Huhhuh. Haukkasinkohan liian ison palan.
Mietin vaan kun paljasjalkaisena helsinkiläisenä olen muuttamassa uuden mieheni perässä sikatilalliseksi Pohjois-Savoon. Rakastan miestäni yli kaiken ja ainut mikä tässä arveluttaa on se, etten ole koskaan maataloustöitä tehnyt.
Mutta otetaan kokemuksen kannalta =)
Kommentit (4)
mutta tätini, myös paljasjalkainen kaupunkilaislikka ja kosmetologikoulun käynyt (puhutaan siis 50-luvusta), meni aikoinaan miehensä perässä Savoon maatilanemännäksi. Aluksi oli vaikeaa: löytää ystäviä ja saada hyväksyntää pienellä paikkakunnalla, sopeutua maaseudun elämänmenoon jne. Mutta aktiivisena naisena hän pärjäsi, oli jossain vaiheessa kunnanvaltuutettunakin ja pikkukylän naisporukoissa touhusi ihan vaikka mitä, oikea voimanainen. Eikä koskaan katunut valintaansa, jonka pohjalla siis oli suuri rakkaus.
Kyllä sä sen handlaat, jos todella haluat olla miehesi kanssa niin kaikki muuhan on vain järjestelykysymys! :)
opit varmasti kun sen asenteen otat että opittava elämään siellä maalla.
Minä taasen jouduin tulemaan tänne pk-seudulle maalta ja aina vaan kaipaan pois. Elän täällä kyllä mutta en viihdy. Yksi on maalaisihminen ja toinen tykkää kaupungista.
tottakai elämänmuutos tulee olemaan valtaisa ja vie oman aikansa mutta kyllä siitä on muutkin selvinneet! Tsemppiä!
Eiköhän se hyvin mene.