20-vuotias tyttäreni menee naimisiin.
Miksi ihmeessä pitää kiirehtiä naimisiin liian nuorena? Sääliksi käy.
Kommentit (19)
Onko mies mamu? Onko somali? Pani tyttös paksuksi!
itse menin 19 vuotiaana. Edelleen sama mies ja kolme lasta lisaksi nyt 15 vuotta myohemmin. Joten ei se ika mikaan este avioliiton onnistumiselle ole. Monet tutut jotka meni vanhempina naimisiin on jo tuossa ajassa kerinneet erota..
[quote author="Vierailija" time="03.08.2015 klo 21:35"]
Miksi menee niin nuorena?
[/quote]Rakkaudesta? Miksi siihen pitää olla joku erityinen syy?
Eikai 20-vuotias ole liian nuori?
Minäkin menin naimisiin 20-vuotiaana, ja se on todellakin ollut elämäni toiseksi paras päätös, jota en kadu, ja jos jotain kadun, niin sitä etten mennyt vielä aikaisemmin. Mieheni kosi minua kun olin vasta täyttänyt 18. Nyt onnellisina odotamme ensimmäistä pienokaistamme. :)
Avioliitto antaa paljon, kun on oikean ihmisen kanssa, jonka kanssa voi rakentaa yhteistä kotia, elämää ja tulevaisuutta, perustaa perheen...
Siitä se on kiinni - siitä oikeasta. :)
[quote author="Vierailija" time="03.08.2015 klo 21:42"][quote author="Vierailija" time="03.08.2015 klo 21:35"]
Miksi menee niin nuorena?
[/quote]Rakkaudesta? Miksi siihen pitää olla joku erityinen syy?
[/quote]
Rakkaus on yksi syy, mutta pelkkä rakkaus ei mielestäni ole hyvä syy naimisiinmenolle. Rakkaus voi olla niin sokea, pitkänkin aikaa..
Minäkin menin 20v naimisiin, ilman mitään muuta syytä kuin rakkaus. Yhä yhdessä, 15v myöhemmin. Kaksi lastakin siunaantunut, mutta vasta kun oltiin oltu 7v naimisissa.
Hyvin pyyhkii edelleen.
Toivota lapsellesi onnea ja tue häntä hänen hyvässä päätöksessään.
[quote author="Vierailija" time="03.08.2015 klo 21:37"]itse menin 19 vuotiaana. Edelleen sama mies ja kolme lasta lisaksi nyt 15 vuotta myohemmin. Joten ei se ika mikaan este avioliiton onnistumiselle ole. Monet tutut jotka meni vanhempina naimisiin on jo tuossa ajassa kerinneet erota..
[/quote]
Totta, nykyään erotaan liian paljon ja liian helposti. Hyvähän se ero silloin on jos asiat on tosi huonosti. Joskus asioita ei edes yritetä korjata. Enemmän ja enemmän lapsia syntyy avioliiton ulkopuolella ja parisuhteesta ja avoliitosta vielä herkemmin erotaan kuin avioliitosta.
Lapsia ajatellen surullista. Yhä useampi lapsi joutuu elämään vain joko äidin tai isän kanssa, tai toisen vanhemman ja äidin tai isän uuden kumppanin kanssa. Joskus ne kumppanit vaihtuu ja vaihtuu.
Kuinka erilainen on ihminen, joka on elänyt lapsuuden onnellisesti äidin ja isän kanssa, ja ihminen joka on elänyt lapsuutensa vain toisen vanhemman ja tämän uusien kumppaneiden kanssa?
Usein hyvin, hyvin erilainen.
Anteeksi kun poikkesin vähän aiheesta nyt..
Ei se pelkkä rakkaus, vaan tahto. Sitähän ne vihkikaavassaki kysyy: Tahdotko. Silloinkin ku ei välttämättä just siltä tunnu. Voi vaikka ihastua uudestaan ja uudestaan samaan tyyppiin ku oppii tuntemaan paremmin!:) On myös totta, että jos näkee vaivaa jonkun asian (tai ihmisen, ihmissuhteen) eteen, siitä tulee rakkaampi. Avioliitto vaatii myös työtä, mutta antaa tosi paljon! Huolletaanhan niitä autojaki...;) //19-vuotiaana naimisiin päätynyt
[quote author="Vierailija" time="03.08.2015 klo 21:47"]
Eikai 20-vuotias ole liian nuori? Minäkin menin naimisiin 20-vuotiaana, ja se on todellakin ollut elämäni toiseksi paras päätös, jota en kadu, ja jos jotain kadun, niin sitä etten mennyt vielä aikaisemmin. Mieheni kosi minua kun olin vasta täyttänyt 18. Nyt onnellisina odotamme ensimmäistä pienokaistamme. :) Avioliitto antaa paljon, kun on oikean ihmisen kanssa, jonka kanssa voi rakentaa yhteistä kotia, elämää ja tulevaisuutta, perustaa perheen... Siitä se on kiinni - siitä oikeasta. :)
[/quote]Entä, jos huomaa päätöksen olleen väärä? Sitten kärvistellään väärän tyypin kanssa ja nuoruus menee sivu suun. Olisiko kivaa etsiä uutta kumppania parikymppisenä eronneena?
[quote author="Vierailija" time="03.08.2015 klo 21:37"]
itse menin 19 vuotiaana. Edelleen sama mies ja kolme lasta lisaksi nyt 15 vuotta myohemmin. Joten ei se ika mikaan este avioliiton onnistumiselle ole. Monet tutut jotka meni vanhempina naimisiin on jo tuossa ajassa kerinneet erota..
[/quote]
Eihän eroaminen tai vastaavasti yhdessä pysyminen ole mikään mittari liiton "onnistumiselle". Voihan sitä kitkutella yhdessä vaikka vihaisi toista ja kusisi tämän kahviin joka aamu.
[quote author="Vierailija" time="03.08.2015 klo 22:20"]Entä, jos huomaa päätöksen olleen väärä? Sitten kärvistellään väärän tyypin kanssa ja nuoruus menee sivu suun.[/quote]
Samalla tavalla se nuoruus voi mennä sivu suun, jos seurustelee tai on avoliitossa väärän tyypin kanssa. Tai jos ei löydä ketään, vaikka haluaisi, ja joutuu olemaan yksin. Tai ettei uskalla avioitua, vaikka haluaisi, kun pelkää, mitä muut sanoo, ja odottelee, että on vanhempien ja muiden läheisten mielestä "sopivan ikäinen". Suomalaiset avioituvat keskimäärin vasta yli kolmekymppisinä, ja silti lähemmäs puolet ensimmäisitä avioliitoista päättyvät eroon, joten eipä se ikä näytä hirveästi auttavan tässä asiassa.
Onnea tyttärelle.
Mä menin 21-vuotiaana naimisiin ja 23vuotiaana olin jo eronnut. Kyllä hävetti! Mutta ei onneksi kaikki ole yhtä lapsellisia kuin itse olin tuossa iässä. Kasvoin myöhemmin aikuiseksi ja menin uudestaan naimisiin 29-vuotiaana.
Helvettiäkö se sulle kuuluu, vaikka pullauttelisi jo muksujakin?
Onko se sulta jotenkin pois? Älä sääli, ole onnellinen lapsesi puolesta mielummin!