Mitä mieltä siitä, että lapsille pitää olla

Meillä otetaan lapsetkin mukaan perheeseen ja heitä huomioidaan.

Sama pätee yleensä myös herkkuihin jne.

Minusta aikuiset vaan ovat aikuisia ja aikuisilla on eri oikeudet kuin lapsilla...Maailmassa kun ei saa aina kaikkea mitä haluaa!

Ja minusta on kiva antaa lapselle jotain omaa spesiaalia kun aikuisellakin on.

kun ostetaan (harvoin) pullo punaviiniä niin lapset saa pullon jotain sokeritonta limua. Yleensä viikonloppuisin siis. Ruoan kanssa sitä ei juoda mutta me otetaan lasilliset punaviinia.



Konjakkipaukut otamme kun lapset menee nukkumaan (vielä harvemmin).



Jos olemme terassilla niin lapset saa esim. jäätelöt, yleensä otan itsekin jäätelön ja isäntä oluen.



Mutta ei, lasten ei tarvitse saada kaikkea sillä tekosyyllä että vanhemmatakin saa.

Sokerillista limpparia varsinkaan!

Siis tarkoitatko, että aikuiset jois joka ruoalla punaviiniä/olutta ja silloin lapset jois maitoa? Vai että viikonloppuna tai saunan jälkeen ku aikuset ottaa viiniä tai olutta niin lapset ei sais muuta ku vettä?



Tuossa on mun mielestä iso ero.



Jos kotona on tapana, että ruoalla juodaan viiniä/olutta (mitä minä en muuten lainkaan ymmärrä), niin silloin laste ruokajuoma on mun mielestä maito tai vesi. Mutta jos esim. viiniä otetaan tosi harvoin, niin silloin mun mielestä on vain oikeus ja kohtuus, että lapset saa limsaa tai mehua tai mistä tykkäävätkin.



Meidän lapset ei kuitenkaan ymmärrä, että viini tai olut ois jotenkin hyvää muka tai jotain herkkua, joten he eivät kaipaa erikoisherkkuja, jos vanhemmat ottaa lasillisen. Mutta meillä taas lapset saa toisinaan pillimehun, eikä vanhemmat ota silloin lasillista. Eli eihän ne mene yksyhteen näinkään päin.



Alunperin olemme opettaneet lapsellemme, että viini on aikuisten juoma, kuten kahvikin. Ja toisinaan lapsi saa jotain vastaavaa, toisinaan ei.



Oliko selkeä kannanotto ;-)



Siis mun mielestä lapsille saa olla limsaa, jos vanhemmat ottaa viiniä. Mutta alunperin voisi olla opettamatta mitään tällaisia " jos minä otan tätä, sinä saat tuota" -asioita. Eli ei aina tarvi kaikkien saada. En minäkään syö karkkia lasten karkkipäivänä. Siten lapset ymmärtää, jos mun taskusta joskus putkahtaa esiin suklaakääre, vaikka he eivät ole saaneet karkkia silloin. Sanon vain, että oli mun karkkipäiväkarkki kysesssä.