kannattaako hoidot enää

palstalla niitä, joilla tärpännyt vasta 4. tai 5. tai 6. IVF-hoidolla. Harvoin kai lapsettomuus on absoluuttista ja on aina paljon sattumaa, mitkä munasoluista lähtevät munasarjoissa kypsymään. Älä vielä luovuta, ei muuta kuin uuteen yritykseen. Kyllä se raha huonompaankin voi mennä!

Itse aloitimme hoidot, kun oli 39 ja tie oli pitkä ja kivinen - myomanpoistoja, 2 ICSI-yritystä, keskenmeno ja sitten 3. IVF tärppäsi. Nyt meillä on villi ja terve 2v poika. Meillä prosessi meni kuitenkin helposti verrattuna moniin tuttaviimme - yhdellä ystävälläni onnistui vasta 9. kerralla, toisella 6. kerralla. Molemmat vasta vähän yli 30v eli ei se vain iästä ole kiinni. Kolme kertaa on vielä vähän tässä leikissä....Meille oli kyllä tärkeää keskustella lääkärin kanssa siitä, miltä onnistumismahdollisuudet näyttää - tuleeko alkoita, minkä laatuisia jne - hän sanoi että jo 3. kerran jälkeen alkaa nähdä suuntaa siitä, millaiset on onnistumismahdollisuudet realistisesti. Meillä tuli aina onnettoman vähän alkoita (ei mitään ikinä pakkaseen), mutta laatu oli ihan ok eli päätettiin vaan jatkaa ja yrittää. Ja se kannatti.



Tsemppiä, jaksamista ja onnea sinulle!!!!!

Mulla tärppäsi 5. ivf ja ikääkin on jo 39 v. eli myös vm -66 ollaan eli siten toivoa on niin kauan, kun alkioita tulee.



Meillä kaikissa hoidoissa alkioita tuli 10-20, mutta niiden laatu ei ollut hääviä. Pakastuksen kesti vain 1 alkio, mutta tuoresiirroista saatiin kuitenkin aina siirrettyä 2 alkiota. Tosin tämä plussa on ensimmäinen eli edes kiinnittymisyrityksiä ei ollut aiemmista hoidoista.



Meidän ekat hoidot oli julkisella, mutta Väestöliiton lääkäri sitten huomasi ultrassa, että mulla on kohdussa pieni polyyppi. Ennen tätä viimeistä hoitoa asiaa tutkittiin enemmän ja noin 1 cm:n kokoinen polyyppi poistettiin. Käyttöön otettiin myös pieni annos kilpirauhaslääkettä, kun arvot olivat rajalla. Myös pistoshormoni vaihdettiin Menopuriin, kun aiemmissa hoidoissa oli ollut Puregon. (omatoimisesti söin myös pientä annosta kortisonia). Joku näistä tai yhteisvaikutus sai aikaan sen, että molemmat kaksi siirrettyä alkiota kiinnittyivät, mutta vain toinen alkoi kehittymään ja nyt raskaus on vähän yli puolenvälin.



Alkioillemme tehtiin myös pitkä (5 pv) viljely ja siirtovaiheessa toinen alkio oli blastokysti ja toinen viittä vaille. Pakkaseen ei saatu mitään nytkään, mutta hyvä näin.



Oman kokemukseni pohjalta voisin neuvoa kokeilemaan lääkkeen vaihtoa ja hakemaan mahdollista syytä lapsettomuuteen, jos joku haittaava tekijä on vielä tutkimatta tai kokeilematta.



Muutaman kuukauden takaisesta Plussa 2006 -ketjusta löydät öljy-, vitamiini yms vinkkejä, joita me onnistuneet käytimme plussakierrossa.



Toivottavasti seuraava hoitonne tuottaa toivotun tuloksen!



Terveisin

Kamu 23+4

Teidän kannattaa pysähtyä nyt oikein kunnolla ja miettiä tässä vaiheessa jokin takaraja, jonka jälkeen lopetatte hoidot, esim. 4 tai 5 hoitoa. Itse päätin aikanaan, ennen hoitojen aloittamista, että enintään 5 yritystä, sen jälkeen ei ole mitään järkeä " hakata päätä seinään" ja rikastuttaa yksityisiä lapsettomuusklinikoita. Lopulta sain tarpeekseni 4 ICSI-hoidon jälkeen (1 hoito yksityisellä ja 3 julkisella), koska 4 tuoresiirron ja 4 PAS-siirron tuloksena oli vain yksi tuulimunaraskaus, joka keskeytyi itsestään rv 8+. Päätimme siis etukäteen ottaa hoidot " projektina" , jolla on selkeä alku ja loppu. Samoin halusimme hoidot mahdollisimman tiiviissä aikataulussa, koska ne ovat sekä fyysisesti että psyykkisesti raskaita - meidän 4 hoitoamme tehtiin noin 1,5 vuoden sisällä. Vuosikausien hoitorumba ei kannata - en suoraan sanottuna tajua muiden palstalaisten kannustuksia, että ' totta kai kannattaa yrittää, NN tai perhe X onnistui 7. tai 9. hoidolla' . Faktahan on se, että hienoimmatkaan hoidot eivät auta kaikkia. Onneksi luonnonvalinta toimii hoidoista huolimatta, eli hoidot eivät onnistu, jos jokin on niin pahasti vialla, että raskaudella ei ole onnistumisen edellytyksiä. Itse hoidot läpikäyneenä olen tyytyväinen, että alkiot eivät edes kiinnittyneet - paljon vaikeampaa olisivat toistuvat keskenmenot tai lapsen menettäminen raskauden edettyä jo hyvinkin pitkälle.



Me haluamme ennen kaikkea lapsen, emme välttämättä omien geeniemme jatkajaa. Lopetimme hoidot samana vuonna kun täytin 40 ja ilmoittauduimme adoptioneuvontajonoon (kansainvälinen adoptio). Adoptio on tunnetusti ainoa varma tapa saada lapsi, eli älkää jumittuko hoitoihin vuosikausiksi a) oman mielenterveytenne takia b) olette kohta nelikymppisiä ja saatatte jäädä kokonaan ilman lasta, jos ette ala vähitellen miettiä myös muita vaihtoehtoja (adoptio tai sijaislapsi).



Toivetta biologisesta lapsesta ei ole helppo haudata, sillä se tarkoittaa sitä, että on laitettava uusiksi kaikki entiset ajatukset lapsista ja perheestä.

Kiitos kaikille kirjoittaneille. Kyllä olemmekin ajatelleet, että kun täytän 40 lopetamme hoidot siihen, yhden kerran vielä ehdimme ennen sitä. Minulla on ennestään yksi 14- vuotias tytär eri miehen kanssa, joten minä en jää lapsettomaksi, ajattelen vain nykyistä miestäni, jolla ei niitä yhtään ole. Mutta täytyy sitten alistua kohtaloonsa, jos ei tämä kerta onnistu.

Miehelleni ei halua adoptoida eikä sijaisvanhemmaksi, joten nekin ovat poissuljettuja vaihtoehtoja.

Marjaliisa

Varmaan viisasta asiassa onkin edetä niin, että jossakin vaiheessa tekee päätöksen, mihin raja hoitojen suhteen vedetään!!

Et kerro alkuperäisessä viestissäsi, onko lapsettomuudellenne olemassa, joku löydetty lääketietellinen syy, vai oletteko ns.selittämättömästi lapsettomia? Sekin tietysti ratkaisee hoitojen määrän,useita yrityksiähän teille näyttää jo tehdyn.

Minä olen juuri 42v. täyttänyt ensimmästäni IFV-hoidon tuloksena viimesillään odotan. Me miehen kanssa olemme ns.selittämättömästi lapsettomia ja iästä johtuen hoidot yksityisellä itse maksaen. Me olimme jo hoitoon lähtiessä tehneet päästöksen ihan taloudelliseen tilanteeseenkin liittyen, että meille tehdään yksi IVF ja mahdollisesti siihen liittyvät PAS:it, jos alkioita saadaan pakastettua. Onneksemme meille tuli plussa ensimmäisestä IFV tuoresiirrosta!!joten tuota vaikeaa mahdollista tuloksettomien hoitojen lopettamispäätöstä emme joutuneet tekemään. Tosin lapsihan ei ole vielä syntynyt ja mitä vaan voi tapahtua, mutta ainakin raskaus on tähän asti edennyt " onnellisten tähtien alla."



Tsemppiä vaikean päätöksen tekoon,mihin sitten päädyttelin ja kannustusta viimeiseen hoitoyritykseen.



Tuah rv 39+1

Sanoo 10v. nuorempi, jolla ei etes solut hedelmöity IVF:llä.

Syy lapsettomuuteemme on minussa. Minulta on jouduttu poistamaan munanjohtimet kystan ja kohdun ulkoisen raskauden vuoksi, joten koeputkihedelmöitys on ollut meidän ainut raskautumisvaihtoehto.

Kyllä nuo toiveet ovat romahtaneet sitten ensimmäisen ivf hoidon, mutta pitää sitä kuitenkin vielä yrittää, ettei sitten myöhemmin jää harmittamaan, tietää kaikkensa tehneen.

<marjaliisa