MiaMik!!!
Moikka!
Ajattelin onnitella tosta ylläriplussasta. Etkös pyörinytkin tuolla lapsettomuus puolella club-20:ssä joskus?
No joka tapauksessa olen seuraillut tuttuja niccejä lapsettomuuspuolella ja teidän onnistumisia. Meillähän tehtiin ylläriluomuplussa lokakuussa -05 ja nyt mennään jo yli puolen välin. LA 23.05.06.
Noista sun mainitsemista kivuista ja nippailuista; mulla oli välillä tosi pahojakin kipuja ja olin koko ajan ihan varma, että kesken menee. Eipä vaan mennyt. Tein testin kyllä vasta kp 51, en nimittäin millään halunnut uskoa taas turhaan ja sitten pettyä.
Mies kyllä sanoi muutamaan otteeseen, että " oot raskaana" , kun mulla oli tosi huono olo koko ajan. Kielsin kuitenkin koko ajan itseltäni totuuden ja kun menin ostamaan vihdoin testiä apteekista niin ostin niitä varmuudeksi kaksi! Nooh, niin kirkas plussa pläjähti kertaheitolla siihen tikkuun, enkä tienny miten päin olisin ollu, itkin ja nauroin samaan aikaan (menin ehkä vähän shokkiin). En kyllä oksentanut kuin kerran mutta pahoinvointi oli sitäkin rankempaa, ympärivuorokautista ja kaameeta.
Nyt otat ihan rauhassa, aika menee hurjan nopeesti ensimmäiset viikot. Meilläkin kävi niin, että yht' äkkiä sitä huomas, että puoliväli tuli vastaan. Nyt se aika matelee mutta plussana on nää potkut ja liikkeet. Usko pois, kaikki menee ihan hyvin ja kohta teilläkin tuntuu pikkuinen siellä massussa. Tsemppiä ja ihanaa odotusta sinulle. Tarrasukkia vaavelille. Näin se elämä yllättää!!!
Kurmeli rv 23+3
Kommentit (3)
Lipsahti ennen kuin kerkesin edes aloittamaan!
Tosta KU:sta; mulla oli koko ajan kanssa pelko, että tää raskaus ois ollu tuulimuna tai KU ja oli ihan pakko käydä valittamassa hirveitä mahakipuja äippäpolilla. Siellä sitten ultrasivat ja olin ihan varma, että huonoja uutisia tulee mutta eipä vaan tullut. Siellä se meidän pieni köllötteli ja uiskenteli hurjaa vauhtia jo menemään...
Eikä pelot ole vieläkään mihinkään hävinneet. Kun vihdoin selvisi, että kaikki on vaavilla hyvin ja että vaavi ylipäätään on olemassa, niin sitten alkoi hirveet pelot jokaiseen neuvolakäyntiin liittyen, ettei sydänääniä kuulukaan. Vahtasin ihan hulluna kaikkia repäisyjä ja vihlaisuja ja olin varma, että kesken menee...
Neuvolakäynnit olivat tuskaa, kunnes taas kuuli sydänäänet ja mieli rauhoittui! Nyt vasta, kun Teuvo potkii jo kunnolla, voin vihdoin rauhoittua hieman ja nauttia tästä meidän rakkauspakkauksesta... tosin nyt alkaa sitten pelot ennenaikaisesta synnytyksestä. Tuskin sitä tulee koskaan rauhoittumaan, etenkään kun tausta on mikä on!!!
Tiedän kuinka piinaavaa on vain odottaa ja miettiä. On vaikeaa sanoa mitään lohduttavaa tai kannustavaa, koska totuushan on se, että kukaan ei voi sanoa sinulle asioita juuri niin oikein kuin haluaisit. Vasta ultraääni sen sinulle kertoo. Minulla oli se etu, että koska tein testin vasta kp 51 niin minulla ei hirveesti jäänyt aikaa odotteluun, tein testin 5.10 ja eka neuvola-aika olikin jo 21.10...
Nyt vaan järjestät itsellesi kauheesti tekemistä, jotta aika kuluisi kuin siivillä. Tee mukavia asioita; käy leffassa, tapaa kavereita, shoppaile... ihan mitä vaan mikä on sinusta tosi kivaa muttei liian raskasta!!!
Minun piti sanoa sinulle tuosta väsymyksestä, kun olit kirjoittanut, ettei sinua ainakaan vielä väsytä kovinkaan paljoon. Minulla se väsymys iski palttiarallaa viikolla 8 ja voi luoja, kyllä muuten sitten ymmärsi miksi se väsymys on varteenotettava raskausoire... sitä väsymystä ei meinaa ohiteta!!! Eli mikäli sinulla tulee jossain vaiheessa väsymys oireeksi, huomaat sen kyllä aivan taatusti =)
Meillähän kävi niin, että raskaus on ilmeisesti tärpännyt ihan kuin oppikirjoissa. Minun kiertoni on aina heitellyt kp 30-57 ja ovis on tapahtunut vasta silloin, kun limakalvo on jo alkanut suurinpiirtein vuotamaan ulos. Nyt on kuitenkin ovis tapahtunut niinkuin normaalissa kierrossa, sillä ultrassa todettu LA ei siirtynyt mihinkään vaan vastasi neuvolan laskuria =)
Huvittavinta tässä on se, että meillä oli seksin suhteen TODELLA hiljainen kausi juuri tuolloin ja näin kävi... kuka olisi odottanut!!!
Täytyy myöntää, että minä yhdyn lauselmaan: Lopeta yrittäminen niin johan tärppää... en edes muistanutkaan mitään oviksia sun muita, keskityin vain itseeni ja vahingossa unohdin koko vauvanteon...
Onhan se klisee mutta meillä ainakin toimi heti kertaheitolla!!!
Mulla ei koskaan vaavintekoyritys aikana ole ollut normaalia kiertoa eli täytyy tuossa stressi vapaudessa olla jotain perää...
Eiköhän tässä ole jo aika paljon tekstiä tältä illalta, joten kirjoittelemisiin...
Ja onnea vielä ihan hurjasti!!!
Kyllähän tämä aika tässä rientää, nytkin jo viikonloppu melkein ohi ja enää puoltoista viikkoa ultraan :)
Olisi niin kiva käydä lenkeillä, hiihtämässä, luistelemassa, mutta kun tämä kylkikipu ei anna siihen mahdollisuutta. Eilen pystyin kyllä pelaamaan täysillä lentopalloturnauksessa, mutta kävely ei meinaa onnistua. Jotenkin mulla on vain semmoinen tunne, että tällä kylkikivulla ei ole mitään tekemistä raskauteni kanssa?? Toivotaan että osun oikeaan :)
Minäkin olin tässä kierrossa (joka toivottavasti kestää 9 kk) jollain tavalla luovuttanut, koska ajattelin vain menkkoja ja menkkoja. Että alkaisivat nyt jo että päästään tositoimiin!! Piikkejä, piikkejä ;) Vaikka aika tarkasti tiedänkin ovulaatioajankohdan, ei mulla ole hajuakaan hommailtiinko me kuinka siinä?? No, näköjään ainakin kerran ;)
Mutta nauti sinä nyt piristävästä keskiraskaudesta :)
Kyllähän minä sinut muistan :) Kävinkin tuolla lapsettomuus-puolella kirjoittelemassa :) Juu menkkakipuja en yhtään pelkää, mutta tää kylkeen pistäminen todellakin häiritsee tätä onnellisuutta. Kun ei todellakaan tiedä mistä tämä johtuu?? Toivottavasti ei meinaa kohdunulkoista...??