Avioliitto, jossa ei puhuta, panna eikä kosketeta.

Olisitko valmia salasuhteeseen? Täällä olisi yksi vapaaehtoinen.

No ensimmäisen valmiin vapaaehtoisen tuohon nyt tietysti haluaa ottaakin.

Tekeekö kumpikaan teistä aloitteita?

Varsinainen unelmaliitto.

Miksi olette yhdessä, no lasten takia tietty. Pantu on kuitenkin silloin tällöin kun jälkikasvuakin on, useampiakin kun sanoit kuopuksen.

Miksi et ole itse aloitteellinen läheisyyteen, miten tyydyt vallitsevaan tilanteeseen. Oletko niitä naisia jotka odottaa miehen tekevän aloitteen. Parisuhde on molempia osapuolia koskettava asia.

Tee jotain ennen kuin ero tulee, siis jos tahdot jatkaa miehen kanssa.

Miksi ette puhu, miksi sinä et puhu miehellesi.

Jos olet yrittänyt ja tehnyt kaikkesi tulee mieleen että miehellä on joku toinen ja ei enää halua olla kanssasi seksuaalisessa kanssakäymisessä. Liitto on tullut tavaksi ja taakaksi ja siinä ollaan vain lasten vuoksi.

Vetääkö mies edes käteen? Tyydytätkö sinä itseäsi?

Moi AP. Tässä 32 v mies jolla täysin sama tilanne, seksiä viimeksi n. Vuosi sitten ja kosketustakaan ei saa edes pyytämällä saati sitä seksiä . Arki pyörii kyllä ja lasten kanssa on ohjelmaa mutta toinen eiedes halua järjestää aikaa minulle. Itse haluaisin seksiä vaikka useasti päivässä ja onhan tämä raskasta kun ei saa vaikka haluaa. Mistäpäin sä ap olet? jos haluat jatkaa yksityisemmin avautumista miehen kanssa joka tietää miltä elämä tuntuu tilanteessasi ka myös sen miksi kuitenkin haluaa olla siinnä suhteessa niin kirjoita jannu29@luukku.com.

Mistäpäin olet ap?

Miksi kukaan haluaa jatkaa tuollaista kuollutta avioelämää, se on elämän tuhlausta! Itsellä takana yli 30v avioliittoa ja kaikki on toisin, elämä ja rakkaus on ihanaa kun sitä on!

Mulle tuli ap:n kuvaama tilanne eteen puoli vuotta sen jälkeen kun muutin miesystäväni luo. Meillä ei tietenkään lapsia ja lyhyempi suhde takana. Minä lopulta sitten otin ja lähdin. Miehelle se tuli yllätyksenä ja kirjaimellisesti itki perään.  En kuitenkaan mennyt takaisin, kun arvelin ettei miehen kommunikointitaidot tulevaisuudessa olisi yhtään paremmat.  Mies osaa vain tuntea, mutta ei käsitellä saati keskustella niistä. Sen pituinen se. 

Ihan oikeasti ihmiset, elämä on ihan liian lyhyt tuollaiseen! Ymmärrättekö että tuhlaatte ainoan elämänne tuollaiseen paskaan? Lasten takia? Joo ei, lapset ei todellakaan hyödy tuosta, päinvastoin, lapset eivät osaa itsekään olla normaalissa parisuhteessa kun saavat kotona mallin siitä että parisuhde on sama kuin kämppiksenä olo. 

Kamalaa. En voisi tyytyä tuollaiseen liittoon. Omaa suhdetta takana 17v. kaksi lasta ja aviossa 10v. Kun pikkulapsiajasta selvittiin, kaikki palasi ns. normaaliksi, ja läheisyyttä ja seksiä on useamman kerran viikossa. Silloin oli kyllä harvemmin, kun lapset oli pieniä, mutta se lienee normaalia. Keskustelukin onnistuu asiasta kuin asiasta ja muistetaan kertoa että rakastamme toisiamme. Aivan kuten joka päivä sen kerromme lapsillemme, kerromme myös toisillemme. Olen myös sitä mieltä, että sinun ainoa elämäsi on liian arvokas tuhlattavaksi noin! Lapset kyllä kestää eron, kunhan se hoidetaan aikuismaisesti eikä tehdä lapsista mitään pelinappuloita.

[quote author="Vierailija" time="19.07.2015 klo 13:25"]Varsinainen unelmaliitto.

Miksi olette yhdessä, no lasten takia tietty. Pantu on kuitenkin silloin tällöin kun jälkikasvuakin on, useampiakin kun sanoit kuopuksen.

Miksi et ole itse aloitteellinen läheisyyteen, miten tyydyt vallitsevaan tilanteeseen. Oletko niitä naisia jotka odottaa miehen tekevän aloitteen. Parisuhde on molempia osapuolia koskettava asia.

Tee jotain ennen kuin ero tulee, siis jos tahdot jatkaa miehen kanssa.

Miksi ette puhu, miksi sinä et puhu miehellesi.

Jos olet yrittänyt ja tehnyt kaikkesi tulee mieleen että miehellä on joku toinen ja ei enää halua olla kanssasi seksuaalisessa kanssakäymisessä. Liitto on tullut tavaksi ja taakaksi ja siinä ollaan vain lasten vuoksi.

Vetääkö mies edes käteen? Tyydytätkö sinä itseäsi?
[/quote]
Blaa blaa blaa blaa. Kaikki on kokeiltu, mikään ei auta. Pariterapiassakin olen istunut - yksin. Jopa eroaminen on hankalaa, kun toinen osallistuu siihen tasan yhtä vähän kuin avioliittoonkin, eli ei mitenkään. Yritetty on sitäkin. Ap

Mä erosin. Hommasin asunnon, huonekalut, kaiken. Mukaan otin vaan ihan henkilökohtasimmat asiat. Ja lähin. Ilmotin, että lapsi asuu vuoroviikoin isällä ja mulla. Sitten tuli miehelle hätä. Että jos vielä yritettäs ja hän parantaa tapansa. En antanu periksi. Niitä lupauksia on kuultu tässä vuosien varrella ihan tarpeeks. Nyt oon aika onnellinen!

Sama tilanne. Fyysisen puolen puuttumisen vielä kestän, jotenkin, mutta henkinen on pahempi. Mistään muusta ei puhuta kuin pakolliset ja lasten asiat, mitään oikeita keskusteluja ei käydä. Mies aika harvoin edes katsoo silmiin, tai on kiinnostunut mistään muhun liittyvästä. Onneksi on sentään hyviä naispuolisia ystäviä, joiden kanssa sitten jutella ja keskustella, mutta jäähän tässä paljon puuttumaan. Vähintään joka toinen päivä mietin, että tätäkö elämän kuuluu olla. Ei varmaan. N31

Tuo on avioliitto mutta ei parisuhde.

[quote author="Vierailija" time="19.07.2015 klo 17:52"]

Sama tilanne. Fyysisen puolen puuttumisen vielä kestän, jotenkin, mutta henkinen on pahempi. Mistään muusta ei puhuta kuin pakolliset ja lasten asiat, mitään oikeita keskusteluja ei käydä. Mies aika harvoin edes katsoo silmiin, tai on kiinnostunut mistään muhun liittyvästä. Onneksi on sentään hyviä naispuolisia ystäviä, joiden kanssa sitten jutella ja keskustella, mutta jäähän tässä paljon puuttumaan. Vähintään joka toinen päivä mietin, että tätäkö elämän kuuluu olla. Ei varmaan. N31

[/quote]Minun elämäni ei ainakaan kuulu olla tuollaista. Sinusta en tiedä.

Sama tilanne täällä. Ollut jo kolmisen vuotta. Pitäis vaan ottaa itseään niskasta kiinni ja lähteä.

[quote author="Vierailija" time="19.07.2015 klo 17:54"]Tuo on avioliitto mutta ei parisuhde.
[/quote]
Olen ihan samaa mieltä. Mies ei, hän ei ymmärrä miksi vaadin kuuta taivaalta eikä tämä riitä minulle. Ap

Sama täällä. Pitäisi erota, muttei vielä ole riittänyt energiaa siihen. Pitkään yritin tehdä asialle jotain ja aina hetken menikin paremmin, mutta ei kestä. Nyt olen luovuttanut, en aio enää yrittää.

Mies kummallisesti suunnittelee tulevaisuutta ja yhteisiä tekemisiä, ei nähtävästi tajua tilannetta - vaikkei tunnu siihen tyytyväiseltäkään. Pitänee vääntää jossain välissä rautalangasta. 

Aivan samanlainen tilanne täälläkin. Ärsyttää kyllä nuo eroon yllyttävät kommentit. Jos haluaisin erota, olisin eronnut jo. Jos te jokaisen riidan jälkeen eroavat ja uusperheitä ahkerasti perustavat ihmiset ette ymmärrä, miksi joku jää tällaiseen suhteeseen, niin se on teidän ongelmanne. Ette ymmärrä montaa muutakaan asiaa. Elämässä on muutakin kuin minäminäminä ja se oma "onnellisuus". On muitakin vaihtoehtoja kuin ero. Lapsiperhe-elämä ei vaan sovi kaikille ja jotkut eivät millään selviä siitä ilman, että meinaa stressaantua kuoliaaksi ja se kyllä heijastuu ensimmäisenä parisuhteeseen. Lapset kuitenkin kasvavat ja muuttavat pois kotoa. Sen jälkeen on taas aikaa parisuhteelle ja mä haluan katsoa tän valitsemani tien loppuun asti. Olen aika varma, että parisuhteen uusi kukoistuskausi vielä tulee, vaikka nyt on tällaista. Jos eroaisin nyt, en saisi koskaan edes tietää miten kävi. Pätkäsuhteet ja -avioliitot eivät ole mun juttuni. 

[quote author="Vierailija" time="19.07.2015 klo 18:24"]

Aivan samanlainen tilanne täälläkin. Ärsyttää kyllä nuo eroon yllyttävät kommentit. Jos haluaisin erota, olisin eronnut jo. Jos te jokaisen riidan jälkeen eroavat ja uusperheitä ahkerasti perustavat ihmiset ette ymmärrä, miksi joku jää tällaiseen suhteeseen, niin se on teidän ongelmanne. Ette ymmärrä montaa muutakaan asiaa. Elämässä on muutakin kuin minäminäminä ja se oma "onnellisuus". On muitakin vaihtoehtoja kuin ero. Lapsiperhe-elämä ei vaan sovi kaikille ja jotkut eivät millään selviä siitä ilman, että meinaa stressaantua kuoliaaksi ja se kyllä heijastuu ensimmäisenä parisuhteeseen. Lapset kuitenkin kasvavat ja muuttavat pois kotoa. Sen jälkeen on taas aikaa parisuhteelle ja mä haluan katsoa tän valitsemani tien loppuun asti. Olen aika varma, että parisuhteen uusi kukoistuskausi vielä tulee, vaikka nyt on tällaista. Jos eroaisin nyt, en saisi koskaan edes tietää miten kävi. Pätkäsuhteet ja -avioliitot eivät ole mun juttuni. 

[/quote]

Miten kuvittelet että suhteesi täysin vieraaseen ihmiseen joka asuu teillä, siitä paranee kun lapset lähtee? Sitten ei ole sitäkään vähää yhteistä puhumista. Kyllä se puoliso pitää alunalkaen valita sellainen ettei tuollaista tilannetta pääse tulemaan vuosikausiksi, joskus voi olla, mutta rajansa silläkin, ihmisen elämä on rajallinen, eikä siinä ole aikaa vuosikymmeniä odotella että jospa se tästä... Mikä oma onnellisuus??? Eihän tuollaisessa perheessä ole kukaan onnellinen, kukaan ei voita yhtään mitään, vaan kaikki häviää, lapsia myöden. Kukaan ei ole täällä sanonut että yhden riidan jälkeen pitäisi erota, vaan sen jälkeen kun ei vuosiin ole ollut mitään parisuhdetta ja avioliittoa, vaan pelkkää kämppäkaveruutta. Parisuhteeseen ja avioliittoon kuuluu se että toisen asioista on kiinnostunut ja toisen kanssa haluaa fyysistä läheisyyttäkin, jos fyysistä rakkautta ei ole, ei ole henkistäkään, ja silloin on parisuhteelta ja avioliitolta pohja pois kokonaan.