hakoteilläkö?(varoitus: vihaisena kirjoitettu viesti)

Elikkäs siis tarinan pientä alkua: Olmme 5 henkinen perhe ja miehen kanssa ei missään vaiheessa ole lyöty lukkoon lasten lukumäärää. Kuopuksemme oli melko itkuinen ja valvottava vauva ja silloin tuli pari kertaa väsyneenä sanottua ettei ikinä enää....

No aika kului ja välillä miehen kanssa asiasta juteltiin ja hän LUPASI että jos myöhemmin tahdon niin voimme sen neljännen tehdä kunhan nämä kolme lasta ovat kasvaneet vähän isommiksi.



Nyt kuopuksemme täyttää kolme ja äitiin on iskenyt vauvakuume. Kerroin asiasta varovaisesti miehelleni, joka tyrmäsi asian täysin! Hän ei aio enää missään tilanteessa ja vaiheessa lapsia tehdä vaan ne ovat kuulemma nyt tässä.

Muistutin että hän on luvannut että voimme sen neljännen tehdä, mutta ei itse kuulemma muista(Varmasti muistaa,tiedän sen!)



Nyt tänään ollut mieli itkuinen kun mieheni on vain tuumannut että lapsia ei lisää tulee ja siasta ei kuulemma ole mitään keskusteltavaa.



Nyt siis kysynkin mielipidettänne rakkaat siskot, sillä mielestäni asiassa olisi paljonkin keskusteltavaa, koska tällä äätöksellä hän on päättämässä myös MINUN puolestani sen että lapset ovat tässä ja mielestäni se on väärin. Enhän minäkään voi vain PÄÄTTÄÄ mieheni puolesta että nyt tehdään lapsi.



Kysyin tuossa hetki sitten vihaisena ja väsyneenä että asettaako hän nyt sitten päätöksellään minulle vain kaksi vaihtoehtoa: eli

1: Jos elän loppuelämääni hänen kanssaan niin lapsia ei tule lisää.

2: Toisinsanoen jos lapsen haluan niin pitääkö vaihtaa miestä?

Mieheni ei kysymykseen enää vastannut mutta minua todella suututtaa ja olo on todella surullinen ja lyöty henkisesti.



Voi olla että otin asian liian vakavasti mutta mielestäni mieheni yksin ei voi asiasta päättää. Niin ja lisättäkköön että olen itse vielä nuori ja mieheni on minua 9-vuotta vanhempi ja tiesi kyllä että saatan haluta lapsia lisää jne.



No odottelen josko joku viitsisi antaa sioaan oman ja kenties fiksumman näkökulman kuin itselläni on tällä hetkellä.