Voi tätä kyynelten määrää...
Oman lapsen kaipuu on niin kova, että tuntuu kuin hajoisin tähän paikkaan!!! Olemme yrittäneet 8kk ja mitään ei ole tapahtunut. tuntuu kuin muilla tapahtuisi sormia napsauttamalla. Olen ollut kerran raskaana, mutta päädyin aborttiin. En ollut vielä valmis ja varsinkaan mieheni ei kokenut olevansa valmis isäksi. Tästä on jo vuosia. Elän yhä edelleen saman miehen kanssa.Nyt kun haluaisimme lapsen niin mitään ei tapahdu. Suruni on niin loputon ja joka kuukausi se vaan kasvaa ja voimistuu! Ajatukseni harhailevat jatkuvasti tekemääni aborttiin. Mitä jos se olikin se meidän ainoa kerta yms. En tiedä onko tämä oikea paikka kirjoittaa, mutta oli pakko päästä purkamaan omia tuntoja...
Kommentit (2)
Onko teissä kummassakaan koskaan todettu mitään, mikä vaikuttaisi hedelmällisyyteen?
Suosittelisin käyntiä yksityisellä klinikalla, sinne pääsee todella nopeasti ja perustutkimuksetkin tehdään aika äkkiä.
Kunnallisellehan ei edes pääse jollei yritystä ole takana vähintään vuosi. En tiedä ikääsi, mutta lisäksi nuorien naisten kanssa ei pidetä kiirettä, meillähän kun on aikaa vielä muutenkin..
Tunnen useamman pariskunnan jotka yrittivät tosi pitkään ennen kuin kävivät lääkärissä ja monelle heistä auttoi ihan yksinkertainen juttu, esim munanjohtimien huuhdonta tms.
Itselläni on PCO eli monirakkulaiset munasarjat, käytännössä siis munasolu ei välttämättä irtoa joka kierrossa, joillakin ei juuri koskaan. Meillä on yksi lapsi ja toista kuumeillaan kovasti ja syön koko ajan lääkkeitä PCO:hon.
Monelle auttaa jo sekin, että pääsee puhumaan lääkärin kanssa asiasta. Me kävimme yksityisellä hakemassa lääkkeet jo ennen kuin aloitimme ensimmäisen lapsen yrittämisen, koska muuten PCO:ssa on todella korkea keskenmenoriski alkuraskaudessa. Samalla lääkäri kertoi erilaisista vaihtoehdoista ja itselle tuli kova luottamus siihen, että kyllä tässä vielä lapsi saadaan -kuukautta myöhemmin sainkin sitten viivan testiin :)
Kakkosen kanssa ei ole ollut samanlaista onnea matkassa, mutta tiedän että jos kuume iskee kestämättömäksi voin heti käydä hakemassa vahvemmat lääkkeet tai turvautua muihin hoitoihin. Pelkän diagnoosini ja vauvakuumeen kanssa olo olisi kyllä aika lohduton.
Varaa aika itsellesi ja miehelle. Ja jos vikaa ei löydy, on sekin ihan hyvä ja lohdullista tietää. Hoitojakin voidaan silti tehdä!
Sun kirjoitukses, Minerva, sai isot sympatiat... ymmärrän, että sitä alitajuisesti "syyttää" itseään siitä, että meni aikanaan tekemään abortin. Pian olette kuitenkin yrittäneet "tarpeeksi kauan", että kannattaa gynen taikka neuvolan kautta yrittää selvittää syytä, miksei tärppää. Voihan olla, että jollain pienellä toimenpiteellä taikka lääkekuurilla tms. saatte tärpin. Aika harvoin kai on kyse lopullisesta lapsettomuudesta, vaikka vaikeuksia raskautumisessa olisikin. Mun mielestä sun kannattais soittaa vaikka neuvolaan ja purkaa itseäsi ja tuntojasi ja kysyä, että jos saat vaikka juttelutuokion jonkun ammatti-ihmisen kanssa, joka osaa kertoa realiteetit ja samalla pyytää myös, että teidän kummankin hedelmällisyys tutkitaan. Ei mun mielestä oo mitään järkeä hankkiä itselleen masennusta tämän asian takia. Sillä jos on masentunut ja joutuu kenties aloittamaan masennuslääkkeiden syömisen niin sekin vielä huonontaa hedelmällisyyttä. Eli ammatti-ihmisille kannattaa mennä puhumaan niin asiat selkenee. Ei ne ainakaan omassa päässä pyörittämällä selviä. Tää naisen pää kun on niin monimutkainen serpentiinirypäs, että yksinkertaisetkin asiat menee tuhanteen solmuun. ;)
Voimia ja haleja ja tsemppia sinulle!
Ritu