miksi?
Anteeksi kaikille näin aluksi, jos tämä loukkaa joitain. Se EI ole tarkoitus.
Miksi tällä palstalla pyörii melkein jokaisessa keskustelussa sellainen henkilö, jolla asiat todella hienosti eli paksusti voidaan? Ymmärrän kyllä, että keskustelut ovat mielenkiintoisia ja tietoa on jaettavana paljon ja onnistumistarinoitakin on kiva kuulla, mutta minusta ei aina ole välttämättä kivaa lukea kommentin perässä raskausviikkoja ja tsemppailua sellaiselta, joka on ns. riman toisella puolella, jonne me kaikki haluaisimme.
Se on hienoa, että voi antaa vinkkejä ja neuvoja, mutta mutta...kyllä se aina tietyssä vaiheessa hoitoja pistää ns. kiukkuseksi, kun muilla onnistuu ja itsellä ei. Katkera en haluaisi olla, mutta varmasti jokainen näiden asioiden kanssa taisteleva tajuaa, että joskus sitä vaan pistää vihaksi.
Niin ja tarkoitus siis ei ollut ketään loukata. HUOM! En halua, että tästä nyt nousee palstalle mikään sota.
Kommentit (27)
Todellakin kuten edellinen sanoi, lapsettomuus EI lopu siihen, että tulee raskaaksi !!
Meillä takana 6 pitkää vuotta, jona aikana olemme käyneet läpi hyvin raskaat hoidot onnistumatta niissä kertaakaan.
Tunnen, että mulla on todella paljon annettavaa MONELLE täällä pyörivälle syystä, että tietotaustaa on kertynyt " jostain kumman syystä" !!
Olen pahoillani, että olen loukannut sinua pyörimällä keskusteluissa mukana.
Pysyin koko palstalta pois 2 vuotta ja sitä ennen palstailin enemmän kuin aktiivisesti jakaen tietoa, jota minulla on ja saaden/antaen tukea ihmisiltä, jotka oikeasti ymmärtävät millaisessa helvetissä lapsettomuuden kanssa taisteleva ihminen joutuu elämään !
Pysyn tästä lähin taustalla, koska en halua kenellekään pahaa mieltä-sitä on ihan tarpeeksi kaikilla, jotka täällä pyörivät !
Kaikesta huolimatta haluan jokaiselle toivottaa onnea hoitoihin ja pikaista onnistumista :)
Je_Ni....edelleen " paksuna" :D
vaikkakin ymmärrän kyllä keskustelun aloittajaa. Lapsettomuus on joka puolla aina edessä, ja vieläkin ihmetellään miksi mekin tehtiin lapsi vasta nyt. Niinpä ! Kyllä niihinkin kommentteihin saa tottua. Hammasta saa aina välillä purra ettei tokaisisi kuinka kauan meidänkin pienokaista tehtiin. Ihmiset ovat ajattelemattomia ja joskus jopa raakoja.
Mutta siiis minäkin tällä palstalla silloin ennen onnistumistamme surffaillessani sain useasti juuri jeniltä lohduttavaa ja rohkaisevaa tietoa.
Onnittelut muuten jenille ja onnea matkaan !
En tarkoittanut LOUKATA KETÄÄN, mutta näköjään täällä ei saa sitten kritiikkiä antaa lainkaan. Anteex! Tiedän oikein hyvin, että lapsettomuus ei lopu siihen, kun raskaus alkaa ja vaikka oma lapsi oisi kainalossa, niin siltikin on ne muistot siitä lapsettomuudesta ym. Ymmärrän täysin, mutta kuten arvelin, niin minua ei ymmärretty oikein.
ja anteeksi, jos sana paksuna on jotenkin väärä.
huh ja toivon, että tämä loppui tähän!
Olen pitkään palstaillut mutta en ole juuri koskaan osallistunut
keskusteluun. Nyt on aivan pakko. Lapsettomuuden taakka
on raskas. Vielä raskaampaa olisi ellei palstalta saisi koskaan
lukea onnistumisista. Mikä valaisi suurempaa uskoa kuin se
että pitkän ja vaikean tien jälkeen " kanssakulkija" onnistuu?
Olet Je_Ni tietämättäsi antanut rohkeutta ja voimaa. Kiitos siitä! Toivottavasti saamme jatkossakin kuulla sinun ja muiden
onnistumisista!
en malta olla vielä lisäämättä, että niitä onnistumisia me jokainen voimme lukea tosiaan tuolta naapuripalstalta..." plussanneet lapsettomat" .
Mutta kirjoitelkaa toki niitä onnistumisia tänne meidän vielä hormoonihourailijoiden sekaan ;) Päämäärä meillä kaikilla kuitenkin sama.
Todellakin sana " paksuna" on väärä valinta tänne...
Mut mut...
No Hard Feelings...
-Je_Ni-
Yritimme lasta 3.5 vuotta ennenkuin lopulta myönsin itselleni, ettei ilman hoitoja saada aikaiseksi yhtään mitään. Käytyämme läpi tuoresiirron, josta sain keskenmenon sekä 2 PASia, joista toisesta keskenmeno ja toisesta nega, onnistuimme viimein 2. IVFllä. Nyt olemme kakkoskierroksella ja takana on 1 IVF ja 3 PASia, kaikista negaa.
Tunteeni ovat heitelleet laidasta laitaan, mutta yksi tunne on pysynyt samana lähes koko ajan - toisten raskausuutisia on todella vaikea kuulla. Vaikka toisten onnistuminen ei ole minulta pois ja minun pitäisi olla tyytyväinen (ja tottavie olenkin!!!), että minulla jo on lapsi, niin siltikin sydäntä riipaisee, kun kuulen toisten onnistumisista (tällä kakkoskierroksella etenkin niiden, jotka alkavat odottaa toistaan). Ymmärrän siis tunteen ja ajatuksen, jota AP ajaa takaa. Onnistumisista saa voimaa ja uskoa omaankin tulevaisuuteen, mutta samalla tuntuu, että ei jaksa lukea toisten hehkutuksia. Ja nyt en tarkoita Je_Ni, että sinä olisit mitenkään hehkuttanut, mutta ymmärtänet mitä tarkoitan?! Olen ollut paljon mukana Verkkoklinikan keskusteluissa ja siellä tämä asia on säännöllisin väliajoin esillä ja aiheuttaa paljon puhetta, jopa riitaa. Ketään ei kuitenkaan ole tarkoitus teilata eikä ajaa pois. Kirjoittele täällä, mutta " unohda" vaikka ne raskausviikot sieltä tekstiesi perästä ;) - sekin saattaa jotakuta helpottaa. Paljon onnea odotukseesi!!!
Mielestäni alun perin kirjoitin " voidaan paksusti" , mut mut...saahan sen muuttaa " paksuna" ;)
Ei siis ollut tarkoituskaan loukana Sinua Je_ni, eikä ketään muutakaan.
Tästä opin taas sen verran, että tällä palstalla ei ainakaan saa kritisoida mitään tai ketään, vaan kirjoitella pelkästään niitä hyviä juttuja.
Ja sotahan siitä tietysti tuli, vaikka toivoin toisin...yksi paha vastaan miljoona hyvää...
vaikka käskin itseni palstatauolle jäähtymään koko lapsettomuusasiasta. Eipä onnistunut... :-)
Olen saanut täältä parin-kolmen vuoden aikana niin paljon vertaistukea, että ilman sitä en varmaan enää olisi niinkään järjissäni kuin nyt. Palstan mukana elo on tuonut kokemusten/tapausten takaa esiin IHMISET, ja se on muuttanut suhtautumiseni koko asiaan. Tottakai tuntuu mukavalta, jos lukee onnistuneesta raskaudesta vaikka on ties mitä tautia tai vikaa. Ihan uudelle tasolle tunne nousee kuitenkin, kun on kuullut ajan mittaan koko tarinan, seurannut sitä ja löytänyt ihmisen diagnoosien ja toimenpiteitten takaa, ehkä jopa tavannut kasvokkain. Siksi en ole vanhojen tuttujen nikkien palstailua pannut ollenkaan pahakseni. Tällä selittyy mielestäni myös se, että helposti raskautuneille tuttaville olen sikamaisen kateellinen heidän raskauksistaan (kyllä, olen antanut itselleni luvan olla huono ihminen), mutta palstatuttujen vauvat näyttävät päässäni järjestyvän ihan eri lokeroon ja heidän vauva-arkeaan ajattelen ihan eri lämmöllä.
zenika: kritiikkiä saa tietenkin antaa ja eri mielipiteitä olla. Kyllä kai kaikki täällä kirjoittavat kuitenkin varautuu myös siihen, ettei kaikki heti ole samaa mieltä edellisen kanssa. Jo se tieto- ja kokemusmäärä, joka pitkällisten hoitojen jälkeen raskautuneilla on, on sellaista, minkä en soisi jäävän piiloon. Minusta sait ymmärrystä ja koetan itsekin sinulle sitä lähettää. Aina ei ole kiva lukea niitä raskausviikkoja nikin perästä. Esimerkiksi nyt, kun on kp4 turvalleen menneen IVF:n jälkeen, taidan vetäytyä taas vähän taaemmas. Pariksi päiväksi ainakin...
Onnea vauvaprojektiin, sinulle ja kaikille muillekin!
Zenika - mielestäni kukaan ei ole asettautunut sotajalalle kanssasi vaan olet saanut myös ymmärrystä alkuperäiselle viestillesi. Kyllä tästä asiasta saa ja pitääkin kirjoittaa, jos itsestä tuntuu pahalta. Eli hyvä, kun otit asian esille!
ja ajattelinkin että ottaisipa joku asian puheeksi.
Ei se ole kovin kiva suunnilleen joka toisessa keskustelussa lukea saman ihmisen vastauksia höystettynä raskausviikoilla..........
Eikö ne vois edes joskus " unohtaa" sieltä viestin lopusta,kyllä kaikki taitaa jo muistaa ne.
Jokaisella meistä on oikeus mielipiteeseen ja oikeus myös olla katkera niille, jotka onnistuvat !!!
Kyllä nuo tunteet ovat ollet itsellekin ajan saatossa ENEMMÄN kuin tuttuja, mutten ole viitsinyt lähteä täällä niitä esittelemään.
Tämä on kuitenkin viimeinen viestini, koittakaa pärjätä, en mä viitsi enää tulla tänne kenenkään mieliä pahoittamaan :)
Menen tuonne minne kuulun, olenhan tavallaan todella tyhmä siinä mielessä, että haluan muistuttaa itseäni lapsettomuudesta myös tämän palstan kautta lukiessani tarinoita, joita samalla myötäelän tuntien sitä samaa tuskaa, jota olen saanut itse kokea...??!!!
Toivottavasti saatte kaikki kokea tämän onnen mikä itselläni on nyt sillä se todellakin ON hehkuttamisen arvoista!!
Oikein IHANAA päivää kaikille muillekin!
Toivottelee: Je_Ni *Pyynnöstä Poistuen takavasemmalle*
P.s Kaikille tutuille älyttömästi terkkuja;)
Hei
Sinä jos kuka olet mielestäni enemmän kuin tervetullut tälle palstalle kirjoittelemaan, vaikkakin olet plussannut ja joidenkin mielestä kuuluisit tuonne toiselle palstalle.
Toivon, että jätät nuo kommentit omaan arvoonsa, meitä mahtuu moneen junaan. Olen taustalla seurannut sinunkin hoitohistoriaasi, ja se on ollut kyllä sydäntäsärkevän pitkä. Plussauutisen luettuani olin enemmän kuin onnellinen puolestasi:) Itselläni on lapsettomuutta takana 6 vuotta (hoitoja tehty 4x IVF + 3 PAS), joten ymmärrän täysin, että sitä haluaa hehkuttaa alkanutta raskautta. Niin tekisin minäkin ihan varmasti. Eli kyllä näissä asioissa toivoisi meiltä kaikilta hieman myötämielisyyttä, hoitotie ei ole kenellekään helppoa.
Kaikkea hyvää Sinulle:)
T. Kissankello (luovutettua munasolua odottelemassa...)
...minä ainakin kirjoitin (viestiketjussa jossa piinaillaan PAS:a), -leikilläni-, tokaisun perään että: " voikaa paksusti, kunnes toisin todistetaan..." TSORI!
Ja kuten joku laittoikin; tulee huonoja uutisia, tulee hyviä uutisia... (ilmeisesti ne hyvät pitää jättää pois)
May
Jos kokemusperäinen tieto ei kelpaa, niin mikäs siinä. Ei sitä tänne väkisin tulla tuputtamaan. Pitäkää tämä palsta hyvänänne, mutta älkää tulko ennen plussausta myöskään kyselemään ongelmienne kanssa tuonne plussanneiden puolelle. Pidetään se palsta sitten vain meille plussanneille lapsettomille.
Kamu
Yli viiden vuoden yrityksen jälkeen paksuna
Alkuperäinen kirjoittaja jo ensimmäisessä viestissään kirjoitti " en halua loukata ketään" . Silti kuitenkin kaikki raskautuneet loukkaantuivat! Kysymys ei ole siitä, etteikö täällä palstalla " saisi" kertoa kokemuksistaan. Jokaisen kokemus on arvokas, sen tiedän omalla taustallanikin varsin hyvin. Tieni on ollut takkuinen kahdella keskenmenolla ja hoitonegoilla, mutta sen parhaimman lahjankin olen saanut. Monen mieliä askarruttaa jos jonkinlaiset kysymykset ja keneltä varmasti saa parhaimmat ja kokeneemmat vastaukset - niiltä, jotka ovat saman kokeneita. Raskaus ei vie ikäviä muistoja mihinkään, eikä vauvan syntymäkään. Lapsettomuus asuu minussa ikuisesti, vaikka lapsen olen saanutkin.
Pitäkäämmehän palstarauha ja annetaan kaikkien kukkien kukkia!
Olisko mahdollista että nyt reagoidaan yli vähän puolin ja toisin? Raskautuneille sanoisin ettei teitä minusta kukaan ole pyytänyt poistumaan ja alkuperäiselle, että aika hienotunteisesti raskautuneet ovat täällä mielestäni esiintyneet, en ole huomannut sellaista välinpitämätöntä oman onnen hehkutusta joka täällä olisi loukkaavaa.
Mitäs siitä tulisi jos tänne olisi lupa kirjoittaa vain ne huonot uutiset ja ihmiset vain mystisesti katoaisivat jonnekin uutisineen, tietoineen ja kokemuksineen. Ihan kaikesta ei kai tarvi hormonihöyryisenäkään loukkaantua, oli ne hormonit sitten hoidoista tai raskaudesta.
Pitäisi varmaan miettiä mihin se raja sitten vedetään, jos johonkin vedetään... Eikö nimittäin raskaustestin näyttäessä (ties kuinka monetta kertaa) negaa tunnu toisten plussauutiset joskus vihlaisevan..? Entä silloin, jos oma hoitohistoria on todella rankka ja joku toinen onnistuu vaikka " jo" ekassa ivf:ssä? Entä sekundäärisesti lapsettomat jne. jne.? Ei nämä puntit mene koskaan tasan -ja se on toisaalta tämän palstan rikkaus. Täältä pitää voida lukea sekä hyviä että huonoja uutisia yhtä lailla. En uskalla edes kuvitella miten surullinen palsta tämä olisi jos ei kirjoitettaisi onnistumisista lainkaan.Monille täällä olijoille on tullut katkeralla tavalla selväksi, että ei se plussakaan aina ole tie onneen. Tuleekin kemiallisia raskauksia ja keskenmenoja ja ties mitä. Puhumatta sen enempää omista taustoistani, ei positiivinen testi vielä ole itselleni tarkoittanut sitä, että olisin raskaana. Aika moni haluaa " hengata" vielä täällä tutussa ja turvallisessa paikassa, kunnes on vaikkapa otettu (hcg) veritesti tai kunnes on nähty sydämen syke tms. Ainakin omasta kokemuksestani lapsettomuuden jälkeen raskauskaan ei ala ihan heti, vaan sitä on helposti aika varuillaan ekat viikot... ja kyllä aika moni kokee lapsettomuuden jossakin mielessä päättyvän vasta siihen, että lapsi on ihan oikeasti sylissä.
Hienotunteisuutta tältä palstalta ei mielestäni ole koskaan puuttunut, vaikka ihmiset elävät erilaisissa tilanteissa. En tarkoita tällä viestilläni nyt vähätellä kenenkään omia kokemuksia siitä, mikä voi kirjoitettuna tällä palstalla satuttaa, mutta silti mielestäni kaikkein tärkeintä tällä palstalla on se, mikä kaikkia kirjoittajia yhdistää -ja se on kiistämättä kuitenkin lapsettomuus. Oli kunkin oma osa mikä tahansa.
Voimia tulevaan kevääseen kaikille ja onnea itse kullekin!
t. Siss-74 (nykyään täällä lähinnä taustaillen... ihan täysin yli tästä ei kai koskaan pääse)
Minä lapsettomana ymmärrän Zenikaa hyvin. Keskustelunavaus oli minusta asiallinen ja aiheellinen. Lapsettomuus on kipeä asia ja inhottavan siitä tekee myös epävarmuus onnistumisesta. Jos kaikki tietäisivät lopputuloksen (lapsia, montako vai ei koskaan yhtään), osaisimme kaikki suhtautua toistemme kokemuksiin vähän erilailla.
Ja keskustelupalsta on ehkä tekstiviestien jälkeen huonoin foorumi tapella. Äänensävyjä ei ole, jokainen ymmärtää luetun tekstin erilailla, saattaa kiireessä lukea nopeasti ja hetkeäkään miettimättä ilmoittaa että kiitti nyt riitti.
Minusta tässä ei ole mitään syytä suuttua ja lähteä pois. Kaikkien kemukset ovat tärkeitä, ja kaikkien hienotunteisuus vieläkin tärkeämpää.
Mun käsitys on ainaski se että ei se lapsettomuus siihen lopu, että tulee raskaaks ja sitte heti pitäis lopettaa tällä puolella palstailu...? Ja mää jopa luulen että jo raskautuneilla lapsettomuutta kokeneilla voi olla hyvinkin paljon meille vielä hoitoja läpikäyville annettavaa!
Ja hoidoista tai monen vuoden yrityksen jälkeen raskautuneille ei mun mielestä missään tapauksessa voi olla kateellinen, ainakin minulle se antaa pelkästään lisää toiveita.
Niin, ja monet eivät ehkä koe oloaan kotoisaksi muilla palstoilla, joissa heidän tunteitaan ei ymmärretä...
Minusta me kaikki olemme yhtä lailla tervetulleita kommentoimaan, olemme sitten yrittämässä sitä raskautumista tai sitten jo siinä onnistuneet! :)