Millä perusteella itse olette valinneet lapsillenne nimet?
Nyt kun paljastin henkilöllisyyteni tuossa toisessa pinossa, voinkin jatkaa vähän samasta aiheesta kysymällä, millä perusteella olette antaneet nimet lapsillenne?
Meillä tärkein peruste on tietenkin ollut, että nimi on meidän molempien mielestä mukava. Me asutaan ulkomailla, ja siksi en halunnut ensimmäiselle lapselle aivan perisuomalaista nimeä. Tytöstä tuli Jessica, mutta jos olisimme aivan suomalainen Suomessa asuva perhe, niin se olisi ollut minun makuuni liian ulkomaalainen nimi - vaikka onkin yleistynyt jo Suomessakin ja täällä asuinmaassamme aivan tavallinen.
Toisellekin tytölle oli monia kansainvälisiä vaihtoehtoja - Nina, Wendy, Melissa... - mutta koska meistä molemmista Terhi oli kuitenkin kivoin nimi, annoin periksi ja valmistauduin luettelemaan kirjaimia kaikille kysyjille...
Molemmista lapsista tiesimme ultran perusteella, että tyttö on tulossa, mutta varmuuden vuoksi oli varalla nimi myös pojalle (täällähän nimi pitää antaa heti syntymän jälkeen). Jessicasta olisi tullut Patrick ja Terhistä joko Jeroen (lausutaan ' Jerun' ) tai Mico/Miko.
Minulle siis ei ole mitään väliä sillä, sointuvatko nimet yhteen alkukirjaimensa, pituutensa tai tyylinsä puolesta, kuten huomaatte!
Kertokaahan omat nimitarinanne!
Kommentit (5)
Minullekaan ei ole mitään merkitystä, sointuuko nimet yhteen vaan pidän hyvin erityylisistä nimistä. Reilut 8 vuotta sitten kaksosille halusimme erilaiset nimet mutta jotain yhtäläisyyttä. Nimissä on samankokoiset tavut ja toisen nimi on " puu" , toisen " pieni oksa" . Pinja ja Virve. Viitaten siihen kun kasvoivat kohdussa samaan aikaan. Hiukan isompirakenteinen on tämä " puu" .
Nuorimman lapsen nimi on Daniel, ihan vain siksi että se on minusta niin komea nimi.
Tarkoituksena oli löytää mielummin vähemmin käytettyjä nimiä almanakasta, mutta tämä osui kohdalleen ainoastaan Virven nimen kanssa...Pinja ja Daniel-nimet yleistyy koko ajan.
Nimet on valittu lähinnä vain sen mukaan, mikä kuulostaa parhaimmalta ja erityisesti pirteältä tyttöjen nimien kohdalla.
Täytyy vielä sanoa, että pidän kovasti Terhi-nimestä...on niin raikas nimi.
Meillä oli montakin tärkeää kriteeriä:
- Ei ole kenenkään tutun nimi, varsinkaan omassa ikäluokassamme (Ville, Jesse, Sini jne.)
- Ei ole liian yleinen nimi, joku Top10-nimi (tyyliin Ada, siitä kärsii koulussa. Kaunis nimi muuten)
- Ei ole liian harvinainen eikä outo
- Ei kuulosta itsekeksitylle
- Ei ole mummo/ukkinimi (kiusaamisen vaara, esim. Kyösti, Sylvi)
- Ei ole julkkiksen nimi (Matti, Jasmin, Arja)
- Ei ole keski-ikäisen nimi (Johanna, Sami, Tanja jne)
- Vanha ja omaa tarinaansa kertova nimi, ei uusi keksintö
- Ei ole suomennos (Pirjo, Helmi, Miina jne.)
- Osataan lausua muuallakin kuin Suomessa (Eli ei joku Kyllikki, Säde, öökkösiä sisältävä tai muuten vaikea)
- Sopii kuitenkin suomalaiseen suuhuun ja sukunimeemme (ettei tule joku Chris-Brody Möttönen tai Chantelle Miettinen)
- Ei ole " varattu" nimi, eli joku tuttu on sanonut tekevänsä lapsestaan joskus vaikka Kiian nin ei me sitä kehdata silloin pölliä.
Niin että kyllä tosiaan oli miettimistä! Tällaisena ronkelina on aika vaikea keksiä mitään.
Sitten nimi tulikin vain " jostain" eräänä päivänä mieleeni ja mieskin tykkäsi :)
Toivon että kukaan ei suutu tuosta listastani, nämä olivat meidän kriteerimme enkä ole sanomassa että tällaisia nimiä ei muka saisi käyttää. Kaikki nimet on kauniita jos ne vaan sopii käyttäjälleen enkä ole vielä sopimatonta kohdannut :)
-lupicaia ja pieni Joel
Esikoinen, Jere Samuel Antero. Jere siitä että minä olen suuri kiekkofani ja ihastunut ulkonäöllisesti Jere Karalahteen. Antero on miehen suvussa menevä nimi, on jo ainakin neljännessä polvessa nyt. Samuel tuli miehen keksintönä, tiedä sitten johtuiko siitä että ukon toinen nimi on Sami(siitä Samuel).
Tosikko, Neela Rosa-Maria. Neelan keksin Teho-osastosta, on vaan ihan järjettömän kaunis nimi mun mielestä. Ja siihen perään sopi vaan kivasti tuo Rosa-Maria, ihan vaan kävelyllä joskus odotusaikana tuli mieleen.
Jos luoja joskus suo lisää lapsia, tulee pojalle toiseksi nimeksi myös Samuel, kolmanneksi nimeksi minun puolen suvusta miehiltä Johannes, etunimi mietitään sitten, tällä hetkellä suosikkina Kosti. Tytön etunimi vaihtelee joka viikko, toiseksi nimeksi luultavasti Tuula-Maria, Tuula minun äitini toinen etunimi ja tahdotaan että tytöillä jatkuu tuo -Maria.
Että jotain " jatkumoa" tavallaan halutaan perheen lasten nimille.
Meillä on miehen kanssa hyvin erilaiset nimimaut, joten tuon molempia miellyttävän nimen etsiminen on ollut niin kovan työn takana, ettei kovin tarkkoja lisäkriteerejä ole tarvinnut keksiä. No, se meille molemmille on ollut selvää, että nimen on oltava suomalaisittain helposti lausuttavissa. Emme myöskään ole halunneet liian yleistä tai liian erikoista nimeä.
Esikoisen toisen nimen olin päättänyt jo ennen kuin lapsista oli tietoakaan. Aluksi pidin siitä vain nimen kauniin soinnin vuoksi, mutta raskausaikana, kun sain tietää nimen merkityksen, se tuntui vieläkin sopivammalta. Meillä siis mietittiin ensimmäistä nimeä sillä perusteella, että se sopisi toiseen nimeen, eikä päinvastoin, kuten yleensä.
Myös kuopukselle oli toinen nimi valmiina ennen ensimmäistä. Isä olisi halunnut antaa sen jo esikoiselle, koska se rimmaa hyvin isän sukunimeen, mutta itse jouduin sulattelemaan sitä pitkään, ennen kuin hyväksyin sen kuopuksen toiseksi nimeksi. Etunimeä soviteltiin siis taas tähän todennäköiseen toiseen nimeen, sekä jonkin verran myös esikoisen nimeen, vaikka meille ei ollutkaan tärkeää, että sisarusten nimet sointuisivat täydellisesti keskenään.
Hei!
Me asutaan kanssa ulkomailla ja tarkotuksena olisi antaa lapselle (esikoiselle) suomalainen ja saksalainen nimi. Ensimmäinen nimi tulee olemaan suomalainen, ja toinen saksalainen. Mun mies on saksalainen, mutta on ottanut mun sukunimeni. Me ajateltiin, että kun sitä ekaa nimeä kuitenkin käytetään ja toinen on enemmän tai vähemmän " koriste" , niin sopii paremmin että etunimi on suomalainen kun kerran sukunimikin ja siinä välissä on sitten tämä saksalainen " kummitus" ;) ....