Onko muita, jotka pitavat siita etta koti on siisti ja jarjestyksessa lahes aina, eika kuitenkaan tunne itseaan neuroottiseksi?
Mä tykkään pitää kodin järjestyksessä. Tavaroille on omat paikat, jonne ne pääsääntöisesti myös laitetaan. Lapset saavat leikkiä, mutta lelut on jossakin vaiheessa myös kerättävä pois. Äskenkin ottivat tuolista tyynyt pois ja leikkivät lattialla hotellia. Se on ihan ok, mutta koko päivää en jaksa katsoa levällään olevia tyynyjä.
Meillä siisteys pysyy ihan yksinkertaisilla toimilla: tahrat pyyhitään kun ne ilmestyvät ja kaikessa käytetään " vie mennessäs, tuo tullessas" filosofiaa. Kaapit siivoan säännöllisesti, sillä yhden kaapin siivous ei oikeasti vie paljoakaan aikaa. Viikkosiivouskin on aika helppoa, kun ei ole mitään järkyttävää raivaustraktoria vaativaa kaaosta. Siivouspäivän päätteksi pöydälle kimppu tuoreita kukkia ja puhtaat petivaatteet sänkyyn, niin johan elämä maistuu.
Täällä AV:lla tuntuu, että jokaista siistiä ihmistä pidetään jotenkin neuroottisena ja siivoushulluna. En myönnä olevani kumpaakaan, en ole edes kovin järjestelmällinen, mutta ei siivous vie oikeasti paljoakaan aikaa. Hyvin jaksan hoitaa sen ja olla myös lasten kanssa. Mieskin osallistuu ihan kiitettävästi ja muistaa aina joskus mainita, että on kiva kun meillä on siisti koti. Kavereillaan on nähnyt monenlaista.
Kommentit (21)
En ole minäkään neuroottinen, nautin vain siisteydestä.
Jonkin verran epäjärjestystä sallin, mutta en kestä katsoa villakoiria ja likatahroja lattioilla tai pölykerrosta telkkarin päällä.
helpompaa tämä on kaikkien kannalta, kun ei ole koskaan mitään supersuuria sotkuja siivottavana. Lisäksi olen erittäin esteettinen ihminen ja rakastan kaikkea kaunista, ja sotkut eivät kovin kauniita ole.
Minäkin pidän siististä yleisilmeestä ja vaadin, että lapset korjaavat leikin aina pois sen lopetettuaan. Itse asiassa huomasin, että leikkikin sujuu paremmin kun välillä korjataan edelliset leikit pois ;-)
Mutta täytyy myöntää, että joskus tuntuu siltä, että pidän liian kovaa kuria. Mies on vähän kyllästynyt siihen, että komennan jälkiä korjaamaan...Ja osittain olen kateellinen muutamille ystävilleni, joita ei selkeästikään haittaa hiukan sekainen koti. Ovat ehkä muutenkin rennompia luonteelta kuin minä.
Saisiko kysyä ap:lta oletko itse töissä ja minkä ikäiset lapset teillä on?
Kuusi lasta meillä ja siedän aika vähän mitään sotkua ym epäjärjestystä.toki lapset saavat leikkiä mutta korjataan sitte nopsaa pois ku leikit loppuu. Neuroottinen en kans ole ja nyt raksa aikana meinaa pinna kirityä ku ykisn koittaa pitää lasten kanssa kotia järjestyksessä... oon yrittäny löysätä omaa vaatimus tasoa asian suhteen mutta mihinkä kissa karvoistaan pääsee... eli en voi sietää sotkua oli tilanne mikä hyvänsä.
Onko mitään ihanempaa kun viikkosiivous kodissa jossa on " peruspuhdasta"
siivoan vähitellen sotkuja, esim. pesen vessan yhtenä iltana ja imuroin kodin toisena. Teen hommat kun siihen sattuu olemaan hetki aikaa. Ai niin, en ole ap, mutta olen töissä ja lapset 2-12-vuotiaat.
ainakin toivottavasti? Minä myös, mutta on se turhauttavaa kun mies jättää roskat ja pyykit ja astiat pitkin poikin just siinä missä on... Mistä niitä osallistuvia miehiä saa? Korjais edes omat jälkensä.
Sivistyneiden, harrastavien ihmisten kotona saa olla vähän sekaista, koska on tärkeämpiäkin ja mukavampia asioita kuin siivoaminen. Kaikki tuntemani siistit ihmiset ovat ihan juntteja.
samanlainen mies kuin 11:lla niin on vähän mahdoton yhtälö..... Mutta enpä jaksa repiä stressiä.
Lapsen myötä on hitusen pitänyt tinkiä vaatimustasosta, mutta pahaa kaaosta ei pääse koskaan syntymään, sillä teen " koko ajan" pientä järjestelyä ja siivoilua ja illalla en mene nukkumaan ennen kuin lapsen mahdollisesti levittämät tavarat on paikoillaan ja keittiö siivottu. Kerran viikossa sitten isompi siivous. 1,5-vuotiaammekin osaa jo ihan kiitettävästi autella, pyyhkiä omia sotkujaan ja viedä leluja paikoilleen jne. Ja rakastaa astianpesukoneen tyhjentämistä! =)
Miehenikin on oppinut myötäni siistiksi ja siivoaa kivasti omat jälkensä (kun tapasimme, käsite ' vessan pesu käynnin jälkeen jos tarve vaatii' oli hänelle ihan vieras..), mutta välillä valittaa, että mulla on siivousneuroosi. Johtunee siitä, että hänen lapsuudenkodissaan ei ollut eroa sekaisuudella ja likaisuudella eli heillä oli siistiä silloin, kun ei vain ollut sekaista; sen sijaan vessaa tai esim. keittiön pintoja siellä on harvemmin juuri mitenkään putsailtu. Niinpä hänen mielestään minä " nuolen paikat puhtaiksi" vaikka minusta kyse on ihan perusjutuista..
Vierailija:
Sivistyneiden, harrastavien ihmisten kotona saa olla vähän sekaista, koska on tärkeämpiäkin ja mukavampia asioita kuin siivoaminen. Kaikki tuntemani siistit ihmiset ovat ihan juntteja.
Mutta normaalisti kyllä pyrin kodin pitämään siistinä ja suht puhtaana:)
Inhoan sotkua yli kaiken!!
Mä tykkään pitää kodin järjestyksessä. Tavaroille on omat paikat, jonne ne pääsääntöisesti myös laitetaan. Lapset saavat leikkiä, mutta lelut on jossakin vaiheessa myös kerättävä pois. Äskenkin ottivat tuolista tyynyt pois ja leikkivät lattialla hotellia. Se on ihan ok, mutta koko päivää en jaksa katsoa levällään olevia tyynyjä.
Meillä siisteys pysyy ihan yksinkertaisilla toimilla: tahrat pyyhitään kun ne ilmestyvät ja kaikessa käytetään " vie mennessäs, tuo tullessas" filosofiaa. Kaapit siivoan säännöllisesti, sillä yhden kaapin siivous ei oikeasti vie paljoakaan aikaa. Viikkosiivouskin on aika helppoa, kun ei ole mitään järkyttävää raivaustraktoria vaativaa kaaosta. Siivouspäivän päätteksi pöydälle kimppu tuoreita kukkia ja puhtaat petivaatteet sänkyyn, niin johan elämä maistuu.
Sillä erotuksella, että meillä ei edes ole varsinaista viikkosiivousta, vaan siivoan joutaessani pitkin viikkoa yhden paikan kerrallaan niin, että pysyvät siisteinä, ja imuroin muutaman kerran viikossa jne. Ei tosiaan mene kuin hetki siivoamiseen, kun sitä tekee tarpeeksi usein.
en halua että tavarat lojuvat pöydillä tms. Jokaisella on oma paikkansa ja sinne ne myös pitää laittaa. Sängyt petaan joka päivä ja tiskipöytä ja muut pöydät ovat tyhjiä ja järjestyksessä aina. Ja tahrat pöydiltä pyyhitään aina heti. siksi koti on aina siistin näköinen vaikka en imuroi kuin kerran viikossa ja pölyt pyyhin vielä harvemmin
En siis jynssää paikkoja putipuhtaaksi, mutta haluan, että tavarat on paikallaan eikä pitkin lattioita. Imuroin vaan pari kertaa viikossa, mutta jokaisen päivän aloitan sillä, että laitan kodin perussiistiin kuntoon. Viikonloppuisin otan rennommin, ja se näkyy...
Ja tilavassa kodissa se onnistuukin, kun kaikille tavaroille tosiaan on paikkansa. Eli nyt meillä on 1,5kk ollut koko ajan siistiä :) Kun on säilytystilaa, kaappeja, komeroita, varastoja. Ja vaatekaapit, joihin vaatteet mahtuu. Kenkähyllyt, joille kegät mahtuu. Naulakot, joihin takit mahtuu. Jne.
Edellisessä asunnossa, ahtaassa kaksiossa jossa 60-luvun lopun tyyliin ei juuri mitään säilytystilaa homma ei ollutkaan ihan niin simppeli ja koti oli lähes aina kaaoksessa. Kun vaan ei ollut paikkaa niille tavaroille. Ja perussiivouskin oli vaikeaa, kun sitä tavaraa oli joka paikka täynnä.
Joten tämäkin pitää ottaa huomioon...
Ei ole mulle helppoa eikä yksinkertaista, ei tod. Liekö vika minussa, miehessä vai lapsissa, mutta sotkuista on, melkein koko ajan.