Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Kuinka helposti lapsesi itkee?

Vierailija
10.07.2015 |

Kun vaikkapa kaatuu? Tai kun tulee pieni naarmu/raapale?

Onkohan meidän 1v 9kk ikäisellä jotenkin poikkeuksellisen korkea kipukynnys kun mikään ei juurikaan tunnu haittaavan? Eilenkin veti monta kertaa mahalleen maahan kun juoksi, niin, että tuli naarmuja kyynerpäähän, käsiin ja mustelmia polviin. Totesi vain, että "kaatu", nousi ylös ja jatkoi matkaa :D

Kerran kissa raapaisi noin viiden sentin naarmun kun ehti tarttua kissaa hännästä, mutta ei edes itkenyt.

Pää on pari kertaa kolissut niin, että tuli kunnon mustelma. Vähän aika hieroi päätä, mutta sitten mentin taas.

On ollut ihan ihan pienestä asti tuollainen. Onko vain sitten sen luonteinen, ettei pienet klommot menoa haittaa?

Kommentit (6)

Vierailija
1/6 |
10.07.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Meillä tyttö on hippusen vanhempi ja ihan samanlainen. Ehkä kaikkia ei vaan pienet kolhut haittaa.

Vierailija
2/6 |
10.07.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Teini on itkenyt viimeksi joskus ennen kouluikää.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/6 |
10.07.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mun tyttärellä (2v 4kk) riippuu hyvin paljon aikuisten reaktiosta. Eilen kun oli tulossa sohvalta alas, muksahti ihan matalalta pyllylleen eikä varmasti sattunut kovasti. Itse kuitenkin vähän säihkähdin ja varmaan ilme kertoi sen ja tyttö alkoi itkeä. Tänään taas juoksi vauhdilla hakemaan palloa pöydän alta ja kumartui vähän liian myöhään ja kumautti otsan pöydänkulmaan, ei mitään. Katsoin juuri toiseen suuntaan kun kuului *pam* ja kun käännyin, tyttö vaan sanoi "oho", hieraisi vähän otsaansa ja kyykistyi uudelleen nostamaan palloa. 

Siksi meillä lasta ei kannata lohduttaa niin että "voi kun kävi inhottavasti, äiti tietää että sattuu, äiti puhaltaa...", koska tällöin itkusta ei tule loppua. Mielummin "oho, no ei haittaa, vähän vaan kolahti, ei käynnyt kuinkaan". 

Vierailija
4/6 |
10.07.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Itselläni on korkea kipukynnys, mikä on ollut ongelmallista esim. lääkärikäynneillä. Tyttärellä tuntuu olevan samaa vikaa, sillä "pikku kolhut", pistokset jne. ei tunnu haittaavan. Lääkärissä tainnut yhden ainoan kerran sanoa "au" se vähän sattui, muuten ei mitään. Joskus on sanonut et taas mun nenä meni lyttyyn, kun molemmista sieraimista juossut veri toisen hypättyä päälle.
Poika taas huuta kuin hyeena, vaikka mitään ei ole sattunut vaan vaikka näkee neulan.
Tytöltä voi esim. kaivaa tikun sormesta kaikessa rauhassa neulalla, kun poika pitää ennemmin tikun sormessa ja juoksee karkuun.

Vierailija
5/6 |
10.07.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="10.07.2015 klo 13:46"]

Mun tyttärellä (2v 4kk) riippuu hyvin paljon aikuisten reaktiosta. Eilen kun oli tulossa sohvalta alas, muksahti ihan matalalta pyllylleen eikä varmasti sattunut kovasti. Itse kuitenkin vähän säihkähdin ja varmaan ilme kertoi sen ja tyttö alkoi itkeä. Tänään taas juoksi vauhdilla hakemaan palloa pöydän alta ja kumartui vähän liian myöhään ja kumautti otsan pöydänkulmaan, ei mitään. Katsoin juuri toiseen suuntaan kun kuului *pam* ja kun käännyin, tyttö vaan sanoi "oho", hieraisi vähän otsaansa ja kyykistyi uudelleen nostamaan palloa. 

Siksi meillä lasta ei kannata lohduttaa niin että "voi kun kävi inhottavasti, äiti tietää että sattuu, äiti puhaltaa...", koska tällöin itkusta ei tule loppua. Mielummin "oho, no ei haittaa, vähän vaan kolahti, ei käynnyt kuinkaan". 

[/quote]

Muistan tuon omasta lapsuudesta. Heti jos alkoi myötätuntohössötys niin alkoi itkettää.

Vierailija
6/6 |
10.07.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Meillä sama. Jos poika itki niin sitten kyllä tiesi että nyt on tosi kyseessä. Kuten kerran kaksivuotiaana, kun kylässä ollessamme putosi korkealta ja sääriluu murtui. Päivystykseen ei otettu, käskettiin odottaa aamua. Tihrusi itkua siinä illan mittaan, mutta välillä unohti asian ja nauroikin kun pääsi isän selkään uima-altaassa (kyläpaikassa oli allas). Annoin särkylääkettä yöksi. Aamulla päivystykseen, röntgeniin, murtuma todettiin ja kipsattiin... Ressukalle sattui muitakin tapaturmia seuraavan 10 vuoden sisään, kuten varpaan sijoiltaan meno ja polven nivelsiteiden repeäminen. Ei itkenyt näissä, ei edes lääkärin vetäessä varvasta paikalleen tai piikittäessä paksulla piikillä polvesta kudosnestettä pois. Sanoin, ettei tarvitse olla noin urhea.. mutta poika vaan irvisti ja vähän ähkäisi.

Meillä on ollut myös tuo periaate, ettei ruveta joka kolhusta hössöttämään. Uskon, että sillä tosiaan on vaikutusta, lapsihan tarkkailee vanhempiaan ja pelästyy jos äitikin pelästyy, että nyt kävi tosi pahasti!

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: yhdeksän kolme viisi