OMA TARINANI; IHMEITÄ TAPAHTUU

Itsekin aikanaan tällä palstalla piinailleena haluan laittaa teille kannustuksena oman tarinani...älkää luopuko toivosta!



Meille tehtiin aikanaan lyhyessaä ajassa (1,5v) kaikki mahdolliset hoidot lähtien clomifeneistä ja päätyen parin inseminaation kautta ICSIin ja IVM:ään. Viimein teimme periaatepäätöksen: enää yksi pitkän kaavan mukainen ICSI ja sitten homma on osaltamme kokeiltu loppuun. Vaan viimeinen hoito tuottikin tulosta ja saimme ihana tyttären silmäteräksemme. Niiin ihanan, että jo pian hänen täytettyään vuoden aloimme haikailla toista lasta pitäen kuitenkin mielessämme realiteetit. Koska emme halunneet enää ryhtyä sen suurempaan hoitorumbaan, päätimme tyytyä käyttämään pakastetut alkiomme, joita oli jäänyt 3kpl. Alkioista 1 selviytyi siirrettäväksi, ja taas alkoi jännääminen, joka päättyi epäonnistumiseen. No, olimme tietenkin onnellisia jo yhdestä lapsesta ja ajattelimme, että lapset jäävät tähän.



Mutta vanhemmuuden kaipuu useammallekin kuin yhdelle lapselle jäi kalvamaan mieltä, ja pian olimmekin jo päätyneet kansainvälisen adoptioprosessin käynnistämiseen. Vaan kuinka ollakaan, adoptioprosessin alkumetreillä ryhdyin miettimään, kun olo on nin kummallinen ja tein testin. olin tullut ihan yllättäen raskaaksi ja vieläpä ilman mitään hoitoja!! Nyt tässä sitten odotetaan toista lasta ja ollaan eritoten onnellisia, että vastoin kaikkia odotuksia, miehen heikot siittiöt ovat kohdanneet kuin ihmeen kaupalla minun epärytmisen munasoluni :)



Itse asiassa kun tarkemmin muistelen, näitä juuri viime hetken onnistumistarinoita tuntuu olevan monella. Kun henkisesti luovuttaa ja tekee jokinlaisia periaatepäätöksiä, niin elämä yllättää ihmeellisellä tavalla.



Näitä ylläreitä toivon teillekin, rakkaat palstasisaret!