Miten jaksaisin paremmin pikku-riiviötäni?

Huvittavinta on, että joskus vuosien päästä muistelet, kuinka helppoa tuolloin olikaan.



Sorry, ei siis mitään vinkkejä.

en voi ihan riiviöistä kuitenkaan puhua.. silloin tällöin vain.. minullakin kaksi lasta, joista oikeastaan enemmän teettää töitä se nuorempi, vuoden ikäinen poika--3-vuotias tyttömme on aina ollut kohtuullisen " kiltti" .. vaikka tottakai tahtoa on aina häneltäkin löytynyt..aiemmin varsinkin (huomionkipeänä' ) kiusasi pikkuveljeään, töni jne.. ja siksi kai tästä pikkuveljestä on tullut aika herkästi ärtyvä: heti kun huomaa, että isosisko " liian" lähellä, alkaa kitisemään,. haluaa tosi paljo omaa " tilaa" .. mutta kyllä se siitä..



pitää vain koittaa aina itse laskea kymmeneeen, ettei tulisi joissakin tilanteissa suusta mitä sattuin tai että itse löis lasta.. lasten hoitaminen on joskus pahimmillaan ja parhaimmillaan itsensä kehittämistä, ja itsehillintää.. kyllä niiistä aina yhtäpaljon iloakin on. Aika menee nopeaa, lapset ovat kohta isoja.. se kannattaa muistaa, joskus sitä vain muistelee niitä aikoja, kun lapset oli pieniä ja hoidettavia.. kiinni äidissään..

Isosisko aloitti aamulla herättyään pikkusiskon kiusaamisen ja jatkoi sitä iltaan asti. Joka päivä. En tiedä onko minullakaan varsinaisesti antaa mitään hyviä vinkkejä jaksamiseen, mutta ainakin hetkellisesti helpottaa, jos pääsee tuulettamaan aivojaan johonkin. Myös lapsen kehuminen hyvästä käytöksestä voi hivenen auttaa - siis että häntä kannustetaan hyvään sen sijaan, että vain moitittaisiin pahasta. Helposti pahanteosta ja torumisestakin tulee kierre, jossa lapsi provosoi vanhempiaan yhä uudestaan.



Voimia, kyllä se ajan myötä helpottaa! :)

Mulla on kaksi poikaa, joiden ikäero on n.1,5 vuotta ja on ollut erinäisiä rankkoja kausia (ovat nyt 2,5 ja 4), ja tulee jatkossa olemaan lisää.



Sisaruuskateus on rankkaa, toisaalta meillä pojat myös rakastavat toisiaan hurjasti ja se helpottaa vanhempienkin oloa, kun näkee, että on osannut tukea sisarusten suhdetta.



Luin äskettäin tosi hyvän kirjan sisaruussuhteista, en muista tarkkaa nimeä mutta kirjastosta sen löysin kaverin vinkistä - tätä samaa asiaa pohtineena - ja siinä käsiteltiin sisarusten välisen positiivisen suhteen tukemista ihan alusta lähtien, siis kun toinen on vasta vauva. Kirjoittaja oli ulkomainen. Ja aiheesta on varmasti kirjoittaneet muutkin, eli jos haet kirjaston hakupalvelusta sanahaulla sisaruussuhteet, -kateus tms, niin jotain voisi löytyä. Mua ainakin auttaa lukea aiheista ja sitä kautta miettiä omaa toimintaani.



Mutta, yritä tukea lastesi keskinäistä suhdetta, kertomalla esikoiselle miten paljon vauva tykkää hänestä ja odottaa yhteisiä leikkejä kunhan kasvaa, ja miten kivaa on kun on aina kotona kaveri, kunhan vauva kasvaa isommaksi jne. Ja muistuta sanallisesti ja usein, miten rakastat juuri häntä tosi paljon ja olet ylpeä hänestä, siis positiivista palautetta paljon ja kaikesta mahdollisesta.



Toinen juttu olisi turvata sille esikoiselle myös omaa aikaa äidin ja isän kanssa, eli voisitteko vuorotella lasten kanssa niin, että esikoinen saisi tehdä ihan omia juttuja jommankumman vanhemman kanssa säännöllisesti. Hän kokisi olevansa tärkeä, ja isompi lapsi joka saa tehdä erilaisia juttuja kuin vauva. Pikkuretkiä (ihan minne vain, vaikka bussiajelulle tai kirjastoon) kunhan saa vanhemman ihan vain itselleen hetkeksi, ja silloin juttelette paljon juuri häntä kiinnostavista asioista.



Vauva kasvaa nopeasti ja pian sulla voi olla kotona hyvät kaverukset ja isot, yhdessä leikkivät lapset. Kyllä meillä riidelleen säännöllisesti ja rajustikin, mutta toisaalta ollaan myös ihan bestiksiä, joilla on oma kieli ja omat leikit, joihin edes vanhemmat ei saa kuulua.



Voimia ja jaksamista!