Syksy tulee..
Moi kaikille tutuille ja tuntemattomille!
Olen lukenut paljon tiedän juttuja täältä, mutta en ole jaksanut kirjoitella...
Ajattelin nyt pitkästä aikaa kirjoittaa, kun tänään on kulunut tasan vuosi siitä, kun sain sen keskenmenon rv 17+5..pahan tulehduksen ja minulle tulleen verenmyrkytyksen takia. Pikkuinen toinen poikamme olisi nyt 7kk ikäinen, jos kaikki olisi sujunut hyvin.. Mutta nyt hän on enkelinä tuolla jossain pilven reunalla, kenties paremmassa paikassa.Toivotaan niin..
Taustaa sen verran, niille, jotka eivät minua tunne. Olen 27v ja mieheni 30v. Meillä on yksi ekalla pitkän kaavan IVF:llä aikaansaatu poika yhteensä 2,5 v yrityksen jälkeen ja kahden epäonnistuneen IUI:N jälkeen..Mikael s.25.1.2004. Josta olemme äärettömän onnellisia. Silloin IVF:ssä saatiin 12 munasolua, joista vain 4 hedelmöittyi ja 2 oli siirtokelpoisia, ja yksi sitten kasvoi vauvaksi asti..
Tämä toinen viime syksynä kesken mennyt raskaus oli todellinen luomuihme, joka sitten vietiinkin meiltä pois liian aikaisin. Helmikuussa-06 meille tehtiin toinen IVF joka epäonnistui, saatiin vain 3 munasolua, joista vain 1 hedelmöittyi, mutta ei sitten aikaansaanut raskautta. Oli mulla, kyllä tossa pari kiertoa sitten ehkä ihan alkuvaiheen keskenmeno, koska menkat oli pari päivää myöhässä ja testiin ilmestyi haaleaakin haaleampi viiva, jonka mieskin näki...ja mulle niitä viivoja ei ilmesty, ellei jotain ole tapahtunut. Mutta yhden päivän ehdin sitäkin raskautta iloita...
Mutta nyt sitten erittäin odottavin mielin lähden mieheni kanssa tähän viimeiseen IVF/ISCI-hoitoomme. Meille silloin vuoden alussa sanottiin, että 6kk pitää täällä odotella, että uusiin hoitoihin pääsee. Kyllä silloin ärsytti, kun tämä hoito tulee olemaan viimeisemme julkisella puolella, oltais haluttu ennen kesää vielä yrittää. Mutta onneksi nyt on jo siis syksy ja se hoito viimein alkaa. Soittelin heti kun mahdollista klinikalle ja ens keskiviikkona 13.9 olis aika reseptin kirjoitukseen. Nyt haluan hoidon ISCInä, jotta olisi niitä hedelmöittyneitä enemmän ja näin paremmat mahdollisuudet onnistua...ja tämä hoito tehdään pitkän kaavan mukaan, helmikuinen tehtiin kiireessä lyhyenä..Punktio ja siirto olisi näillä näkymin viikolla 41.
Kyllä jännittää ja kovasti...luon nyt kaiken toivoni tähän hoitoon. Jos tämäkään ei onnistu, niin se laittaa sitten miettimään näitä elämäni asioita uudestaan, että mitä tästä eteenpäin. Jäämmekö vain yhden lapsen vanhemmiksi vai yritämmekö vielä yksityisellä, se kyllä maksaa niin paljon, että voi jäädä vain haaveeksi. Mutta katsotaan ensin tämä hoito ja mietitään sitten....
Nyt olen saanut onneksi muutakin ajateltavaa elämääni, otin ystäväni lapsen 1v10kk ikäisen tytön kokopäiväisesti hoitoon, saan siitä hiukan lisää rahaa ja poikamme (2v7kk) seuraa, sekä minä haastetta ja harjoitusta kahden lapsen kanssa elämisestä ;O) mielenkiintoista aikaa kaikinpuolin ja tekemistä riittää. Onneksi lapset ovat tunteneet jo vuoden alusta toisensa ja nähneet lähes päivittäin siitä asti, on siis tuttu paikka lapsellekin tulla meille. Ja hyvin ovat tähän asti tulleet keskenään toimeen, välillä tietty pitää erotuomarina toimia ;O)
Mutta nyt lopettelen tältä erää tämän romaanin tähän.
Terkkuja kaikille tutuille :O)
Onnea tulevaan synntykseen je.ni ym...Kylläpä aika on mennyt nopsaa, kun säkin oot jo loppusuoralla! Hienoa, kun sustakin viimein tulee äiti ja miehestäsi isä..Kiva lukea aina sun kuulumisias välillä.
Iloista syksyn jatkoa kaikille!
caliendre&mikael 2v7kk
Kommentit (4)
Hienoa kuulla, että lähdette yrittämään (ja toivottavasti tällä kertaa myös saamaan) Mikaelille pikkusisarusta :) TSEMPPIÄ IHAN HIRRRRRMUISESTI!!! Teillä on hyvät lähtökohdat onnistua, kun kerta kaksi raskautta on lähtenyt alkuun ihan luomustikin!! Tuo KM on varmasti ollut äärettömän kova paikka ja koska raskaus oli jo noinkin pitkällä....Olen tosi pahoillani tapahtuneesta:( Samaten tietysti ikävää on tuo varhainen keskenmeno....eihän niitä plussaviivoja turhaan testeihin tule:( No mutta nyt vähän " avitusta" ja kunnon plussat ja sitkeä sissi masuun kasvamaan isoksi asti!
Tosiaan loppusuora täällä häämöttää. Aika menee kyllä äärettömän nopeasti:) Vasta hermoilin ihan alkumetreillä, että voiko tämä ylipäätänsä olla tottakaan niin monen vuoden jälkeen vaan enää ei tarvitse miettiä-on sen verran elämää masussa :D
Kaikkea hyvää Sinulle ja perheellesi!! Voikaa hyvin ja ROPPAKAUPALLA ONNEA tulevaan hoitoonne! Yritän löytää sut jostain pinosta ja seurailla hoitonne kulkua ja toivottavasti saan seurata täältä käsin myös raskautesi kulkua;)
Terkuin: Je_Ni
Hei caliendre,
olen usein miettinyt, miten teillä menee, joten kiva, kun kävit kuulumisia kertomassa. Onpa ikävää, että plussa haihtui noin alkumetreillä, tiedän kyllä tunteen, kun itselläkin sellainen luomuihmeplussa oli vajaa vuosi sitten. Mutta se on kuitenkin aina hyvä merkki, että ainakin munasoluja sulla on ja kroppa tietää, miten niitä tehdään jne.
Hyvä, että nyt teette pitkän kaavan mukaan, se taitaa sulle sopia paremmin. Tuo puolen vuoden odotus kuulosti kyllä mahdottoman pitkältä, mutta niin sekin vaan on kulunut.
Oma maha alkaa olla jo melko pullea, vaikken silloin reilu puoli vuotta sitten samassa piinapinossa ollessamme olisi uskonut. Olen vihdoin saanut kokea myös niitä raskauden kolotuksiakin, mutta näille viikoille asti pääsinkin melko helpolla. Eniten mua on ihmetyttänyt tämä tarve käpertyä omaan kuoreensa, eilenkin mut saatiin vasta suostuttelun jälkeen lähtemään kaupungille stand uppia katsomaan. Ja kivaa oli. tuntuu vaan, että väsyttää ja tekee mieli levätä koko ajan... kai se on ihan luonnollista.
Pidän teille hirveästi peukkuja, että tämä hoito onnistuu! Ja miksei onnistuisi, kun hyviä kokemuksia on jo takana. Hauskoja hoitopäiviä myös, toivottavasti kahden kanssa sujuu mallikkaasti!
-Osse ja Santeri rv 31+1
Ja minäkin täällä intouduin kirjoittamaan kun näin viestisi, vaikka muuten olenkin laiskistunut niin etten saa aikaiseksi täällä juuri palstailla. Samalla morjenstan tuttuja jotka minut sattuisivat muistamaan että hei vaan kaikille!
Kiva oli kuulla sinusta Caliendre! Olen käynyt aina välillä kurkkimassa tuolla lapsettomuuspuolella vilahtaisko sinun nimi alkavien hoitojen listoilla ja miettinyt mitä kuuluu. Hienoa että pääsette vihdoin viimein uuteen hoitoon! Puoli vuotta on tosiaan kamalan pitkä aika odottaa. Toivon sinulle sydämestäni onnea tähän hoitoon, toivottavasti pitkä kaava ja ICSI toisivat teille sen pitkään toivotun lapsen.
Harmillisia nuo alkuraskauden keskenmenot. Mulla niitä tapahtui kaksi kertaa tämän pikkukakkosen yrityksen aikana (molemmat meni kesken rv4 aikana) ja kyllähän ne harmittivat. Silloin minua lohdutti ajatus että minun on mahdollista tulla raskaaksi, alkio ei vain ollut elinkykyinen ja että jos vaan jaksamme jatkaa yritystä, niin ennen pitkää täytyy onnistua. Sinä olet tullut nyt kaksi kertaa luomusti raskaaksi, vaikka surullisesti ne ovat sitten päättyneet, mutta en mitenkään haluaisi luopua toivosta etteikö teidän onnistuisi saada vielä lasta. Halauksia ja kannustuksia tulee täältä sinnepäin nyt roppakaupalla siis!!!
Minä menen siis Osbornen kanssa samoilla viikoilla eli vatsakumpu alkaa olla jo aika mahtavan kokoinen. Kaikki on mennyt toistaiseksi hyvin ilman erityisiä vaivoja. Vauvan sukupuolesta meillä ei ole tietoa mutta niin on erilainen olo kuin esikoista odottaessa että oliskohan poika tällä kertaa. Sama se, kunhan vain kaikki menisi hyvin loppuun asti. Jotenkin sitä on vaan vieläkin vähän taikauskoinen että mitään valmisteluja en ole vielä tehnyt.
Mutta terveisiä kovasti ja kaikkea hyvää niin sinulle Caliendre kuin muillekin tutuille!
Meijuli rv 31+3
muistan lukeneeni palstalla juttujasi.
kamalaa tuo keskenmeno noilla viikoilla vielä.. otan osaa. Onneksi vielä pääsette hoitoon. Meillä on sama punktioajankohta.
Meille tulossa 5. IVF. tuosta 4. tyttö 6/05. se tuolla hämmentää joten mentävä.
Kirjoittelen tuonne lapsettomuus puolelle vkon 40 listaan...kun en vielä osaa sanoa miten taas nuo munikset alkaa kasvamaan että millon sitten oikeastaan on punktio.;)
Palataan ja mielettömästi onnea tulevaan!
savoska