Kuka on sitä mieltä, että lapselle ei saisi näyttää kiukkua,

vaan aina pitäisi olla lempeä ja rakastava? Tuli tämä mieleen kun luin tuota ketjua jossa joku äiti valitti väsymystään.



Minä olen kyllä eri mieltä. En tajua, miksi lapselle ei saisi näyttää positiivisten ja hellien tunteiden lisäksi myös näitä negatiivisia tunteita - ne kun kuuluvat elämään siinä missä positiivisetkin. Eihän lapsi koskaan opi käsittelemään omiaiankaan negatiivisia tunteita, jos niitä ei hänelle näytetä. Ja on se äidillekin aika kuluttavaa, että vaikka ottaa päähän, täytyy vain hymyillä ja olla rakastava ja hellä. Uskon, että tällä ei ole hyvät seuraukset, eikä myöskään hyvät vaikutukset lapseen. Lapsi luulee että negatiiviset tunteet ovat jotenkin tabu, ja äidillä taas tilanne voi purkautua pahastikin jossain vaiheessa.



Enkä nyt tarkoita tällä sitä, että lapselle pitäisi vasiten huutaa ja karjua ja näyttää nyrkkejä - tarkoitin vain, että eikö lapsenkin kanssa voi elää tavallista elämää ja olla sellainen miksi Luoja on luonut. Ei lapsi pienistä tunteenpurkauksista rikki mene. Kellään ajatuksia?