Tuhoaako raskaus ja äitiys jotenkin aivoja?

Juupa juu.

:D

Jaa-a, tämä oli kyllä uutta ;D

t. Korkeasti koulutettu vl-äiti

Kyllä mä näkisin, että tuossa on jotain perää. Itse olen valvonut lapsien kanssa nyt 6-vuotta. Kokonaisia nukuttuja öitä on alle 10.
Keskittyminen on vaikeaa, sosiaaliset taidot hukassa ja äidinkieli reistailee.
Syytän valvottuja öitä.

[quote author="Vierailija" time="24.08.2015 klo 10:12"]Kyllä mä näkisin, että tuossa on jotain perää. Itse olen valvonut lapsien kanssa nyt 6-vuotta. Kokonaisia nukuttuja öitä on alle 10.
Keskittyminen on vaikeaa, sosiaaliset taidot hukassa ja äidinkieli reistailee.
Syytän valvottuja öitä.
[/quote]
Mietinkin että voiskohan tämä olla se syy. Vl-äidit kuitenkin pahimmassa tapauksessa ovat yli 20 vuotta ilman kunnon yöunia..

Puhumatta nyt minkään uskontoryhmän puolesta tai vastaan, niin vaikuttaa raskaus ja imetys. Äidinmaito on pääasiassa rasvaa ja myös osa äidin aivoissa olevasta hyvästä rasvasta poistuu elimistöstä lapselle, varsinkin jos sitä puutosta ei korjata. Mitä useampi raskaus ja mitä vanhempi piti, sitä vaikeampaa tuota rasvanpuutosta on korjata. Tämä on tutkittu tieto.

Ei, mutta imettäminen ihan selkeästi tuhoaa.

[quote author="Vierailija" time="24.08.2015 klo 10:17"]Puhumatta nyt minkään uskontoryhmän puolesta tai vastaan, niin vaikuttaa raskaus ja imetys. Äidinmaito on pääasiassa rasvaa ja myös osa äidin aivoissa olevasta hyvästä rasvasta poistuu elimistöstä lapselle, varsinkin jos sitä puutosta ei korjata. Mitä useampi raskaus ja mitä vanhempi piti, sitä vaikeampaa tuota rasvanpuutosta on korjata. Tämä on tutkittu tieto.
[/quote]

Oikeasti? Onneksi olin niin hyvässä rasvassa odotuksien ja imetyksen aikana ja ravintopuoli oli kunnossa, niin en ole täysin vihannes aivoistani ;D

No pääasia ettei maha kutistu ;-).

Vähäiset yöunet voivat osittain olla syy.

No ainakin, jos seuraa tota tuttipullo-tissi -sotaa tossa toisessa ketjussa, niin hävettää tunnustaa olevansa myös äiti. Miusta ei imetys tehny ainakaan noin fanaattista tai tyhmää.

Kyllä se vaan vaikuttaa kapasiteettiin. Vuosien univelka, ja vuosien ajan sellaista elämää, jossa orientaatio on jatuvasti hajaantunut, mihinkään ei voi keskittyä, jatkuvasti täytyy olla ylivirittynyt kuuntelemaan lasten tarpeita ja ikinä ei saa tehtyä hommaa kerralla loppuun, jättää jälkensä. Minuun ainakin on jättänyt. Elin monta vuotta elämää, jossa nukuin parin tunnin pätkissä, ja olin ihan eri ihminen kuin nykyään ja ennen sitä. En meinannut löytää sanoja, olin ärtynyt, tuntui etten opi mitään ja osaa mitään. Nuorin lapsi on vielä hyvin työläs hoidettava, niin että väsyneenä alkoi vaan odottamaan milloin taas on joku kriisi päällä, eikä osannut rentoutua niinäkään hetkinä kun oli rauhallista.

Kaveri kuvaili juuri, kuinka häneltä löytyi lääkärin vastaanotolla psykoottisia oireita. Hän reagoi kaikkeen ympärillään, jätti tekemiset kesken kun ajatus katkesi (ja se katkesi koko ajan koska hän ei osannut suodattaa ympäristön ärsykkeitä) ja oli lyhytjänteinen ja ärtynyt. Tuli mieleen, että no kappas, meikäläisellä on ollut sama homma jo monta vuotta. Että ei se todistettavasti ole mikään normaali tila ollut. :D

Onneksi aivot palautuvat kun saa tarpeeksi unta. Äitiys saattaa kyllä muuttaa aivoja positiivisella tavallakin. Oppii olemaan järjestelmällisempi ja saa asiat sujumaan käytännöllisemmin ja tehokkaammin. Imetys on äidin ja lapsen yhteinen etuoikeus, joka muuttaa hetkellisesti imettäjän aivoja. Imettävä äiti voi olla  aisteiltaan valppaampi huomaamaan uhkaavat tilanteet ja kaiken ollessa hyvin onnellisempi ja huolettomampi.

univelkaa ja imetystä (ilman imetystä vielä enemmän univelkaa?)

[quote author="Vierailija" time="24.08.2015 klo 10:08"]

Kun tiedän paljon vl-äitejä, jotka ovat korkeastikin koulutettuja, ja lasten myötä esimerkiksi äidinkielen taso alkaa tippua. Siis että ei osata enää edes tavallisia yhdyssanoja ja sanavarasto alkaa supistumaan...

[/quote]

Kyllä, mutta se on väliaikaista. Unenpuute, stressi, raskauspahoinvointi jne. aiheuttavat monenlaisia oireita, kun oireet poistuvat, sama kuvio näkyy tietysti muillakin stressistä ja kroonisesta väsymyksestä kärsivillä.

[quote author="Vierailija" time="24.08.2015 klo 11:17"]Kyllä se vaan vaikuttaa kapasiteettiin. Vuosien univelka, ja vuosien ajan sellaista elämää, jossa orientaatio on jatuvasti hajaantunut, mihinkään ei voi keskittyä, jatkuvasti täytyy olla ylivirittynyt kuuntelemaan lasten tarpeita ja ikinä ei saa tehtyä hommaa kerralla loppuun, jättää jälkensä. Minuun ainakin on jättänyt. Elin monta vuotta elämää, jossa nukuin parin tunnin pätkissä, ja olin ihan eri ihminen kuin nykyään ja ennen sitä. En meinannut löytää sanoja, olin ärtynyt, tuntui etten opi mitään ja osaa mitään. Nuorin lapsi on vielä hyvin työläs hoidettava, niin että väsyneenä alkoi vaan odottamaan milloin taas on joku kriisi päällä, eikä osannut rentoutua niinäkään hetkinä kun oli rauhallista.

Kaveri kuvaili juuri, kuinka häneltä löytyi lääkärin vastaanotolla psykoottisia oireita. Hän reagoi kaikkeen ympärillään, jätti tekemiset kesken kun ajatus katkesi (ja se katkesi koko ajan koska hän ei osannut suodattaa ympäristön ärsykkeitä) ja oli lyhytjänteinen ja ärtynyt. Tuli mieleen, että no kappas, meikäläisellä on ollut sama homma jo monta vuotta. Että ei se todistettavasti ole mikään normaali tila ollut. :D
[/quote]
Tämä juuri. Ihana sinä, miten kirjoitit! Ei lisättävää.