Pettämisen jälkeen jatkaneet?

Normaali arki, ei oikein puhuttu mitään. Päin vittuahan se meni. Loppui luotto, rakkaus ja kunnioitus. Sekä itseä, että toista kohtaan. Ero tuli, mutta vasta vuosia myöhemmin. Ja arvaa miksi :)

Yritettiin normaalia arkea. Ei tullut mitään. 1,5 vuotta yritettiin ja siitä pitkä loppu toisiamme vältellen. Kaikki oli muuttunut ja mennyt rikki pettämisen myötä. Seksi loppui, läheisyys loppui, kaveruus loppui. Ihan kamalaa elämän tuhlausta. Opin ainakin sen että jatkossa kerrasta poikki jos näin elämässä vielä tapahtuisi.

Vielä jaktan (2) sen verran, että minä en usko rajoittamiseen. Viittaan näihin omat menot, yksityisyys jne. Joko haluaa olla ja luottaa, tai sitten ei. Rajoittamalla et ketään luonasi pidä. Jos tuosta haluaa selvitä, niin pitää pystyä puhumaan todella rehellisesti. Ja toisen pitää osoittaa olemaan luottamuksen arvoinen. Omilla teoillaan, ei toisen vahtimana ja pakottamana. Mutta olen skeptinen. Onhan niitä varmaan toisenlaisiakin tarinoita. Mulle kävi itselleni niin, että pidin yllä parisuhteen kuplaa, jossa kaikki oli hyvin kun olimme kahdestaan. Ulkopuoliset oli riski. Mikä tarkoitti sitä, että jättäydyin pois kaikesta kodin ulkopuolella tapahtuvasta, ja pahoitin mieleni kun toinen lähti. Mitään sanomatta. Umpikuja.

En minäkään rajoittamiseen usko, mutta kiinnostaa onko muilla arki tai elämä mitenkään muuttunut tämän jälkeen.. Onko toinen muuttanut toimintapojaan (itse) tai muutitko sinä? Kaikki tarinat kiinnostavat.. ap

Aloitin pian eropuheet ja mies oli samoilla linjoilla (huonosti mennyt viimeinen vuosi-puolitoista jo). En ole kertonut pettämisestä enkä aio koskaan kertoakaan (suutelin toista miestä viikko ennen eroa, muuta ei tehty). En hyväksy pettämistä eikä mieskään. Harmittaa todella paljon ettei erottu aiemmin jo.

Vuosi yritettiin elää "kuten ennenkin". En pystynyt. Alun tuskan jälkeen rakkaus katosi päivä päivältä ja lopulta huomasin, että en enää rakasta, kunnioita tai millään tavoin halua miestäni. Hän tuntui tutulta, mutta samaan aikaan niin vieraalta ihmiseltä. Tänä päivänä toivon, että olisipa ollut voimia lähteä heti. Mutta tuolloin vielä rakastin ja olin satutettu, joten "jatkaminen" tuntui hyvältä idealta. Mutta ei sellaista voi "jatkaa", mitä ei enää ole. Pettäminen rikkoo suhteen ja muuttaa ihmistä.

Meillä jatkuu avioliitto. Suhteessamme itse olen se pettäjä eikä kyseessä edes mikään yhdenyön homma vaan pidempi salauhde. Tapahtumasta kohta kolme vuotta mutta itse en ole vielä päässyt yli tapahtuneesta, saati antanut anteeksi itselleni. Arki rullaa, meillä on ihan hauskaa yhdessä, seksiäkin on ja mieskin jollain lailla mukana -ei halua erota. Silti, ei tästä enää koskaan ehjää saa ja ilman lapsia oltaisiin eri teillä jo. Mutta kuten sanoin, tahtoa molemmilla on ja itse yritän pystyä vielä jonain päivänä olemaan onnellinen..

Jotain särkyy. Ja vaikka sen yrittäisi haudata, se on siinä nenän edessä aina.
Älä kiltti jatka suhdetta. Itsesi takia. T. Petetty ensimmäisen kerran kolmen kuukaude, viimeisen kerran 23 vuoden kohdalla

[quote author="Vierailija" time="02.08.2015 klo 21:00"]

Normaali arki, ei oikein puhuttu mitään. Päin vittuahan se meni. Loppui luotto, rakkaus ja kunnioitus. Sekä itseä, että toista kohtaan. Ero tuli, mutta vasta vuosia myöhemmin. Ja arvaa miksi :)

[/quote]

Sinä petit kostoksi?

M39

No en todellakaan :) mies petti, en jaksanut enää lähteä selvittelemään, kun se on tuloksetonta. Kiehukoot liemissään