Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Auttakaa! Hormonitko syynä, pelkään jättäväni mieheni
04.08.2015 |
Pyydän teiltä rakkaat siskot apua. Tilanne on todella pelottava ja otan tämän äärimmäisen raskaasti. Pelkään jatkuvasti, kauhea pala on kurkussani, tuntuu että tukehdun. Olen noin 40-vuotias perheellinen nainen, mieheni on omistutuva ja ihana isä. Mielialani on alkanut hurjasti heittelemään, epäilen välillä miestäni vaikka mistä ja välillä tunnen yhteenkuuluvuutta. En saa nukuttua, parisuhteemme kuviteltu tai todellinen tila pyörii mielessäni, kidutan itseäni kurjilla ajatuksilla ja pelkään tulevani hulluksi. Olen avautunut välillä miehelleni tunteistani, hän tuntuu pitävän purkauksiani (ymmärrettävästi) jotenkin epämiellyttävinä ja ahdistavina. Välillä uskon häneen täysin ja sitten taas olen varma että kaikki on loppu. Voiko tämä liittyä ikään, hormoneihin tai voiko tämä olla pms-oireilua? En pysty ajattelemaan loogisesti, ymmärrän että tunnemyrsky vie loogisuuteni joten en voi esim. syyttää miestäni ääneen uskottomuudesta tässä tilassa koska en voi luottaa omaan mieleeni. Välillä kadun syvästi että edes kehtaan ajatella miehestäni niin rumasti. Kamppailen etten pura kaikkea paskaa mieheni niskaan, yritän pitää kamalat ajatukseni omana tietonani. Oletteko kokeneet vastaava syvää ahdistusta ja tunteiden heittelyä, ja miten olette selvinneet siitä? Tämä on lähellä sietämätöntä enkä tiedä mitä tehdä. Kauanko kestän, tulenko hulluksi, tuhoanko perheeni?
Kommentit (51)
Voi ei 10! Olen pahoillani puolestasi. Minäkin pelkään että sekoan ja teen jotain mitä en normaalitilassa tekisi. On sellainen olo että harha-ajatukset saavat vallan hetkenä minä hyvänsä. Voisiko tämä tosiaan olla vaihdevuosioiretta, jo 40-vuotiaana? Minulla ei ole edes harmaita hiuksia vielä vaikka lähes kaikilla tutuilla on ollut jo paljon aiemmin. Ja panettaakin älyttömästi koko ajan. En tajua. AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
siis pelkäät että jätät miehesi. siis niinkuin miten?? voiko se tapahtua vahingossa, sillain että sitä tarvii pelätä?
en ymmärrä koko ongelmaa. kumpikaan teistä ei ole riippuvainen toisistaan, sinun on ihan luvallista ja suotavaa elää elämääsi ja toteuttaa itseäsi kunhan teidän keskinen kunnioitus toimii. etkö alottaisi jotain uutta harrastusta, josta saisit sisältöä elämääsi?
sitä ennen, lähde juoksemaan! juokse niin että veren maku tulee suuhun, silloin elimistösi erittää endofiineja ja ne helpottavat oloasi.
Voi olla vv-oireita. Itselläkin alkoi mielialan reistailut samaan tyyliin samanikäisenä. Minä, kiltti ja joustava tyttö muutuin lohikäärmeeksi. Just niin tuttua!
Oikeastaan harmittaa, ettei vaihdevuosista puhuta enempää.Yleinen käsitys on, että kuukautisten loppuessa käy naks ja kaikki muutkin oireet mm. mummokuume napsahtaa päälle. Mutta kun oireilua on jo paljon aiemmin, eri tyyppistä itse kelläkin.
Menisin lekurille, poissulkisin sen ettei muutoksen takana ole mikään aivokasvain tmv.äärimmäisen harvinaista onneks eli en halua pelotella!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käytätkö e-pillereitä ym? Kuulostaa hypomanialta tuo valvominen. Ja varmasti voi olla hormoni-peräistä.. :|
Joo, kyllä ne on esivaihdevuosioireita (ei ihan oikee termi joo), ei vielä varsinaisia. Mutta tuntuvat just noin. Mulla tosiaan vaimo muuttui ihan teiniksi uudestaan silloin. Ei meinannut enää tuntea. Niin, ja suuret kiitokset empatiasta. Vaikutat siltä että sinulla on sydän paikallaan, se on tärkeintä. t. 10
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo siis lääkäriin nyt pian. Oli kyse mistä tahansa, tuo valvominen ei tee hyvää. On ne siellä oudompiakin juttuja kuulleet, joten sinne vaan!
Jospa miehelläsi on toinen ja et olekaan kuvitellut mitään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uskomatonta,juuri samaa poden. Tänä kesänä alkoi ja ikää 42v. Olen kuin teini,mielialat vaihtelee. Haluaisin että mieheni huomio minut jatkuvasti suurilla rakkauden teoilla,kuin elokuvissa. Muuten alan kehittelemään hirveitä skenaarioita ja valvon ahdistuksessa yöt. Itken ja kiukuttelen ja olen hankala. Meinasin varata ajan gyneltä kyselläkseni voiko olla hormonit syynä. Vai pitäiskö mennä psykiatrille?? Tässä menee hermot, ei ole normaalia.
Meitä on siis monta : ( Onko teillä muilla riivatuilla myös hirveä panetus päällä? Vilkuiletteko myös muita miehiä? Harkitsetteko jättävänne miehenne yliampuvien tulkintojen vuoksi? AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei, täällä yksi. Kaikki muut miehet panettaa paitsi oma, ei hyvä juttu. Parisuhde on näennäisesti täydellinen, mutta takaraivossa kylvää mustasukkaisuuden pelko että mies pettää. Olen itse hyvinkin "viriili", joten kuvittelen miehenikin olevan. T. Nainen22v.
Juurikin tuosta panetuksesta kaikki lähti. Nyt mietin vain seksiä ja eihän sitä lapsiperheessä voi yhtenään harrastaa. Ja kun ei voi niin suutun miehelleni että hän ei halua minua ja muut mielessä. Kyllä on olo kuin pirun raivaamalla. Tämä olotila on perseestä. Haluan takaisin normaalin arjen ilman jatkuvaa vellomista suhdeasioissa. Hirveää!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minullakin tätä samaa, ikää vasta 37 :( Onko tosiaan mahdollista että on jo vaihdevuosioiretta? Kamalaa! Roikun mieheni perässä epätoivon vallassa ja kyselen rakastaako enää minua. Ihan teini olo.
Yritän parhaani mukaan olla jättämättä sitä sikaa XD Mutta kiitos kaikille jakamistanne kokemuksista. Minä sain eilen helpotusta panetukseeni oman sikani kanssa <3 Yritän kohdistaa ajatukseni nyt häneen näissä asioissa. Ja hillitä huonoja ajatuksiani. Helppoa se ei ole ja yritän välttää niiden välttelyä alkoholin avulla, se vaan pahentaa asioita. AP
Koita olla miettimättä parisuhteen tilaa. Tee tietoinen päätös että et analysoi sitä nyt, että palaat asiaan vaikka parin kuukauden päästä ja sitten voit miettiä asiaa. Sillä välin keskity muihin asioihin.
Alue: Aihe vapaa
Kiitos tähänastisista vastauksista. Viski-linjalle en viitsi lähteä, se ei yleensä auta kuin kevyisiin ongelmiin. Tämä tilanne on sitä kokoluokkaa, että en voi ottaa pienintäkään riskiä pahentaakseni tilannetta.
Olen yrittänyt olla ajattelematta asiaa mutta joku piru istuu hartioillani ja kuiskii paskaa korvaani, en voi hallita sitä : ( Ainut mitä vielä tässä jotenkuten hallitsen, on se että en kaada kaikkea sekoiluani miehen päälle (vaikka mieli tekee).
En usko tämän olevan 4-kympin kriisi, tämä tuntuu niin fyysiseltä. Epäilen hormonien olevan tässä osallisena, mikä muu voi saada ihmisen niin sekaisin? Taas valvoin viimeyönä, meinaan oksentaa pahasta olosta mutta lapset on hoidettava. Mietin yöllä että onko minun vapautettava mieheni pois tästä, se piru olallani kun huutelee että mies ei halua enää olla kanssani ja olen hänelle vain rasite.
AP