Onko monia, joilla on ollut tasapainoinen koti? Millainen se oli?

Aika samanlainen lapsuus kuin kakkosella. Ja kyllä, arvostan yli kaiken.

Ihan hyvin voin ja olen kiitollinen että sain elää tavallisen lapsuuden ilman mitään isompia ongelmia. Täydellistä perhettähän ei kai ole olemassakaan, mutta ihan tavallinen hyvä perhe meillä oli.

Olin 3 kun ensimmäinen pikkusisko syntyi ja 6 kun kuopus syntyi, eli siskoista on aina ollut seuraa. Rahaa ei ollut koskaan kovin paljoa, mutta toimeen tultiin kuitenkin. Vanhemmat viettivät mielellään aikaa meidän kanssa, pitivät tarpeeksi kuria, antoivat kuitenkin aina meidän olla omia itsejämme. 

Mulla oli tosi onnellinen lapsuus ja muistelen kaihoisasti sitä aikaa. Erityisesti silloin, kun elämä tuntuu antavan turpaan. Siitä saa jotenkin turvallisuuden tunnetta. Meillä oli iso omakotitalo rauhallisella alueella, jossa oli paljon lapsia. Vanhempani tekivät 8-16 työpäivää ja olivat aina vapaa-ajallaan meidän lasten käytettävissä. Me kaikki lapset harrastimme liikunnallista lajia ja vanhemmat panostivat niihin maksamalla kovia joukkuemaksuja, kuskaamalla harrastuksiin sekä toimimalla mm. joukkueenjohtajina seuroissa. Vanhempamme olivat aina läsnä ja erityisesti äitimme tulkitsi mielialojamme todella hyvin. Molemmat vanhemmat olivat todella ymmärtäväisiä. Meillä oli melko tiukka kuri esim. kotiintuloaikojen suhteen, mutta olo oli todella turvallinen.
Vanhempamme auttavat meitä nykyään lastenhoidossa sekä joskus taloudellisesti. Olen uskomattoman kiitollinen vanhemmilleni lapsuudestani ja teen hirveästi töitä, että pystyisin edes puoliksi samaan kuin he.

Surkea lapsuus;hyväksikäyttöä ja alkoholismia. Meitä sisaruksia on 10, eikä olla uskovaisesta perheestä. Näennäisesti ollaan pärjätty;kolmella korkeakoulu/yliopistotutkinto,kaikilla työ/opiskelupaikka. Sisältä ollaan enemmän rikki.. selviydyttiin ihanien isovanhempien ja muiden sukulaisten ansiosta. Kaikki meistä ois lähtenyt enemmän kuin riemuiten huostaan. Harvempi pikku kunta vaan tuollaista lapsikatrasta lähtee huostaanottamaan lama-aikana. Olen katkera yhteiskunnalle.

Kiitos kysymästä, voin oikein hyvin. Isäni oli yrittäjä ja äitini kotiäiti siihen asti, että nuorin sisaruksista (siis minä) täytin 12 vuotta. Taloudellisesti pärjäsimme ihan hyvin ja teinivuosinani vanhempani olivat jo vaurastuneetkin ihan mukavasti. Vietin aika huolettoman ja onnellisen lapsuuden. Äidilläni oli aina aikaa meille lapsille ja silloin, kun isäni ei ollut töittä, myös hän vietti aikaansa perheen kanssa. Minua on aina kannustettu ja rohkaistu, annettu epäonnistua ja kehuttu onnistumisista. Opiskeluaikana sain sekä henkistä että taloudellista tukea vanhemmiltani. Kun sain itse lapsia, vanhempani ovat mielellään auttaneet lastenhoidossa ja tehneet varsinkin isompia hankintoja lapsilleni. Samoin olen toiminut omien lasteni suhteen. 

[quote author="Vierailija" time="27.07.2015 klo 16:47"]

Kiitos kysymästä, voin oikein hyvin. Isäni oli yrittäjä ja äitini kotiäiti siihen asti, että nuorin sisaruksista (siis minä) täytin 12 vuotta. Taloudellisesti pärjäsimme ihan hyvin ja teinivuosinani vanhempani olivat jo vaurastuneetkin ihan mukavasti. Vietin aika huolettoman ja onnellisen lapsuuden. Äidilläni oli aina aikaa meille lapsille ja silloin, kun isäni ei ollut töittä, myös hän vietti aikaansa perheen kanssa. Minua on aina kannustettu ja rohkaistu, annettu epäonnistua ja kehuttu onnistumisista. Opiskeluaikana sain sekä henkistä että taloudellista tukea vanhemmiltani. Kun sain itse lapsia, vanhempani ovat mielellään auttaneet lastenhoidossa ja tehneet varsinkin isompia hankintoja lapsilleni. Samoin olen toiminut omien lasteni suhteen. 

[/quote]

siis ei "töittä" vaan "töissä"

Tajuavatkohan nämä tasapainoisessa kodissa kasvaneet, kuinka onnekkaita ovat olleet ja ovat yhä. Voin kertoa, että henkinen ja fyysinen väkivalta ovat jättäneet jälkensä. En oikein luota ihmisiin, mihinkään. Pelkoa ja ahdistusta koko ajan taustalla. 

Minulla tulee mieleen turvallisuus ja lasten huomioon ottaminen. Meillä kiinnitettiin huomiota siihen, että asioista puhuttiin ja sillä tavalla käsiteltiin elämässä vastaan tulevia juttuja. Koen, että olen saanut kotoa henkistä pääomaa, minuun luotettiin, tuettiin ja kannustettiin, mutta myös vaadittiin. Itsenäistymistä olisi näin jälkikäteen ajatellen pitänyt harjoitella enemmän. Sitä olen opetellut.

Vanhemmat auttoi teini-iässä, kun oli kasvukipuja, sen muistan. Vanhemmat tuki toisiaan kun asettivat rajoja meille ja ottivat tunteenpurkaukset vastaan, hyväksyivät sellaiset ikään kuuluvia juttuina. Se oli turvallista, kun reagoivat tosi järkevästi eivätkä lähteneet raivoamaan takaisin.

[quote author="Vierailija" time="27.07.2015 klo 16:59"]

Tajuavatkohan nämä tasapainoisessa kodissa kasvaneet, kuinka onnekkaita ovat olleet ja ovat yhä. Voin kertoa, että henkinen ja fyysinen väkivalta ovat jättäneet jälkensä. En oikein luota ihmisiin, mihinkään. Pelkoa ja ahdistusta koko ajan taustalla. 

[/quote]Toi on totta ja naissinkuissa on paljon niitä, jotka eivät ole tasapainoisesta, turvallisesta, onnellisesta kodista.

Mä voin hyvin. Uskomattoman upeat vanhemmat, pienenä oltiin köyhempiä, mutta rakkautta riitti ja vaurastuttiinkin aika hyvin. Teen nyt työtä sellaisten lasten kanssa, jotka eivät elä tasapainoisessa kodissa.

Toivottavasti omille lapsille tulee tunne turvasta ja ymmärtäväisistä vanhemmista. Ihana ollut lukea tarinoitanne.

ap

Meillä oli rajoja, mutta myös paljon rakkautta. Syötiin aina yhdessä ja teini-iässä oli myös tarkat kotiintuloajat. Vanhemmat tsemppasivat koulujutuissa ja vaikeampia asioita treenattiin yhdessä. Kämppä oli lähes aina todella siisti, meillä oli siivouspäivä kerran viikossa ja muutoin jokaisella omat pienet tehtävänsä. Matkusteltiin paljon, otettiin valokuvia, pelattiin ja naurettiin yhdessä. Juhlapyhinä oli erityisen kivaa kun niihin panostettiin yhteisen ruuanlaiton ja asunnon koristelun merkeissä. Tavattiin usein sukulaisia, vähintään kerran viikossa jotakin. Kaiken tämän lisäksi aikaa jäi vielä jokaisen omille harrastuksille. Oi, ihana lapsuus! Ja se täytyy sanoa, että emme todellakaan olleet rikkaita. Päinvastoin.

digi digi koti painaa 400 kg/h

Kiitos hyvin voin. Enkä osaa kotia verrata muihin koteihin. Omanlaisensa oli ja on.

[quote author="Vierailija" time="27.07.2015 klo 16:59"]

Tajuavatkohan nämä tasapainoisessa kodissa kasvaneet, kuinka onnekkaita ovat olleet ja ovat yhä. Voin kertoa, että henkinen ja fyysinen väkivalta ovat jättäneet jälkensä. En oikein luota ihmisiin, mihinkään. Pelkoa ja ahdistusta koko ajan taustalla. 

[/quote]

Kyllä tajuaa.

t. Nro 2

Voi kun olisikin ollut.

Syytän edelleen lapsuuttani siitä, että olen kasvanut näin huonoksi aikuiseksi. Sitä se toisen vanhemman varhainen kuolema, toisen vanhemman uudet kumppanit, alkoholismi ja jatkuva lapsen tarpeiden vähättely tekee. Vaikkei varsinaista väkivaltaa ollut, oli minulla jatkuvasti turvaton olo. Muistan aina, kun en saanut nukutuksi ja menin olohuoneeseen sanomaan äidille, että minua pelottaa. Hän näytti kyllästyneeltä ja sanoi jotain minut nolaavaa ja komensi takaisin omaan huoneeseen. Olin 5-vuotias ja olisin vain halunnut syliin. Vastaavia tapauksia on paljon.

Minä en oikeastaan enää syytä vanhempiani, ymmärrän miksi olivat niin epävakaita. Surua kyllä tunnen menneisyydestäni ja tiedän sen vaikuttaneen minuun. Olen vaikea puoliso ( yritän parhaani), mutta vanhempana kyllä kelpo. Onneksi löysin hyvän ja tasapainoisen miehen, olin kyllä aina enemmän rakastunut ongelmatapauksiin, mutta järki voitti. ONNEKSI. Eniten harmittaa taustalla vaaniva alakulo ja lievä masennus. Lapsillani onneksi on parempi lapsuus.

ap

[quote author="Vierailija" time="27.07.2015 klo 17:01"]

[quote author="Vierailija" time="27.07.2015 klo 16:59"]

Tajuavatkohan nämä tasapainoisessa kodissa kasvaneet, kuinka onnekkaita ovat olleet ja ovat yhä. Voin kertoa, että henkinen ja fyysinen väkivalta ovat jättäneet jälkensä. En oikein luota ihmisiin, mihinkään. Pelkoa ja ahdistusta koko ajan taustalla. 

[/quote]Toi on totta ja naissinkuissa on paljon niitä, jotka eivät ole tasapainoisesta, turvallisesta, onnellisesta kodista.

[/quote]Olen huomannut ihan saman.

[quote author="Vierailija" time="27.07.2015 klo 16:59"]

Tajuavatkohan nämä tasapainoisessa kodissa kasvaneet, kuinka onnekkaita ovat olleet ja ovat yhä. Voin kertoa, että henkinen ja fyysinen väkivalta ovat jättäneet jälkensä. En oikein luota ihmisiin, mihinkään. Pelkoa ja ahdistusta koko ajan taustalla. 

[/quote]

Voin kertoa että vanhemmat yrittivät parhaansa mutta ei se sitä tarkoita että olisi luottavainen ihmisiin taikka tyytyväinen omiinkaan vanhempiin. Ympäristö voi vaikuttaa muutenkin monella monella tavalla. ihminen ei vain ole mukava olento.