Kuinka miehesi reagoi analyysin tulokseen?
Tulipa tuossa vielä mieleen,että miten teidän miehenne on ottanut vastaan diagnoosin,että hänessä vika? Mun mies suorastaan panikoi ja tolkuttaa kai itselleen että " kai musta nyt ees yks siittiö löytyy.." Mieheni kärsinyt muutamia vuosia masennuksesta,mutta nyt kuitenkin reilu vuosi mennyt ilman ongelmia.Pelkään että jos analyysin tulos on huono,niin se laukaisisi masennuksen. Puhuttiin miehen kanssa kyllä,että olkoon tulos mikä tahansa niin toinen tukee toista -tietenkin ja että emme ole kumpikaan yksin,asia on kuitenkin meidän yhteinen. Olen yrittänyt lueskella miehelle netistä kaikkea mikä saattaisi vähän " helpottaa" hänen pelkojaan,että on tapoja joilla raskaus saadaan kuitenkin alkamaan jne..
Miten teidän miehenne on asian siis ottanut?
Meillä tilanne oli se, että mieheni oli ollut alunperin hyvin itsevarma, ja kun saimme täysin murskaavan tuloksen (postissa!!!) jouduimme molemmat paniikkiin. Rauhoituimme, kun meneimme lääkäriin ja kuulimme ivf-hoidoista, olimme joka tapauksessa valmiita tekemään paljon asian hyväksi. Seuraava shokki tuli, kun kävi syy selville: kromosomipoikkeavuus. Sitten taas odotettiin että päästään geenitutkijan luokse. Tulos oli se, että voimme mennä hoitoihin, mutta he eivät tienneet paljonkaan juuri tästä kromosomipoikkeavuudesta.
Olimme siis hoidoissa, ilman ainuttakaan onnistumista, ja nyt jatkamme lahjasiittiöillä. Mieheni on ollut se, joka on tukenut minua, koska minulle tämä lapsentekoasia on niin tärkeä. Hän ei ole kylläkään taipuvainen masennukseen (minä taidan vähän olla...), mikä tietenkin auttoi häntä.
Joka tapauksessa, tieto hoidoista sai meidät positiivisemmalle mielelle, varmaan se auttaa myös miestäsi.