Alkuraskauden pahoinvointi
Aloitan nyt tässä uuden ketjun, kun mietityttää tämä huonovointisuus. Miten teillä muilla on ollut tätä pahoinvointia. Itse olen ollut jo kaksi viikkoa sairaslomalla, kun ei oikein mikään meinaa sisällä pysyä ja nyt on kuitenkin vasta rv 6+6 menossa. Kuinka kauan teillä muilla on tätä jatkunut? Mikä teillä on auttanut? Onko muita, jotka on joutunu sairaslomalle näin varhaisessa vaiheessa ja jos on, niin kuinka kauan olette olleet sairaslomalla ja miten töissä on siihen suhtauduttu?
Olen saanut terveyskeskuksesta neuvoja syödä vähän ja usein, ennen kuin nousen sängystä jne. Varmaan nämä yleisohjeet, mitä kaikille annetaan. Mutta kun välillä ei nesteetkään tunnu pysyvän. Nyt toistaiseksi olen selvinnyt ilman tiputusta, mutta virtsan määrästä päätellen ei nesteytyksestä olisi varmastikaan haittaa. Kaikki veriarvot on kuitenkin vielä pysyneet kunnossa, paitsi hemoglobiini, joka nousee ja kertoo tietysti kuivumisesta.
Mulla on kuitenkin koko ajan sellainen olo, että en saisi nyt valittaa tästä huonosta olosta, kun vihdoinkin olemme näin pitkällä. Tunnen itseni huonoksi ihmiseksi, kun nyt pitäisi vaan jaksaa olla iloinen kaikista raskausoireista.
Taustastamme sen verran, että tämän ensimmäisen lapsemme yrittämisen aloitimme vuoden 2003 alussa eli reilu kolme vuotta sitten. Keväällä 2004 pääsimme julkiselle tutkimuksiin ja syy lapsettomuuteen löytyi miehen siittiöistä, joita ei ole paljoa ja nekin vähät, joita löytyi ovat epämuodostuneita. Näin ollen meidät laitettiin naikkarille ICSI jonoon elokuussa 2004 ja naikkarilla tehtiin eka ICSI viime elokuussa. Tuosta tuloksena 31 rakkulaa, joissa 20 munasolua, joista 6 hedelmöittyi. Tuoresiirrosta tuli elämäni ensimmäinen plussa, joka kuitenkin meni kesken ja kirjattiin biokemialliseksi raskaudeksi. Ensimmäinen PAS tehtiin marraskuun lopussa ja jälleen plussa, joka muuttui viikossa negatiiviseksi. Toinen PAS oli tarkoitus tehdä helmikuun alussa, mutta loput alkiot eivät selvinneet hengissä. Tämän jälkeen siirryimme yksityiselle, koska julkisella seuraava hoito olisi tehty vasta kesäkuussa tai huonoimmassa tapauksessa vasta syksyllä. Ensimmäinen yksityisen hoito meni puihin, kun munasarjani eivät kasvattaneetkaan kuin yhden kunnollisen munarakkulan ja hoito keskeytettiin. Toinen hoito onnistuikin sitten paremmin kuin hyvin ja jälleen rakkuloita tuli yli 30. Tällä kerralla munasoluja oli 24, joista 20:lle tehtiin ICSI ja niistä peräti 17 hedelmöittyi. Niistä nyt sitten yksi top-alkio siirrettiin ja se päätti kiinnittyä ja tässä sitä mennään. Ensi viikolla olisi ensimmäinen ultra klinikalla, toivottavasti siellä on pikkuisella kaikki hyvin ja näkisi sen pienen sydämen sykkeen.
Tulipas tästä nyt pitkä viesti, mutta haluaisin siis kuulla teidän muiden tuntemuksista ja kokemuksistanne, kun musta tuntuu, että oon ainoa lähipiirissä, joka joutuu olemaan sairaslomalla näin alkuvaiheessa. Kaikkein ikävintä tässä olossa on se, että vaikka koko ajan on paha olo ja etoo ihan hirveästi, niin silti on hirmuinen nälkä ja kuitenkaan en saa mitään syötyä, kun en tiedä mitä uskallan suuhuni laittaa.
terveisin, sk-78 +" pikkuinen" rv 6+6
Kommentit (11)
Ensimmäiseksi onnittelut alkaneesta raskaudesta! Muistaakseni silloin elo-syyskuun vaihteessa mentiin hoitoja samaan tahtiin ja kirjoiteltiin samaan pinoon? Me olimme onnekkaita jo silloin ja raskaus alkoi. Mahtavaa, että onnistuitte nyt!
Ja sitten kysymykseesi eli pahoivointiin. Tilanteesi kuulostaa niin tutulta. Mulla alkoi pahoinvointi juuri noilla viikoilla. Pahimillaan oksentelua oli neljästi päivässä :-( Ja jos en oksentanutkaan, niin olo oli ihan kamala. Itse jouduin olemaan sairaslomalla viikolta 6 viikolle 13. Ja tuon viikon 13 jälkeenkin tein vain puolikasta työaikaa noin viikolle 18. Tuota puolikasta työaikaa tein ihan omasta aloitteestani. En jaksanut olla koko viikkoa töissä, mutta en halunnut olla enää kotonakaan pelkästään kun olo oli välillä siedettävä. Tiputuksessa sairaalassa olin viikolla 8 kun oksentelua oli ollut reilu viikon. Viimeisen yön ennen sairaalaan joutumista vietin wc:n lattialla :-( Mulla oli jo tuossa vaiheessa natriumit ja kaliumit ihan sekaisin ja hemoglobiini noussut päälle 140. Eli olin kuiva.
Tämä ei nyt ollut mikään lohduttava tarina, mutta pahoinvoinnin kesto ja laatu on tosi yksilöllistä. Ja omalta kohdaltani voin lohduttaa, että sen jälkeen kun pahoinvointi alkoi helpottaa olen ollut elämäni kunnossa! Ja melkein voi sanoa, että olen sitä edelleen vaikka nyt mennään jo rv:lla 38! Yksi ystäväni minua lohduttikin ja sanoi että kärsimyksen määrä on vakio: kun kärsii alussa kunnolla niin loppu menee loistavasti ;-) Niin ja sikiö on voinut tosi hyvin koko ajan, se kyllä ottaa omansa.
Parempia ohjeita en osaa Sulle antaa syömisen tai minkään muun suhteen. Minä söin sitä mitä pystyin ja yritin aina joka päivä käydä vähän ulkona tai vaikka kaupassa etten olisi ihan mökkihöperöksi tullut! Mutta oli päiviä jolloin siirryin aamulla sängystä sohvalle ja illalla takaisin sänkyyn enkä ollut edes suihkussa jaksanut käydä. Melkein raskainta tuossa pahoinvoinnissa oli henkinen puoli. Tuntui niin tyhmältä että oli odottanut raskautta pitkään ja sitten oli täysin vuoteen omana viikkoja. Kuinka monesti muistankaan että nousin aamulla sängystä ja päätin, että alan puuhastelemaan jotain, kun eihän raskaus ole sairaus, ja miten sitten kävikään...
Lääkkeistä sen verran, että sairaalassa sain jotain pahoinvointilääkettä (en muista mitä) suoraan suoneen ja peräpuikkoina. Kotona lääkäri ohjeisti käyttämään Postafenia, vaikka siinä kyllä lukee ettei sitä saisi raskauden aikna käyttää. Kerran otin kotona tuota Postafenia, mutta en halunnut sitä kuitenkaan käyttää. Ja minua se on aina väsyttänyt niin (olen käyttänyt aiemmin matkapahoinvointiin) etten pysty sitten väsymykseltäni tekemään mitään.
Toivottavasti olosi paraneen pian! Ja jos ei niin ole vain hyvällä omalla tunnolla kotona. Toisilla raskaus vain on sellainen että se pistää kehon sekaisin.
Loviisa & äitiä kovasti alussa oksettanut masuasukki " Aatos"
Mulla oli lievää pahoinvointia jo viikolla 6 aina aika-ajoin. Mutta kunnon etova olo ja pahoinvointi alkoi 9 viikon tietämissä ja kesti 16 viikolle asti. Kolme viikkoa mua kuvotti joka päivä ja koko päivän. Syöminen tunnin välein helpotti vähän, " normaalien" ruoka-aikojen välissä söin voileipäkeksejä, riisikakuja, hedelmiä ym. ja join laimeaa mehua. Sitten alkoi oksentelu, oksensin lähes joka päivä aamulla ja/tai illalla. Se oli tosi väsyttävää, kun sitä kesti viikko tolkulla. Ultrassa sanottiin, että pahoinvointi on hyvä asia, keskenmenon riski on kuulemma pienempi. Se lohdutti vähän.
Sitten se loppui kuin seinään 16 viikolla. enään ei ole pahoinvointia, ainoastaa silloin, kun on tosi kova nälkä, mutta se taitaa olla ihan normaalia. Syödäkkään ei tarvitse enää pikku välipaloja, riittää kun syön ne päivän normaali ateriat.
t: nurminata
En jaksa sen enempää kirjoitella (kirjoittelen myöhemmin, kun jaksan paremmin), mutta oli pakko tulla laittamaan viestiä, kun kävin tänään hakemassa sairaslomaa lisää sen viikon verran ja soitin sitten pomolle, etten ole tulossa vielä tulevallakaan viikolla töihin. Pomon vastaus mulle oli, että älä sitten ihmettele, kun saat palkkakuitin, niin me ollaan pidätetty sulta kahden viikon palkka. Että näin.
Mä oon siis ollu nyt kaksi viikkoa pois, eikä niiltä muka makseta palkkaa lainkaan ja kaiken lisäksi nuo kaksi viikkoa menevät vielä kelan omavastuupäiviksi. Ihan kuin mä tahallani olisin kotona ja oksennan useamman kerran päivässä. On tullu sitten itkettyä ja paruttua tätä tilannetta, kun kaipa mä töihin menisin, jos vain suinkin jaksaisin tehdä jotain. Ei kai ne lääkäritkään nyt ihan turhasta meikäläiselle noita todistuksia kirjoittele, vai mitä ne siellä töissä luulevat.....
Kaikkea tässä joutuu vielä kestämään! No tiistaina on vihdoinkin se odotettu ultra ja toivottavasti siellä näkyy, että kaikki on hyvin. Sitä en nimittäin enää tähän kyllä kestäis, jos jotain olis vialla.
Siis LUOJA minkälainen työnantaja sulla on ??!!!! En voi todellakaan kuin ihmetellä tuollaista toimintaa:( Mahtaakohan tuo nyt ihan laillistakaan olla, kun olet kuitenkin SAIRASlomalla eli sulla on siitä lääkärintodistus?! Sinuna ottaisin yhteyttä liittoosi sillä kuulostaa kyllä aika tavalla omaperäiseltä toiminnalta:(
Toivottavasti huonovointisuutesi helppaa mahdollisimman pian, koitahan silti nauttiakin raskaudesta :)
Terkuin: Je_Ni 18+0, joka luojan kiitos säästyi pahoinvoinnilta!!
onpa aika rankkaa. Liekö tosiaan laillistakaan? Meillä on siten että tietyn ajan kuluttua tippuu KELA:n päivärahoille (ansiosidonnainen), en kyllä muista miten pitkän ajan ' saa' sairastella, mutta ehdottomasti viikkoja, muistaakseni jopa kuukausia, jos on ollut pitkässä työsuhteessa.
Jaksamista sinulle, ja toivotaan että ultrassa kaikki hyvin. Meillä se on huomenna...hui.
No jo on Sulla työnantaja! Palkaton sairasloma nyt tuskin on laillinen, koska käsittääkseni raskauden aikainen pahoinvointi kyllä kuuluu ihan palkallisen sairasloman piiriin toisin kun esim. hoitojen poissaolot ovat joillain aloilla palkattomia. Lapsettomuus kun ei ole sairaus... Käsittääkseni työsuhteen pituus on ainoa peruste olla maksamatta palkkaa ja silloin työsuhteen on pitänyt kestää jotain kaksi viikkoa tai alle. Tämän jälkeen työnantaja joutuu palkan maksamaan.
Sairastaa saa vuodessa 60 päivää täydellä palkalla. Ja kun työpäiviä on kuukaudessa noin 21 niin se tarkoittaa melkein kolmen kuukauden poissaoloa. Nyt en kyllä muista, että lasketaanko lauantait työpäiviksi millä aloilla. Mutta kuitenkin parisen kuukauttaa ainakin vuodessa pitäisi tulla täysi palkka vaikka olisikin pois.
Yritä nyt vaan SK pärjäillä ja murehdi tuota palkka-asiaa kun palaat töihin. Todennäköisesti työnantajasi joutuu palkan maksamaan joka tapauksessa. Ymmärrän kyllä että ottaa päähän moinen käytös. Omasta kokemuksesta kun tiedän että aika paljon mieluummin olisin ollut töissä kun halaillut pönttöä kuutisen viikkoa!
Loviisa
Kiitos viesteistänne Je_Ni, hymis ja Loviisa76!
Otin eilen samantien puhelimen käteeni ja soitin firman luottamushenkilölle ja kerroin asiasta. Hän lupasi selvitellä asiaa. Samalla laitoin pomolle sähköpostin (ja kopion luottamushenkiölle), jossa pyysin hänet toimittamaan perustelut kirjallisena minulle. Katsotaan nyt mitä siellä töissä tapahtuu ja jos palkkaa on pidätetty, kun se maksetaan ensi maanantaina, niin sen jälkeen otan yhteyttä liittoon ja laitan ne selvittämään asiaa. En viitsi siihen itse sotkea enempää, koska sitähän varten siihen liittoon kuulutaan, jotta sieltä löytyy ammattiapu, kun sellaista tarvitaan.
Työsuhteeni alkoi tuossa joulukuun alussa pitkän työttömyyden jälkeen ja on määräaikainen elokuun loppuun asti (vuorotteluvapaasijaisuus) eli minun kohdallani noudatetaan sopimuksen mukaan seuraavaa: 1kk-1 vuoden ajan töissä olleilla on oikeus 4 viikon palkalliseen sairaslomaan.
Olen tosin ymmärtänyt, että tuo 4 viikon sääntö koskee aina yhtä sairautta kerrallaan ja tietääkseni sen jälkeenkin palkkatoimisto yleensä hoitaa maksun, joskin se on KELAn päivärahan suuruinen ja siitä tulee ilmoitus, kun tuo 4 viikkoa on täynnä, jotta palkan saaja tietää, että tulot tippuvat siihen noin 60 % normaalista. Äh tulipa monimutkaisesti selitettyä.
No yritän olla stressaamatta tällä enempää, katsotaan mitä tapahtuu. Mutta kyllä tämä on jonkinlaista syrjintää mielestäni. Tässä on kyllä ollut jos jonkinlaista episodia tämän työsuhteenaikana eli kohta en enää yhtään ihmettele, vaikka siinä yrityksessä tehtäisiin kohdallani taas jotain uusia yrityksiä. Voin kertoa niistä myöhemmin, kunhan jaksan taas istua pidempään koneen ääressä.
Mukavaa alkuviikkoa teille toivotellen, sk-78 + " pikkuinen" rv. 7+2
Ps. Loviisa76, kyllä minä sinut muistan siitä viime syksyn piinapinosta. Olen aina välillä käynyt lukemassa teidän entisten piinasiskojen kuulumisia tuolta touko-kesäkuisten pinosta. Uskomatonta, että olette jo noin pitkällä. No täältä tullaan sitkeästi perästä ja periksi ei anneta!
Kyllä omistuiselta kuulostaa työnantajasi touhu. Oletko kertonut suoraan,e ttä olet raskaana vai oletko vain epämääräisesti ilmoittanut olevasi pois? Kun sinulla on lääkärintodistus, niin kukaan työnantaja ei voi olla hyväksymättä raskauspahoinvointia työkyvyttömyyden syyksi. LÄäkärintodistushan ei sinällään oikeuta palkalliseen poissaoloon automaattisesti ( mitä usein virheellisesti luullaan), mutta yleensä se menee läpi ainakin tällaisissa fyysisissä vaivoissa. Toki on niitä ksuipää-juntteja, jotka eivät ole kokeneet rask.pahoinvointia eivätkä pidä sitä " sairautena" ja sillä perusteella jättävät rahat maksamatta. Minä veisin asian vaikka oikeuteen, niin perseestä suoraan sanoen on.
Itse olen kärsinyt pah.voinnista kummassakin raskaudessa, mutta tässä tuplaraskaudessa ( viikot nyt 32+6) pahoinvointi oli jotain aivan kaameeta ja valitin sitä näillä palstoillakin moneenn otteeseen. En ole juuri töistä aiemmin ollut pois, mutta nyt jouduin olemaan, vaikka tein esikoisen hoidon takia vain 50% työaikaa. Olin niin huonossa kunnossa,e tten olisi jaksanut olla töissä millään ja silloin kun olin, ni se oli kauheeta. Mulla pah.vointi alkoi viikolla 5 ja loppui joskus viikolla 14-15. Ei auttanut tiheään syömiset eikä mikään muukaan poppakonsti pätkän vertaa, en voinut yksinkertaisesti syödä mitään, kun oksensin koko ajan. Siis useita kertoja, jopa 15 kertaa päivässä tuli vähintään sappinesteet ylös. Kaikki etoi, jopa limpsa-tai vichypullon näkeminkin. Mehukin ällötti, mutta koetin välillä juoda energian takia edes vähän. Yölläkin satoin herätä yrjöoloon kuten yrjötaudissa konsanaan ja niin tuli lähtö yrjölle yölläkin. En voinut/ jaksanut olla esikoisen kanssa puistossa kuin 5 minuuttia ja lähdin kovaa kyytiä kotiin. Eli se todella invalidisoi. Jos joku ois mulle tullut sanomaan, että " se on normaalia" tai " ei oikeuta sairaslomaan" , ni oisin varmaan käynyt kurkkuun kiinni.
Olen kaupungilla töissä ja onneksi meillä kyllä riitti ihan lääkärintodistus pahaan oloon enkä tarvinut edes sitä joka poissaolosta ( koska olen niin vähän muutoin ollut pois, ni tajusivat etten ole turhaan)
Koeta jaksaa ja vie asia eteenpäin, jotta saat oikeutta itsellesi! tää ei lohduta yhtään, mutta pahoinvointi menee ohi, vaikka sitä on vaikea uskoa sillä hetkellä kun se jyllää.
Kiitos myös sinun viestistäsi bambi71. Tuo sinun pahoinvointisi kuulostaa juuri siltä, mistä olen kärsinyt nämä pari viimeisintä viikkoa. Tuon pahoinvoinnin lisäksi olen vielä parina päivänä kärsinyt kunnon ripulista. No nyt alkaa olo hiukan helpottaa ja näinä parina viime päivänä olen oksentanut alle 5 kertaa. Heh, jotain hyvää pitää löytää :) Ja oon saanut syötyä jotain hiukan kiinteämpääkin ruokaa hiljalleen eli eiköhän se tästä ala tasoittua.
Tänään kävin myös siinä ensimmäisessä ultrassa ja kaikki näytti hyvälle. Yksi pieni sydän sykki siellä niin vimmatusti. Laskettuajankin sain nyt sitten lopullisen eli 22.12. Saa sitten nähdä, miten pienokainen mahtaa syntyä, osuuko jouluaatolle vai ei. Hieman oon vuotanu tän iltapäivän, kun lääkäri repäisi hieman kohdunsuuta ja sinne tuli pintanaarmu (kohdunsuu on mulla kuulemma herkkä vuotamaan), mutta siitä ei tarvitse olla huolissaan. Näin ollen siis kaikki on hyvin tällä hetkellä ja olo on sanoin kuvaamattoman helpottunut.
Sitten tuohon työpaikkajuttuun, niin pomo soitti tänään, mutta en oikein saanu sen selityksistä mitään järkeä. Ja pyysin uudelleen sitä kirjallista selvitystä asiasta. Bambi71 kysyit tuosta, että tietääkö työnantaja raskaudestani, niin tietää. Lisäksi mainitsit sairaslomatodistukset, niin joka poissaolopäivästä on todistus. Mulla on töissä tilanne sellanen, että työnantaja tietää hoidoista, koska sattuivat kysymään työhaastattelussa perhesuunnittelusta ja vastasin rehellisesti niin kuin asia on (vaikka olisin voinut olla vastaamatta, koska sitähän ei saa kysyä). No pomon puheista ymmärsin tänään, että luokittelevat tämän pahoinvoinnin hedelmöityshoidosta aiheutuvaksi sairaudeksi ja tämän vuoksi eivät suostu maksamaan mitään. No tietysti raskaus on saatu aikaiseksi hoidoilla, mutta ei se kyllä tähän pahoinvointiin mitenkään vaikuta miten se lapsi on alkunsa saanu ja tukihormoonejakaan en oo käyttäny enää pariin viikkoon. Oon jutellu asiasta jo useamman kerran luottamushenkilön kanssa ja itse olen valmis menemään vaikka kuinka pitkälle, koska kyllä tässä valitettavasti tulee mieleen jonkinlainen syrjintä ja se, että firma hyväksyy hoidot, mutta ei raskaana olemista ja siitä johtuvia sairasteluja.
Tässä on myös tältä keväältä yksi episodi koeaikani päättymisen yhteydestä. Tutkija oli ilmoittanut, etten pärjää töissäni, mutta kun töiden tekoa seurattiin viikon verran (ilman että tiesin sitä), ei työskentelystäni kuitenkaan löytynyt mitään moitittavaa ja näin ollen työsuhde jatkui. Tosin ulossavustamisen makua siinä oli ja olisinkin lähtenyt, jollen olisi pitkän työttömyyteni takia tarvinnut tätä työtä ja rahoja. No nyt juuri tänään juttelimme luottamushenkilön kanssa ja hän sanoi sen ääneen, mitä itsekin olen miettinyt, että kohdallani voidaan jopa puhua tämän jälkeen työpaikkasyrjinnästä/-kiusaamisesta. Ja oikeasti mulla on tällä hetkellä sellanen olo, että vaikka kunto antaa jossain vaiheessa luvan mennä töihin, niin en tiedä pystynkö sinne enää henkisten syiden takia menemään, vaikka työsuhdetta ei enää olekaan kuin 3,5 kuukautta.
Osaatte varmaan kuvitella miltä tämä kevät on tuntunut kaiken tämän lapsettomuudesta aiheutuvan stressin rinnalla. Mä oon tuntenu itseni välillä tosi huonoksi ihmiseksi, vaikka siihen ei ole mitään syytä. Mä olen pelannut työnanatajan kanssa avoimin kortein ja tässä on palkka. Kaikki hoitokäynnit olen tehnyt liukumilla, ainoastaan punktiosta tulleet kolme päivää olen ollut hoitojen takia sairaslomalla (josta muuten maksoivat palkan). No saa nyt nähdä mihin tässä vielä joutuu, mutta kai sitä pitää ottaa liittoon yhteyttä, jotta saan jonkun lakiasioista tietävän taakseni (kerrankin saa todella kunnollista vastetta liiton jäsenmaksuille).
Mukavaa viikonjatkoa teille kaikille! Voin kaydä päivittämässä tietoja, kun tiedän miten asia lähtee purkautumaan.
terveisin, sk-78 + " pikkuinen" rv 7+4
Ja onnittelut ultra-näkymistä! Pikkuisen sydämen syke on liikuttavaa katseltavaa!
Kyllä tuossa Sun sairasloma-jutussa alkaa kieltämättä olla vähän ulossavustamisen makua! Tosiaan raskauspahoinvointia ei kyllä millään lääketieteellisellä syyllä voida laittaa hoitojen aiheuttamaksi. Itse kyselin silloin alussa lääkäriltä siitä, että voiko se pahoinvointi johtua noista hormooneista. Tämä lääkäri (ihan siis lapsettomuushoitoihin erikoistunut gyne) sanoi, että asialla voi olla jotain yhteyttä (käytetyt hormoonit ja sitten raskauden muutenkin aikaansaama hormoonitoiminnan muutos), mutta ei välttämättä mitään. Että ilmeisesti keinoalkuisissa raskauksissa ei esiinny ainakaan merkitsevästi enempää pahoinvointia. Enemmän kyse on siis jokaisen kehon yksilöllisestä tavasta reagoida hormoonitoiminnan vaihteluihin. Voishan se olla Sullakin että ns. luomuraskaudessa olosi ei olisi yhtä paha, mutta sitä kun nyt ei millään nyt pysty tutkimaan! Että ärsyttää tuollaiset työnantajat! Kaikki kyllä otetaan työntekijästä irti mitä saadaan, mutta yhtään ei ymmärretä sitä että elämässä tulee vain joskus tilanteita joille ei voi mitään.
Nauti nyt vain niistä hetkistä mistä pystyt tällä hetkellä! Pieni vauveli masussa kasvaa ja vahvistuu joka päivä ja todennäköisesti Sunkin olo paranee sen mukana! Se niin kutsuttu seesteinen keskiraskaus kuitenkin useinpien kohdalla pitää paikkaansa! Minä olen ollut siinä vielä onnekas, että mulla se on jatkunut myös seesteisenä ihan näin viime metreille asti. Kerrohan kuitekin sitten ihan mielenkiinnosta, että mitä sen työnantajan kanssa kävi. Sen verran on rankkoja nämä hoidot, että pistää vihaksi kun toiset joutuu vielä tuollaisten asioiden kanssa taistelemaan siinä vaiheessa kun pitäisi keskittää kaikki voimat kauan odotetun ja uuden elämän kasvattamiseen!
Loviisa
Hei vain, kirjoittelen kun mennään niin samoilla viikoilla, eli minulla nyt 6+4. Minulla ei oikeastaan ole ollenkaan pahoinvointia, erittäin lievää etomista, minkä johdosta en voi syödä esim. makeita jugurtteja ja jäätelöitä lainkaan. Muutenkaan oireita ei kummoisesti ole, lähinnä väsymystä. Ja minua tämä oireettomuus taas hieman painaa, voiko kaikki olla ok...pientä tuhruiluakin on. Ultra olisi ensi viikokolla.
Mutta tuosta pahoinvoinnista,minullehan iski hyperi kun raskaus alkoi (5. IVF:n tuoresiirto, yritystä v. 2001 alkaen) ja sitä seurasi kamala pahoinvointi. Oksensin kaiken, jopa veden ulos. Olin osastolla tiputuksessa pari päivää, kun veriarvoissa oli häikkää, eli juuri sitä kuivumista. Oloni koheni heti jo parin tippapussin jälkeen. Ja sen jälkeen alkoi nestemäinen ruoka pysyä sisällä. Aloitin varovasti mustikka/mansikka/vadelma kiiseleillä/keitoilla. Ne ovat sopivan nestemäisiä ja niistä saa vähän energiaakin. Lisäksi jugurtit pysyivät sisällä. Luin että joitakin on mm. jäätelö ja pakastemarjat auttaneet, eli kylmät ruuat. Oletko kokeillut? Lisäksi söin keittoja (lähinnä niiden lientä, ja muusasin perunaa+kasviksia mukaan, lihat/makkarat yms jätin syömättä kun tuntui että ne saivat vastan sekaisin).
Ei sinun kannata tuntea syyllisyyttä, kyllähän näistä oireista nauttii, mutta jos ne alkavat vaarantaa terveyttä, niin tokihan silloin alkaa huolettamaan.
Jaksamista oireiden kanssa, kertoilehan sitten ultrakuulumisia ensi viikolla!