Oletko aloittanut työn johon kompetenssi ei riitäkään? Tuliko epäonnistunut tai lannistunut olo?

Sulla vaan ei ole kykyjä. 

Monta kertaa, mutta olen aina sen kompetenssin raapinut kasaan.

Saa nähdä, kolme viikkoa olen ollut, mutta ei ole vielä tarpeeksi tulosta.

Melkein joka kerta, kun olen vaihtanut työpaikkaa, olen vaihtanut haastavampiin tehtäviin. Sitten vaan otetaan homma haltuun, ei siinä sen kummempaa. Kuka jaksaa olla sellaisessa työssä, joka ei tarjoa mitään haastetta? En minä ainakaan.

En. Kaikki työt, joissa olen ollut on mainostettu monipuolisina, vauhdikkaina ja haastavina, mutta ovat olleet käytännössä tylsiä rutiinihommia. Uuden opettelu on olluy sitä, että painat eri nappia. 

No, minä olen ollut yli 20 vuotta töissä alalla, johon ei oikein äly tahdo riittää. Selviän jotenkuten tekemällä paljon salaa ilmaista ylityötä kotona iltaisin. Rankaksi alkaa näin viittäkymppiä lähestyessä kyllä käydä, ja toki mitään muuta elämää kuin työ ei ole koskaan voinut olla, ei esim. parisuhteita saati perhettä.

Olen. Olihan se ensimmäiset puoli vuotta olo, että vetääranteet auki. Viiden vuoden jälkeen olijo kotoisa olo.

Kyllä, mutta vuoden jälkeen helpotti. Perehdytys oli nollatasoa ja siksi en ottanut itteeni missään vaiheessa.

Monta kertaa. Ehkä merkittävin on se, kun aloitin aikoinaan yrittäjänä hommissa, josta ymmärsin yhtä paljon kuin sika satelliiteista. Parin vuoden jälkeen saatoin pitää itseäni jo ammattilaisena. Kyllä ne vaikeimmatkin asiat alkaa luonnistumaan, kun on pakko. Alku on toki aina hankalaa.

Vierailija kirjoitti:

No, minä olen ollut yli 20 vuotta töissä alalla, johon ei oikein äly tahdo riittää. Selviän jotenkuten tekemällä paljon salaa ilmaista ylityötä kotona iltaisin. Rankaksi alkaa näin viittäkymppiä lähestyessä kyllä käydä, ja toki mitään muuta elämää kuin työ ei ole koskaan voinut olla, ei esim. parisuhteita saati perhettä.

Kuulostaapa kamalalta. Mikset vaihda työtä? 

Minulla päinvastainen kokemus. Minulla liian hyvä kompetenssi mitään sanomattomaan vaatimustasoon. Palkkasivat pätevämmän kuin loppupeleissä tarvitsivat, sekään kokemus ei ollut hyvä. Rekrytoijat nyt ovat mitä ovat, se on heidän tehtävänsä hoitaa duunirekry siten, ettei palkata liian pätevää tai liian vähän pätevää tyyppiä töihin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No, minä olen ollut yli 20 vuotta töissä alalla, johon ei oikein äly tahdo riittää. Selviän jotenkuten tekemällä paljon salaa ilmaista ylityötä kotona iltaisin. Rankaksi alkaa näin viittäkymppiä lähestyessä kyllä käydä, ja toki mitään muuta elämää kuin työ ei ole koskaan voinut olla, ei esim. parisuhteita saati perhettä.

Kuulostaapa kamalalta. Mikset vaihda työtä? 

Nuorempana en vaihtanut, koska uskoin että kyllä se alkaa lopulta sujua, vaikka alku onkin keskimääräistä vaikeampaa. Oli myös kunnianhimoa näyttää sekä itselleni että muille, että pärjään vaativalla alalla. Omalla tavallaan myös nautin siitä itseni haastamisesta ja siitä kun lopulta joku asia onnistui (vaikka siihen olisi mennyt kolme kertaa se aika mikä keskivertotekijältä).

Nyt en enää vaihda, koska elintasoni on rakennettu hyvän palkkatasoni mukaiseksi, ja toisaalta tuntuu, että miksi nyt enää, kun ajat perheen perustamiselle yms. meni jo. Että joudankin ryynätä itseni ennenaikaiseen hautaan, ei jää kukaan kaipaamaan koska olen käytännössä erakko. Jos kuitenkin potkut saisin, en enää hakisi tämän alan töitä.