Kiltti, reipas ja tottelevainen lapsi

ja silti jokainen äiti salaa toivoisi lapsensa olevan kiltti, reipas ja tottelevainen :)

Hyvin pärjäävä aikuinen, joka ei vingu ja valita masennuksesta ja uupumuksesta ja siitä että ei ole jatkuvasti omaa aikaa ja parisuhdelomaa, on vittumainen superäiti.

Eli kaikkien pitäisi olla sosiaalituella eläviä luusereita, jotka ovat uhreja. Sellainen on ihannoitu tapaus nykyään.

...kun puhun omalle lapselleni kiltteyden ja tottelevaisuuden tärkeydestä, ni oma äitini siinä hyysää vieressä, että ei noin saa puhua. Ei saa vaatia lapselta kiltteyttä, tottelevaisuutta, reippautta. Sama juttu noiden vauvalehtien kanssa. Niissä sana " kiltti" on aina hyvin negatiivinen. Kärjistäen: raivoava, potkiva ja kiukutteleva lapsi on onnellinen lapsi. Hänhän saa nimittäin ilmaista tunteitaan vapaasti. Arvatkaa vain sitten, millaista on esim. opettajan työ, kun näitä vapaan tunneilmaisun lapsia kerätään yhden aikuisen opetettavaksi 20-30. Not funny.



Ap

ne tavoiteltavat ominaisuudet. Mihin sitä kilttiä siinä enää tarvitaan, jos lapsi kerran on tottelevainen? Itse olen näitä ihanan kilttejä lapsia, harmi vaan etten ole pärjännyt elämässä ollenkaan! En osaa pitää puoliani ja sillä asenteella ei vaan tässä maailmassa selviä kovin hyvin.

Vierailija:

Hyvin pärjäävä aikuinen, joka ei vingu ja valita masennuksesta ja uupumuksesta ja siitä että ei ole jatkuvasti omaa aikaa ja parisuhdelomaa, on vittumainen superäiti.

Eli kaikkien pitäisi olla sosiaalituella eläviä luusereita, jotka ovat uhreja. Sellainen on ihannoitu tapaus nykyään.

Minä taas olen sitä mieltä, että kaikilta vaaditaan super-äitiyttä! Jos uskaltaa myöntää olevansa väsynyt ja uupunut, leimataan kyseinen henkilö laiskaksi, samalla leiman saa hänen ehkä n. 2 vuotiaat lapsensakin. Heidätkin todetaan yhteiskuntakelvottomiksi ja asetetaan suurennuslasin alle, jotta löydettäisiin jonkinasteisia masennuksen tai muun negatiivisyyden tunnusmerkkejä.

Mitä tulee ap:n väittämiin. Olen samaa mieltä. Ns. normaalit lapset ovat vähemmistö, eikä kukaan oikein edes osaa sanoa minkälainen sellainen lapsi on.

Meidän poika 5-v,taitaa olla liian kiltti. Olen aina perustellut kietoni ja käskyni, eikä hän pahemmin niitä protestoi. Eilen kaupassa ostimme paria eri jäätelöä ja suunnittelimme jäätelöannosten tekoa. Poika ilmoitti, että hän haluaa tehdä pallot itse tai hän suuttuu. Johon minä sanoin ettei suuttumalla ja raivoamalla meidän perheessä saa yhtään mitään. Poika loukkaantui, mutta taisi ymmärtääkin selityksen. Mutta itse jäin miettimään että pitääkö minun aina olla sanomassa.



Poiuka ei perhehoidossa koskaan lyö tai töi, ihmettelee muiden käytöstä (joka kai muille on ns normaalia). Nyt syksyllä poika aloittaa päiväkodissa ja pelkään joutuvani vielä opettamaan poikani pitämään puolensa tiukemmin. Eniten pelkään, että joudunko sanomaan vielä että ellei kerrasta lyöjä ymmärrä eitä niin lyö takaisin :).



Olen miettinyt että olemmeko kasvattaneet sittenkin väärin, että pjallemme törmäys todellisuuteen ja elämän raadollisuuteen tulee olemaan hankalaa.

Itse olen näitä ihanan kilttejä lapsia, harmi vaan etten ole pärjännyt elämässä ollenkaan! En osaa pitää puoliani ja sillä asenteella ei vaan tässä maailmassa selviä kovin hyvin.



Minä väitän taas, että liiallisesta kiltteydestä on paljon helpompi vapautua kuin kroonisesta itsekkyydestä, tuitturoinnista ja hölmöilystä. Ei ole hölmöä olla kiltti. Hölmöä on olla itsekäs paska. Mutta kasvattajia haastan miettimään, kasvatammeko lapsistamme itsekkäitä, laiskoja ja tottelemattomia pikkupaskiaisia.



Ap

Lapsesi on tottelevainen. Siitä hänelle on hyötyä. Hän tulee pärjäämään opinnoissaan, hän saa luultavasti hyvän perheen, ammatin ja toimeentulon. Sen sijaan nää hölmöilijät saattavat muutaman vuoden luulla olevansa jotain kingejä, kunnes totuus selviää heille lähiöpubissa ja raastuvassa.



ap

Kyllä meillä opetetaan lapsi tottelemaan aikuisia (vaikka saakin toteuttaa itseään), reippaaksi (siinähän sitä itsenäisyyttä tulee) ja kiltiksi (muita ihmisiä ja eläimiä kohtaan). Minähän se olen (muiden lähiaikuisten kanssa), joka on päävastuussa siitä, että lapsestani tulee toimiva ja fiksu yhteiskunnan jäsen. No man' s an island, joten lapselle pitää opettaa alusta asti niitä taitoja, jotka helpottavat hänen elämäänsä muiden ihmisten kanssa.



Nyt joku sanoo, ettei aikuinen pärjää, jos on tottelevainen ja kiltti. Mutta nuo opetukset (toivon mukaan) kehittyvät lapsen mukana: tottelevaisuus opettaa, ettei elämässä voi tehdä ihan mitä vaan, vaan pitää ottaa muut ihmiset ja asianhaarat huomioon; reippaus kannustaa ylittämään itsensä, ja kiltteys opettaa toisten huomioon ottamista ja empatiaa.

Ei syytä huoleen vaikka lapsesi onkin ehkä mielestäsi nyt 5-vuotiaana liian kiltti. Näin oli meidänkin esikoisen kohdalla ja suorastaan pelkäsin, että mahtaako hän koskaa osata pitää puoliaan koulussa, vai pompottaako kaikki kaverit poikaa ihan 6-0.



No, nyt pian 10v. ikäisenä on omaa tahtoa ja ilmaisuvoimaa tullut. Kiltteydestä on se hyvä puoli ollut, että lapsi ottaa koulun, ohjeet ja kiellot vakavasti ja muuttaa käytöstään. Muuten jämäkkyyttä on tullut oikein hienosti näiden 3. ensimmäisen kouluvuoden aikana.

t. kolmen lapsen äiti

...hän ei kiusaa, ei valehtele, ei huijaa. Hän on toimelias, luotettava, osaava ja rohkea. Hän tottelee aikuista aina vaikka olisi itse eri mieltä, ilmaisee kantansa, mutta uskoo turvallista aikuista. Mutta ei häntä kaverit pompota! Hänellä on kyllä älliä sen verran päässä, että hän sanoo välillä hyvinkin napakasti, mitä mieltä on asioista eikä suostu tyhmiin juttuihin. Minusta kavereiden pompoteltavaksi alistuminen on typerää käytöstä ja sekin kannattaa sille kiltille lapselle opettaa...

Mun oma luokkani on täynnä näitä " luovia" tuittupäitä. Rinnakkaisluokalla on niitä ns. ylikilttejä. Oma luokkani on tosi napakka protestoimaan, pitämään puoliaan jne. Harmi vain, että tähän toimintaan kuluukin suurin osa ajasta. Naapuriluokan oppimistulokset ovat kymmeniä prosentteja paremmat kuin mun luokan. Osaksi tämä johtuu siitä, että mun luokassa todella iso osa ajasta menee riitojen selvittelyyn, järjestyshäiriöihin ja " luovaan" toimintaan.



Meillä jäi viime syksynä paljon asioita oppimatta/opettamatta, koska aikaa oppimiseen ei jäänyt. Myös näiden " luovien" tuittupäiden vanhemmat ovat samasta puusta veistettyjä: aina ajamassa lastensa oikeuksia, huolestumassa lastensa traumoista jne.



Kiltti ja tottelevainen lapsi saa ainakin koulusta ja opiskelusta huomattavasti enemmän irti kuin se vapaa ja luova tuittuilija. Omista oppilaistani olen huolissani. Ne pahimmat viikarit eivät opi mitään, kun heillä ei ole käytöstapoja. Ja ne hiljaiset eivät opi mitään, koska oppimistilanteet ovat minimissä: kaikki luokan aika menee kurinpitoon ja rötöksien selvittelyyn.



Ope