyemmän ja perään pidemmän sanan.
Wikipediassa sanottiin ko. käsitteestä näin (yläotsikon " Kalevalamitta" alla):
" Viskurilaki
Viskurilaki ei ole sääntö vaan suositus. Sen mukaan pitemmät sanat pyrkivät viskautumaan säkeen loppupuolelle ja lyhyemmät sanat jäävät mieluummin säkeen alkuosaan. Erityisesti viisitavuiset ja pitemmät sanat tulisi sijoittaa säkeen loppuun, jos se on pääsääntöä noudattaen mahdollista."
...siis vaka vanha Väinämöinen, ei Väinämöinen vaka vanha... ilmeisesti pätee myös nimiin.
Ajattelinkin sen ehkä liittyvän nimenomaan suomen kieleen, mutta tuosta viskurilaista kuulen ensimmäistä kertaa (todennäköisesti mietin omiani äikäntunnilla :). Mun kielikorvani on aika kansainvälistynyt, joten ehkä siksi tuota lakia rikkova nimi ei kuulosta huonolta. Kannattanee kuitenkin ehdotella tällä palstalla nimiä lähinnä suomalaisen korvan kannalta.
Muuten, musta tuntuu että sukunimi ei kauheasti vaikuta nimen rytmiin. Sillä yleensä jos sanotaan koko nimi ääneen, esim. todistusten jaossa ja vastaavissa tilanteissa, sanotaan kai ensin sukunimi erikseen ja sitten vasta etunimet (" Virtanen, Eeva Anniina" ).
Olen huomannut, että kielikorvissa on jonkin verran eroa. Monet arastelevat kolmitavuisen (tai pitemmän) nimen antamista ensimmäiseksi nimeksi, vaikka toinen nimi olisi pitkä - minusta taas ihan ok. Omasta mielestäni myös pitkä nimi + kaksi lyhyempää on ok. Myös esim. Maria on niin yleinen toinen nimi, että sopii pitemmänkin nimen kanssa.
Eli nämä eivät minulla särähdä (esimerkkejä):
Eerika Amanda
Johannes Eero Alvar
Johanna Maria
Sen sijaan tämä särähtää: Eerika Elli
Entäs muilla?
n1979:
Sen sijaan tämä särähtää: Eerika Elli
Entäs muilla?
Musta se on ihan ok, ei ehkä paras mahdollinen mutta ei särähdä mitenkään. Mutta huomasin, että aika paljon riippuu myös itse nimistä, kuulostaako noin päin hyvältä vai ei.
mutta ei sinulla todellakaan ole huono maku :o) !!
Asiaan vaikutta myös perinteet ja traditiot nimien antamisen suhteen, kun kuitenkin on vuosisatojen perinne kyseessä.
Samaten suomen kielen sointuvuus ja ns. viskurilait (?) sanelevat näitä nimien pituus suhteita ja järjestyksiä. Siis mikä yleisellä tasolla kuulostaa totutulta , sointuvalta ja kauniilta.
Mutta siis lait ja traditiot ovat tehty rikottaviksi. Mikään eikä kukaan estä antamasta erilaista etunimiryhmää, ja se voisi olla tervetullut piristyskin :o)
Usein se unhoon jätetty sukunimi vaikuttaa myös tosi paljon etunimien rytmiin !