Ärsyttäiskö ketään muuta seuraavanlainen tilanne:

Tilanne meille toisinpäin: olen siis kotiäiti ja mies ei osallistu lastenhoitoon kuin joskus harvoin vähän.

Vaimon töiden jälkeen kodin ja lasten hoito jaetaan puoliksi. Miehet jäävät monesti alakynteen näinä " tasa-arvon" aikoina.

Kannattaisi varmaan keskustella asiasta, eikä alistua tilanteeseen.



Etkä muuten ole mies :).

Eihän se noin voi jatkua. Teidän pitää keskustella asiasta.

Kun mies pitkän työpäivän jälkeen tuli kotiin sai ovella kaksivuotiaan roikkumaan lahkeeseen ja vastasyntyneen syliin. No onneks otin opikseni ja nyt on illat erilaisia.

että vaimoni on minua huomattavasti nuorempi eikä edes halua ottaa lapsista vastuuta samalla tavalla kuin minä. Toivottavasti ei menohalut kasva liian suuriksi, vaikka kyllähän me pärjättäisiin hyvin ilman tuota rouvaakin.

Meillä se etuoikeutettu työssä käyvä vain on mies. Minä teen kaikki työt, paitsi silloin kun pakotan miehen hommiin. Silloinkin joudun ensin kuuntelemaan kiukuttelut, joten pienempi riesa on usein tehdä itse.

Mutta me siis käydään molemmat töissä ja ollaan illat (pääsääntöisesti) kotona ja hoidetaan yhdessä kotihommat. Mutta siis jos pitäisi valita, niin kotihommat ottaisin tietenkin!

Eikö miehillä ole oikeutta purkaa tuntojaan täällä?

Itse olen se nainen, jonka mies tekee kaiken kotona. Olen hyvin tyytyväinen tilanteeseemme. Luulen, että mieskin periaatteessa on, vaikka tiedän, että hän tekee enemmän kuin ehkä on oikeudenmukaista. Hän ei kuitenkaan ole keskustellut kanssani, että haluaisi muuttaa tilannetta. Olen valmis joustamaan ja tekemään enemmän, jos mies niin toivoo.

Kannattaisiko ehkä keskustella vaimosi kanssa, ettet halua jatkuvan noin? Ainahan sinulla on se mahdollisuus, että menet töihin, jolloin kaikki menee varmasti jatkossa puoliksi.