Lue keskustelun säännöt.
Apua! miten selvitä kipeänä pienen lapsen kanssa kotona!!!???
17.03.2006 |
Olen kipeänä, mahatauti/ripuli, joten ei hääviä vaikka olisin ihan yksinäänkin, mutta tässä ohessa pitäis selvitä 8-kuisen pikkuneidin kanssa.
Soitin läpi MLL:n hoitoavut ja kunnan myös, mutta yhtään kotiapulaista ei ollut vapaana. Miten selvitä?
Miehellä ei ole mahdollisuutta olla pois töistä, koska ei saisi kuin palkatonta lomaa ja valitettavasti talous on yhtä kuralla kuin minäkin, joten ei onnaa.
Kommentit (19)
pyydä miestä laittamaan kaikki riskaabeli ylös ettei lapsi yllä niihin, koita juoda tasaseen tahtiin vissyä ja tee lattialle keskelle kämppää öllöttelypaikka niin lapsikin viihtyy paremmin kun äiti makaa vuorena lattialla jonka yli ja päältä voi kiipeillä. Pidä lasta syöttötuolissa vaikka valjailla niin pääset pesulle ja vessaan tai pinniksessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä oli sama juttu tässä talvella. Sain ihan järkyn paskaoksennustaudin ja kuume nousi melkein 39. Lapsi 4v oli samaan aikaan kuumeessa. Olin niin poikki, että hyvä kun pääsin vessaan raahautumaan (istuin pöntöllä ja oksensin lavuaariin, koska molemmista päistä tuli yhtäaikaa)
En todellakaan kyennyt hoitamaan lastani/ vahtimaan mitä se puuhaa, joten ei ollut muuta mahdollisuutta kuin pyytää mies kesken päivän kotiin töistä. En tiedä saiko silti palkan koko päivästä, eikä se siinä vaiheessa kyllä paljon kiinnostanutkaan...
Ja miten sä jaksat olla koneella / soittaa lapsenvahteja jne. Ja 8 kk luultavasti nukkuu ainakin pari tuntia päikkäreitä, eikö?? Siis ihan oikeesti jonkun kodinhoitajan pitäisi tulla auttamaan vai?
On vaan pakko jaksaa.
Joten älkää sanoko mitään, että kyllä se lasten hoito siinä sivussa onnistuu! Itse sain kerran kaliki- viruksesta mahataudin ja luulin oikeasti tekeväni vähintään kuolemaa, OLO OLI HIRVEÄ! Vessan lattiallakin makasin oksennuksen ja ripulin jälkeen hetken, kun oli voimat niin vähissä! Voin kuvitella hyvin, ettei siinä hoideta minkään ikäistä lasta...
Itse en oo kertaakaan saanut apua mistään kun olen sairastanut. Viimeksi pari viikkoa sitten oli mahatauti ja yli 40 asteen kuume. Pakko sitä oli selvitä 4 lapsen (3kk, 1v5kk, 4v ja 5v) kanssa. Soitin kaikki maholliset paikat läpi että olisin saanu apua, mut turhaan. Tää on meidän äitien kohtalo. Sentään hengissä selvisin. Ei tee kyllä miel ihan heti uudestaan sairastua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä se lompakko 1,5 päivää pahimmassa tapauksessa palkatonta kestää...
Itse olin kyllä silloin NIIN huonossa kunnossa, ettei olis tullut mieleenikään avata tietokonetta... En jaksanut edes sängyssä lehteä lukea!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä oli oksennukset lattioilla koko päivän kun lapset oksensivat lattioille enkä pystynyt niitä siivoamaan. Mä makasin suihkun lattialla, ripuloin housuuni kun imetin kuopusta jne. On todella kumma jos joku ei pärjää yhden vauvan kanssa! Tai ehkä siperia opettaa kun niitä lapsia on enemmän...
Vierailija:
Itse en oo kertaakaan saanut apua mistään kun olen sairastanut. Viimeksi pari viikkoa sitten oli mahatauti ja yli 40 asteen kuume. Pakko sitä oli selvitä 4 lapsen (3kk, 1v5kk, 4v ja 5v) kanssa. Soitin kaikki maholliset paikat läpi että olisin saanu apua, mut turhaan. Tää on meidän äitien kohtalo. Sentään hengissä selvisin. Ei tee kyllä miel ihan heti uudestaan sairastua.
Ainakin mulla oli mahatauti kuukausi takaperin, eikä ollu toivoakaan että olisi kyennyt tietokoneella istumaan. Sillon vaan makasin eteisen lattialla lähellä vessaa, välillä yritin jaksaa jotenkuten laittaa lapislle syötävää ja vaihtelin vauvalle vaippaa. Kunto oli kyllä niin poissa, että istuakkaan ei jaksanu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
Täällä oli oksennukset lattioilla koko päivän kun lapset oksensivat lattioille enkä pystynyt niitä siivoamaan. Mä makasin suihkun lattialla, ripuloin housuuni kun imetin kuopusta jne. On todella kumma jos joku ei pärjää yhden vauvan kanssa! Tai ehkä siperia opettaa kun niitä lapsia on enemmän...Vierailija:
Itse en oo kertaakaan saanut apua mistään kun olen sairastanut. Viimeksi pari viikkoa sitten oli mahatauti ja yli 40 asteen kuume. Pakko sitä oli selvitä 4 lapsen (3kk, 1v5kk, 4v ja 5v) kanssa. Soitin kaikki maholliset paikat läpi että olisin saanu apua, mut turhaan. Tää on meidän äitien kohtalo. Sentään hengissä selvisin. Ei tee kyllä miel ihan heti uudestaan sairastua.
Etkä ole kovin hyvin kertomastasi päätellen selvinnyt, jos paskat housussa oksennuksen keskellä olet lasta imettänyt??
Mitä helvetin pahaa siinä on, että puoliso on poissa töistä hoitamassa sairaita kotona? Taidatte olla vaan kateellisia, että joillakin mies on sen verran fiksu, että pitää perheen hyvinvointia tärkeämpänä...
ja sitten vielä kehuskella sillä, että minäpä selvisinkin ihan yksin!! ...kele, ei tartte auttaa!!?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on kolme lasta ja noita vatsatauteja on ollut joskus lievempiä ja joskus pahempia.
Luultavasti niillä jotka ovat " pärjänneet" ilman apua ei ole oikeastaan koskaan sattunut olemaan oikein tosi kunnollista tautia?!
Pari kertaa on käynyt niin että yhdellä kerralla mies ei vaan yksinkertaisesti kyennyt olemaan koko päivää poissa töistä, vaikka mulla oli yli 39 asteen kuume ja megapäänsärky, ei edes sylkikään pysynyt sisällä (15min. välein oksensin) kunnes otin " sylkikupin" viereeni, johan tuli pidempiä taukoja oksenteluun.
Jotenkin se puolipäivää vaan meni, onneksi mies sen jälkeen pystyi kotiin tulemaan.
Toisella kerralla olin myöskin erittäin huonossa kunnossa ja miehen piti lähteä lentokentälle...minut jätti sänkyyn makaamaan, oli sen verran huono olo etten " jaksanut" alkaa asiasta riitelemään...onneksi äitini pääsi kuitenkin tulemaan apuun, tällöin nuorin oli muutaman kuukauden ikäinen ja rintaruokinnalla (huh, karsea kokemus..pakko oli vaan hoitaa vaikkei olisi pystynyt).
Kolmas kerta tuli ja aikasemmista kokemuksista viisastuneena selvitin miehelleni, että olkoot vaikka mikä hiton työasia...niin mua ei enää jätetä yksin selviytymään....tässä vähän aikaa oli siis se kolmas vatsatauti joka oli tosi tosi paha...mies istui aamulla kengät jalassa sohvalla ja vähän väliä kyseli että joko voi lähteä! Musta tuntui ekan kerran koko 31v. elämäni aikana, että pitääköhän lähteä sairaalaan kun niin rajusti vatsaa väänsi....mutta pysyipähän mies kotona kuitenkin, ruokaa alkoi lapsille tekemään vasta kun kysyin että meinaako mun siihen hommaan kykenevän? yms. Mutta eipähän tarvinnut yksin lasten kanssa olla....älkää olko " sankareita" , kyllä sitä apua kannattaa pyytää/vaatia jos kunto niin huonona.
Sairastuin poskiontelontulehdukseen samanaikaisesti kun olin esikoisen kanssa sairaalassa lapsen keuhkoputketulehduksen kanssa. lapsesta huolissani en edes tajunnut omaa tilaani ennen kotia pääsyä ja olinkin jo tosi huonona. Kesti pari päivää ennen kuin lääkitys alkoi kunnolla auttaa ja voin sanoa etten olisi tuota aikaa pärjännyt ilman miestäni...
40' kuumeessa ja valtavassa päänsäryssä en olisi millään jaksanut lapsen (3kk) kanssa yksin. Lapsi kun ei päikkäreitä suostunut nukkumaan kuin ulkona vaunukävelyllä ja minusta ei vaan ollut tuohon lähtijäksi. Pahimman päivän makasin vaan tuskissani sängyssä, joitain harmaita mielikuvia siitä kuinka mies toi lapsen välillä rinnalle. Lapsella oli lääkitykset joka kolmas tunti ja nekin vaativat hieman sitä keskittymistä mitä minulla ei silloin olisi ollut.
mutta tuostakin selvittiin miehen ihanalla avulla ja luotan että pärjäämme tulevaisuudessa kahdenkin lapsen kanssa. Ja pärjäämme tarkoittaa että pärjäämme yhdessä, mies tulee avukseni silloin kun taakka on minulle liian suuri ja päinvastoin. Kivempi se on lapsellekin että kotona on joku joka jaksaa katsoa perään ja huolehtia lapsen tarpeista. Vaikka kuinka saa marttyyrinkruunun sillä että makaa eritteissään vessan lattialla imettämässä vauvaa, niin voi olla että vauva ansaitsisi muutakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
>Vaikka kuinka saa marttyyrinkruunun sillä että makaa eritteissään >vessan lattialla imettämässä vauvaa, niin voi olla että vauva ansaitsisi >muutakin.
ja äitikin ansaitsisi ehkä muutakin? Pitäisikö naisen muuttua kynnysmatoksi lapsen synnytettyään?
nimim. viimeisessä taudissa yrjö lensi aina kun kumarruin (esim. pinnasänkyyn..)
Vierailija:
>Vaikka kuinka saa marttyyrinkruunun sillä että makaa eritteissään >vessan lattialla imettämässä vauvaa, niin voi olla että vauva ansaitsisi >muutakin.ja äitikin ansaitsisi ehkä muutakin? Pitäisikö naisen muuttua kynnysmatoksi lapsen synnytettyään?
nimim. viimeisessä taudissa yrjö lensi aina kun kumarruin (esim. pinnasänkyyn..)
Tottakai täytyy! Muuten on huono ja itsekäs äiti, mikäli yrittää huolehtia omista tarpeistaan. Mitä kamalampaa, raskaampaa ja kivuliaampaa tämä (koti)äiteys on, sitä parempi.
Auta armias niitä jotka tarvitessaan hankkivat apua ja tekevät lasten kanssa jotain kivaa... Siitähän voi jäädä lapselle mukavia mielikuvia lapsuudesta. Ei se sisu kartu kun hammasta purren!
Itse olen työssäkäyvänä äitinä tullut kesken päivän kotiin kun isukki sairastui. Oli aivan vuodepotilaana, hyvä jos sai itsestään huolehdittua. ei olisi tullut kysymykseenkään että olisi saanut samalla hoidettua 11kk vauvan ja 3v-vauhtipojan.
Tyytyväinen olin kun mies älysi voimansa ja pyysi apua. Vähän mielipuolinen olo olisi ollut jos olisin illalla löytänyt mieshen p***aan ja oksennuksissaan vessan lattialta vauvan kanssa ja 3v sillä välin pistänyt puoli asuntoa (ja kenties itsensäkin) remonttikuntoon. Aivan järjetöntä! Miksi siis naisen pitäisi aiheuttaa miehelleen samanlainen yllätys? Olisin kyllä itsekin mieheni tilanteessa pyytänyt apua. Ja kaikille järkytyksenä tunnustan että silti yritetään kolmatta lasta ;)
itse oksensin viime yön ja onneksi mies jäi tänään hoitamaan lapsia. Oli jopa niin kultainen että lähti niiden kanssa avoimeen päiväkotiin niin sain nukkua rauhassa. Nyt alkaa jo olemaan parempi olo, mitä ei varmasti olisi jos olisin yksin hoitanut kaksi lasta enkä olisi saanut nukkua yhtään....
Vierailija:
itse oksensin viime yön ja onneksi mies jäi tänään hoitamaan lapsia. Oli jopa niin kultainen että lähti niiden kanssa avoimeen päiväkotiin niin sain nukkua rauhassa. Nyt alkaa jo olemaan parempi olo, mitä ei varmasti olisi jos olisin yksin hoitanut kaksi lasta enkä olisi saanut nukkua yhtään....
Koko yön rampannut veskissä ja olo on tyhjä kun ei saa mitään pysymään sisällä, millä energialla sitä pitäis hoitaa toi pystyyn pyrkivä napero?
Sukulaisetkin asuu senverran kaukana ettei ole niistäkään auttamaan.
Etkö ole itse koskaan ollut niiiiin kipänä, ettei ole oikein mihinkään?