Vinkkejä!
Lapsettomuudesta kärsivän ystäväperheen tukemiseen kaivataan:
Olemme itse siinä onnellisessa tilassa, että reilun vuoden yrittämisen jälkeen ilman mitään hoitoja yllätti testitikku kahdella viivalla. Eli itse en ole tätä lapsettomuuden tuskaa kokenut. Ystäväpiirissämme on pariskunta, jolla tähän mennessä kaikki IVF-hoidot ovat tuottaneet pettymyksen ja jäljellä ei ilmeisesti julkisella puolella ole enää kuin yksi yrityskerta.
Olisin aika kipeästä vailla vinkkejä, miten me tulevan palleromme kanssa voisimme edelleen jatkaa ystävyyssuhdettamme, kun tuntuu, että erityisesti pariskunnan miehelle tilanne on todella kova paikka. Ongelma on erityisesti siinä, että ei oikein uskalla iloita heidän kuullensa tulevasta perheenlisäyksestä, kun tuntuu, että toisille tulee heti suru ja katkeruus puseroon. Toisaalta mies usein mainitsee, että " niillä sentään on lapsi, mitä turhia valittavat nukkumattomista öistä ja koliikkihuudoista" . Mietin vaan, että jos saamme lapsen onnellisesti maailmaan, puhummeko jatkossa pelkästä säästä, koska jos puhe on vauvaperheen onnellisista tai niistä vaikeista päivistä ei kumpikaan ole hyvä.
Ystävämme saavat olla meille 100%:sti katkeria siitä, että meitä onnisti näin helpolla ja ymmärrän sen hyvin. Heille on se tunne suotava enkä itse mitenkään loukkaannu tai suutu asiasta. Enkä varsinkaan halua loukata heitä takaisin.
Uusimmassa Vauva-lehdessä oli juttua, että ystävyydessä voisi pitää muutaman vuoden paussia, mutta se tuntuu ihan hullulta.
Pelottaa vaan, että joskus sanoo vahingossa sellaista minkä he kokevat esim. loukkauksena rivien välistä.
Vai pohdinko asiaa vaan ihan turhaan...?
Aurinkoista kesää kaikille :)
Kommentit (3)
kun itsekin pohdit asiaa näin kovasti... Olet mielestäni ottanut huomioon kaiken mitä voit. Olet empaattinen ja mietit miten voisit olla aiheuttamatta lisää tuskaa. Tuskaa tilanteenne kuitenkin aiheuttaa, siihen et voi vaikuttaa. Ja ystävilläsi on täysi oikeus tunteisiinsa, niin kuin sinullakin. Ymmärrät varmasti olla hehkuttamatta raskautesi onnea heille sanomattakin.
Epäröit muutaman vuoden paussia ystävyydessä, josta lehti mainitsi. Voin sanoa, että joskus se on ainoa vaihtoehto, vaikka kuulostaakin hullulta. Yksinkertaisesti vauvaperheen elämän näkeminen tekee joillekin aivan liian kipeää. Jos asia on ystäväperheellesi niin vaikea kuin kuvailit niin anna heidän valita paussi ystävyydessä JOS se on heille parempi vaihtoehto. Ystävyytenne kyllä sen kestää.. Elämässä tulee eteen asioita, joissa ystävyydet punnitaan. Lapsettomuus ei ole ainoa kriisi joka tällaisen tilanteen voi aiheuttaa.
En kuitenkaan osaa neuvoa. Sitä ei voi selittää eikä järkeistää, mutta itsekin pidän taukoa muutamissa ystävyyssuhteissa. Jos ne eivät kestä, en voi sille mitään. Toivon toki, että kestävät ja aika sen näyttää.
Keskustele asiasta avoimesti etukäteen. Kerro ystävällesi, kuinka paha olo sinulla on hänen puolestaan. älä hössötä asioista, mutta kerro silti jotain välillä raskaudesta tai vauvasta.
Itselläni on hoidoilla saadut kaksoset ja ennen onnistumista (3v sisään lukuisia hoitoja) olin äärettömän katkera ystäville, jotka tulivat raskaaksi. Pahinta teki se raskaus, ei niinkään enää monen näkemisen jälkeen vauvat. Vauva oli viaton kuitenkin...kun sitä syvällisemmin mietti. Pahinta tuntui raskaus- ja vauvahössötys. Parhaiten meni ystäväni kanssa, jolla luomusti yritystä vuosi ja ymmärsi edes hitusen, miltä minusta tuntui. Raskausaikana näimme vähän, vaikka puhuimme puhelimessa viikossa tuntitolkulla. Aina keksin syyn, miksen muka voinut nähdä raskausmahaa. Sitten vauvan syntymän jälkeen aloimme taas näkemäänkin vanhaan tapaan.
Hienoa, että ajattelet noin. Ystävälläsi, kun varmasti on asian puolesta vaikeaa.
Mutta yritä olla itse mahdollisimman avoin. Kysele heiltä esim. missä vaiheessa ovat tällä hetkellä menossa jne. ja ole kiinnostunut. Jos välinne ovat sellaiset, että voitte avoimesti keskustella. Parhaalla ystävälläni on kolme pientä lasta, kaikki saaneet alkunsa melko helposti, yksi vahingossa. Ystävyyttämme on ylläpitänyt nimenomaan avoimuus;hän tukee, kannustaa ja kyselee. Hän on ainoa, jonka kanssa voin puhua kunnolla asiasta.
Sanoit, että teillä tärppäsi reilun vuoden yrittämisen jälkeen. Ihan luomustiko? Vuosi on pitkä yritysaika, ja siinä ehtii monesti jo pettymään ja miettimään asioita. Teilläkin on siis ehkä pieni aavistus, miltä lapsettomuus tuntuu. Sen kuitenkin sanon, että sitten kun lähdetään hoitoihin, niin sitten painitaan jo eri sarjassa...
Meinaan vaan sitä, että kun kaverini sanoo ymmärtävänsä, miltä minusta tuntuu, niin en voi häntä uskoa. Kun kuuden viikon rumba suihkeineen, pistoksineen ja sairaalassa ramppaamisen jälkeen päättyy kuukautisiin, ei voi muuta kun huutaa suoraa huutoa.
Ups. Nyt tuli aika vakavaa tekstiä. ;) Ymmärrät varmaan mitä tarkoitan. Mutta uskon kyllä että pärjäät, ole vain oma itsesi. Teillä on täysi oikeus nauttia omasta pallerostanne =) Puhukaa vauvasta myös ystävienne kesken, sehän on teidän ykkösasianne nyt ja se heidänkin täytyy ymmärtää. Vaikka vaikeastikin.
hyvää kesää ja onnea pienokaisen johdosta!