Vihdoin raskaana jälleen...
Tässäpä minun tarinani, jos siitä olisi apua/hyötyä ehkä jollekkin muullekkin.
Saimme esikoisemme 2kk:den yrityksen jälkeen, eli ei juuri tarvinnut edes yrittää, kaikki meni tosi hienosti, odotus aika oli ihanaa ja synnytyskin sujui helposti.
Kun esikoisemme oli n.puoli vuotias aloimme yrittämään toista lasta, mutta mitään ei vielä 2kk:den jälkeen kuulunut, eikä puolen vuoden jälkeenkään, eikä vielä vuodenkaan jälkeen.
Niinpä hakeuduimme lapsettomuushoitoihin.
No ensin tietty määrättiin clomifenia, niikuin lähes kaikille.
Söin sitä puoli vuotta, eikä tehonnut.
Välillä tapahtui ikäviä asioita perhepiirissämme, joten lapsen hankinta-asiat jäivät hetkeksi sivuun...
Jatkoimme taas hoitojen avulla lapsentekoa, taas clomifenia, ja nukutuksessa vatsaontelotähystys, joka oli ihan hirveää. Mitään vikaa ei löytynyt, miksei lasta saataisi.
Kului vuosia, eikä vauvaa vain kuulunut.
Marraskuussa 2005, kun kävin lääkärillä muista syistä, minulla todettiin sattumalta kilpirauhasen vajaatoiminta joka on olennainen syy myös lapsettomuuteen (sairaus tuli yllätyksenä itselleni, koska minulla ei oikeestaan ollut mitään oireita siitä).
Aloin syömään sairauteeni lääkitystä. Kun olin kaksi kuukautta syönyt lääkkeitä, niin vihdoin lähes 8-vuoden yrityksen jälkeen aloin odottamaan toista lasta.
Olen tietysti odotuksesta todella onnellinen perheeni kanssa, mutta tässä asiassa jäi harmittamaan sellainen asia, että kilpirauhasarvot otetaan yleensä 99%:sti KAIKILTA LAPSETTOMUUSHOITOIHIN hakeutuvilta, mutta minun kohdallani ne oli jostain syystä jääneet kokonaan ottamatta?!?
Asiaa ei ollut kukaan huomioinut koko 8-vuoden aikana!!
Haaveet suuresta katraasta, lyhyellä ikäerolla jäivät, mutta onneksi on jo yksi terve lapsi ja toinen lapsi vihdoin tulossa lokakuussa :)
Kannattaa siis olla itsekkin tarkkana kun aloittaa hoidot ja ottaa asioista selvää niin paljon kuin mahdollista.
Hyvää Kesää kaikille
ja onnea yritykseen!!
Kommentit (4)
Oon ihmetellyt että miksi julkisella esim. ei oteta tietyn väliajoin verikokeita. Me ollaan oltu syksystä 03 lapsettomuushoidoissa, takana jo monta hoitoa, alussa otettiin hormonikokeita ja silloin kun hain tk:sta lähetteen hoitoihin helmikuussa 03 otettiin prolaktiini, kilpirauhasarvot ja joitakin muita. No nyt toukokuussa kun yksi hoito päättyi taas negaan niin ehdotin hoitajalle että voisko ottaa kilpirauhasarvot kun on oireita, sanoi että ei kai niissä ole mitään kun aikaisemminkaan ei ole ollut.....mutta kun sanoin että joitakin oireitakin on niin suostu kysymään lääkäriltä ja kokeet otettiin mutta ei niissä sitten ollut mitään. Mutta oishan niissä voinut olla, koska siitä oli kumminkin kolme vuotta aikaa kun oli viimeksi otettu.
Harmittaahan se todella paljon, kun lääkärit mokailee.
Mutta en tehnyt asiasta kirjallista valitusta, koska se ei olisi minulle tuonut niitä vuosia takaisin kuitenkaan. Asiasta on kyllä kerrottu terveysasemilla ja neuvolassa...
Nyt kuitenkin vihdoin onnellisesti raskaana ja tarkkana kilpirauhasarvojen kanssa.
Kannattaakin mielestäni itse vaatia verikokeita, jos siltä tuntuu.
Siitä saa itselleen ainakin mielenrauhan.
Multa otettiin kyllä aina uudelleen hormonikokeita, kun aloitin tavallaan pariinkin kertaan uudestaan hoidot.
Mutta kun yritin kysellä mitä hormonikokeet pitää sisällään, sanottiin vain epämääräisesti että siinä on hormoneista kaikkia tärkeitä kokeita. Ei siis sen tarkemmin missään vaiheessa kerrottu, että mitä kokeita on otettu.
Kilpirauhaskokeiden kanssa ne olivat sitten möhlineet.
Kun minut lähetettiin omasta tk:sta, toiselle paikkakunnalle sairaalaan tutkimuksiin, niin tässä tk:ssa aina oletettiin, että kilpirauhaset ym. kokeet otetaan sairaalassa, ja taas täällä sairaalassa oletettiin että kilpirauhasarvot katsotaan jo omassa tk:ssa. Kaikki muut arvot ilmeisesti otettiin sairaalassa, muttei kilpirauhasarvoja missään vaiheessa.. kummassakaan!!!
Toinen hyvä esimerkki lääkäreiden sähläämisestä, joka poikkeaa aiheesta, on lapsellani todettu keliakia.
Tutkitutimme 2-3 vuotta lapsemme outoa otsasärkyä ja ruokahaluttomuutta, kävimme kaikki mahdolliset kokeet, magneettikuvat, hierojat..... Kävimme sekä julkisella, että yksityisellä lääkärillä, mutta kukaan ei saanut selvyyttä vaivoihin.
Lopuksi vain sanottiin, että särkylääkettä vain päänsärkyyn.
Näin toimimme pari vuotta, kunnes huolestuin todella lapseni kalpeudesta, ja tuntui ettei ruoka maistu hänelle juuri lainkaan, ja mielestäni pituuskasvu oli tyssännyt.
Niinpä otin itse asoista selvää, menin lapsen kanssa lääkäriin ja vaadin että hänet oikeasti tutkitaan ja katsotaan keliakia- ja kilpirauhasarvot!!
Selvä keliakiahan sieltä sitten löytyi heti.
Ja kun sitten neuvolakorttia tutkittiin tarkemmin, niin olihan se pituuskasvukin hidastunut selvästi jo 3-vuotta sitten, mutta kun lapsi on aina mennyt pituuskäyrien yläpuolella, niin asiaa ei mitenkään noteerattu!?!
Nyt lapsi on ollut useamman kuukauden gluteenittomalla ruokavaliolla ja voi jo mainiosti, päänsärytkin ovat kaikonneet ja ruoka maistuu jälleen.
Itse siis pitäisi tietää aina kaikki vaivansa ja tietää mitä vaatii kun menee lääkäriin.
Mutta mistäpä " tavallinen" kansalainen voisi kaikkea tietää...
me luultiin että he oli ottaneet ja me luultiin sitä ja tätä. Kyllä on taas ammattitaidottomuus päässyt kunniaan. Luultavasti on vähän tsägästä kiinni miten käy, koska toiset hoitoalan ihmiset ottaa vaikka mitä kokeita ihan vaan varmuuden vuoksi. Niin kai se pitäisi ollakin, että lähdetään sulkemaan mahdollisuus kerrallaan.
Mutta onnea joka tapauksessa! Ei kai se salama enää kolmatta kertaa samaan puuhun iske ;) !
todella ikävästi teille on käynyt tuon hoitorumban kanssa. Olisin ollut itse todella vihainen tuollaisesta hoidosta tai hoidon saamattomuudesta.
nimim. syylliset esiin, elämä pilalla ! ;)