Lue keskustelun säännöt.
Nyt haluan kertoa tämän teille. Kun en muillekaan voi.
05.04.2006 |
Olen pienen lapsen äiti, naimisissa hyvän miehen kanssa. Rakastan miestäni paljon, enkä ole häntä pettänyt enkä aiokaan.
Mutta. Minulla on ongelma, joka häiritsee elämääni. Olen ihastunut, tai oikeastaan, himoitsen erästä yrityksessämme työskentelevää miestä. Hän ei ole osastollamme, eikä edes samassa kerroksessa, matkustamme molemmat paljon, joten näen häntä hyvin harvoin. Pah, tänäänkään en ole häntä nähnyt, enkä pariin viime viikkoon. Mutta silti ajattelen häntä joka päivä.
Meillä on pientä silmäpeliä ollut jo pitkään, kolme sekuntia liian pitkiä katseita. Hän joskus ilmaisi kiinnostuksensa minuun, mutta silloin minulla oli muut miehet kiikarissa.
Minä kertakaikkiaan kärsin, palan halusta päästä koskemaan tuota miestä. Pulssi nousee kauheaksi kun näen hänet. Meillä on ihan hyvät välit, saatamme istua samassa pöydässä lounaalla, keskustella niitä näitä, vähän vinoillakin. Ja minä himoitsen. Ja ne katseet, joita häneltä saan, ne vetää polvet veteläksi.
En todellisuudessa halua sänkyyn hänen kanssaan, en aio pettää miestäni, mutta haluaisin päästä lähelle. Kovin lähelle, niskaan ja rintaan painamaan pääni. Huh, ihan hiki taas tulee.
Olen ihastunut kymmeniin miehiin vuosien varrella, mutta...
No kai tällaiset ihastumiset ovat ihan normaaleja, mutta tästä tekee epänormaalin yksi juttu: aika. Tätä himoa ja tunteen paloa on jatkunut jo 7 vuotta. Niinpä, viime vuosituhannelta saakka.
Ja pahenee vain iän myötä. Voi apua.
Pitänee lähteä tuonne alakerroksiin hortoilemaan, jos vaikka.....
Kommentit (8)
ja jotka osaavat sen hillitä, ihan sen takia, että se on monella tapaa parasta niin.
Noin on minullakin, en ikinä pettäisi, mutta en kestäsi elämää ilman noita ihastumisiakaan. Ja parasta niissä on se, että ne eivät totetudu. Ne ovat päiväunia, piristystä. Konkreettisena niistä tulisi hankalia, sotkuisia, arkisia, tylsiä. Olen varma, että jos oikeasti alottaisin suhteen, ihastuisin pian kolmanteen hekilöön.
Minä luulen, että krooninen ihastuja on tavallista luovempi ihminen. Taiteellinen mielikuvitus tekee työtään. Sehän näkyy siinäkin, että kun on töissä hyvä draivi siitä saa samanlaista tyydytystä kuin ihastumisesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
MUTTA... kun olet ihan kuumissasi tästä miehestä, teepä aloite makkarin puolella miehesi suuntaan.
On helppoa haaveilla, olla ihastunut, kun se kaikki on kuvittelua... Jos jotain konkreettista tapahtuisi, niin epäilenpä, että hyvinkin pian loppuisi... Todellisuus kun yleensä on kaukana niistä kuvitelmista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta pieni läheisyys, edes pieni henkäys niskassa voisi tehdä tästä vieläkin kuumemman. Ja sitä minä tässä kerjään. Ja ihan sairaana kerjäänkin......
Outoa on se, että ihastukset kestävät yleensä muutaman kuukauden, korkeintaan. Minullakin. Paitsi tämä. Minun päiväuneni, vuodesta toiseen. Kohta vuosikymmenestä toiseen.
Voi apua, alan olla jo aivan sairaana. Ja tiedättehän te sen, ettei sitä himoa voi siirtää omaan mieheen.
Ehkä sitten vanhainkodissa tapaan hänet ja annan haaveiden toteutua. Sitten ei haittaa vaikka kaikki romahtaisikin ;)
ap
kohta tapahtuisi onnettomuus, jossa kuolisi jompi kumpi, tämä ihastuksesi vai oma mies.
kumman haluaisin jäävän eloon?
Tuo fiilis... ;-)
Itellä ei kyllä ole noin pitkää ollut.