Lue keskustelun säännöt.
Tunteeko kukaan muu koskaan itseään jotenkin erilaiseksi?
24.03.2006 |
Tarkoitan siis tätä nykyajan meininkiä jolloin välillä tunnen että en oikein sovi tänne. Kaikki tämä hössötys ulkonäöstä, pitää olla niin hoikka, trendikäs, hoidetut kynnet, juuri oikeanlaiset vaatteet, tietää kaikki trendimestat, asua oikeanlaisella alueella ja ajaa hienolla autolla. Niin, tietysti pitää myös olla joku cool ammatti, kuten stylisti tai mainostoimiston AD tai joku muu ajanhengessä oleva. AAARGH! Kun en jaksaisi millään tällaista pintakiiltoa.
Aikaisemmin en ajatellut tällaisia asioita vaan olin tiukasti mukana oravanpyörässä. Nyt olen ollut kohta kaksi vuotta hoitovapaalla ja jotenkin kaikki tuollainen tuntuu niin turhanpäiseltä hommalta ja tunnen itseni hieman oudoksi kun minua nykyään ärsyttää suunnattomasti kaiken maailman tosi-tv:t yms jossa jengi yrittää olla niin mageita että.
Erehdyin katsomaan " Sillä silmällä" jakson jossa homot pistivät heterokaverin koko asunnon ja tyylin kuntoon. Kyllä jotenkin kammotti kun heidän mielestään kaikki oli niin kauhean ällöä ja mautonta miehen tavallisessa asunnossa ja pukeutumistyylissä ja he sitten laittoivat kaiken kerralla kuntoon. Miehestä tehtiin vähän niin kuin nykyajalle kelvollinen yksilö entisen juntin sijaan..leikkiähän se vaan on mutta kuvaa hyvin tätä nykyajan meininkiä kun kaiken pitää olla niin pintakiiltoa. Olenko yksin ajatuksineni vai onko muitakin kaltaisiani?
Ps. Pidän huolta ulkonäöstäni, käyn kampaajalla säännöllisesti ja yritän harrastaa liikuntaa mahdollisuusien mukaan. Eli en ole kuitenkaan mikään rasvatukkainen hörhö:-) Mutta liika on liikaa!
Kommentit (9)
Onnellista elämää sinullekin :-) Terv. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja siksipä jo ihan pienestä oppinut katsomaan maailmaa eri kantilta kuin pinnalliset ihmiset. Ihmiset valittaa turhasta ja sitten kun täälläkin jaksaa johonkin ketjuun sellaisen kommentin laittaa, saa vaan paskaa niskaansa. Ei jaksais pikkuasioista kiukutella, kun on suurempiakin kokenut...
Olet oikealla tiellä, kun huomaat, ettei pintakiilto tuo onnea. :) On meitä paljon muitakin, emmekä ole kaikki hörhöjä tai ulkonäöstämme huolimattomia, emme vain määrittele itseämme tai muita ihmisiä ulkonäön kautta.
Olen aina tuntenut olevani erilainen vaikka olisin halunnut olla kuin muut. Elämäni ollut rankempaa erilaisena. Pitkään halusin muuttua massaksi, jotta tuntisin yhteenkuuluuvutta ja tärkeyttä itsestäni. Lähes onnistuinkin...kunnes masennuin.
Nyt elän omanlaista elämää pitkälti. Kyllä minä silti laittaudun ja pukeudun kivasti-omanlaisesti, jonkun mielestä se ei välttämättä ole kaunis tyyli. Meikkaan ja kuntoilenkin itseni takia. Haluan tuntea itseni terveeksi. Pintaliito on rankkaa ja tyhjää. Toisaalta en tiedä onko sellaisesta joka on syntynyt sellaiseen perheeseen.
Minäkin kuljen työaikana meikki naamassa ja liituraitapuku päällä, mutta tunnen niissä porukoissa itseni erittäin erilaiseksi. Kuuntelen sujuvasti ja koko ajan mietin, mitä hiton väliä noilla asioilla on.... läpä läpä läpä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voin vain kuvitella siistin liituraitanaisen kuuntelevan kansio kainalossa muka tärkeänä keskustelua ja oikeasti aatteleekin ihan muuta kuin mitä ilme antaa ymmärtää :)
Mulla oli sama työelämässä. Oli tosi vaikea keskustella asioista joilla ei oikeasti ollu suurta merkitystä. Oli myös vaikeaa myydä tuotetta joka ei kiinnostanut pätkääkään..teki mieli sanoa asiakkaille että hei! älkää kuule ostako. SÄästäkää rahanne johonki tärkeään vaikkapa matkusteluun...nauttikaa ja rakastakaa...'
Kyllä oon miettiny että liekö olen väärällä alalla....
Vierailija:
Minäkin kuljen työaikana meikki naamassa ja liituraitapuku päällä, mutta tunnen niissä porukoissa itseni erittäin erilaiseksi. Kuuntelen sujuvasti ja koko ajan mietin, mitä hiton väliä noilla asioilla on.... läpä läpä läpä.
Ei minuakaan kiinnosta tuommoinen pintaliitomeininki. Jotenkin ahdistaa, että aina pitäisi olla uudet hienot vaatteet, makeat kengät ja hoidetut kynnet. Toisaalta, olen pienipalkkainen, ei minulla olisi rahaakaan moisiin ylellisyyksiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkäpä kohtaammekin, mutta päältä päin ei voi arvata kuka on se oikealla aaltopituudella oleva. Harmi! Tulee mieleen että olisi hienoa jos uskaltaisimme olla rohkeita ja puhua aidosti ja rehellisesti niistä asioista jotka mieltämme oikeasti liikuttavat, välittämättä siitä että meidät väistämättä joskus teilataan. Vain siten meidän on mahdollista oikeasti kohdata eikä aina kävellä ohi vahingossa. Tehdään äänemme kuuluvammaksi ja puhdistetaan maailmaa tyhjänpäiväisestä pinta-liidosta, vallataan alaa ja tutustutaan toisiimme. Tulemme varmasti onnellisemmiksi kun tapaamme. Näkemisiin ystäväni!
Mukavaa että löytyy muitakin omin aivoin ajattelemaan heränneitä, jotka eivät ajattele ja kulje virran mukana ja yritä niin suunnattomasti olla jotain joka ulkoapäin määritellään. On loputon suo yrittää pysyä tässä pintaliito-oravanpyörässä mukana ja lopputuloksena; kateus, itsekeskeisyys, onnellisuuden menettäminen jatkuva riittämättömyys ym ym. Tästä mielestäni alkaa todellisten, aitojen ja ihanien asioiden ja ihmisten löytäminen!! Jatketaan samalla tiellä; kriittisyys ja oma ajattelu kunniaan! Hyvää ja onnellista elämänjatkoa sinulle!