Missä ja milloin olet kokenut tulleesi eniten rakastetuksi omana itsenäsi?
missä/milloin olet tullut hyväksytyksi sellaisena kuin olet? Jos ajattelet koko elämääsi.
Kommentit (24)
[quote author="Vierailija" time="18.07.2015 klo 02:29"]
missä/milloin olet tullut hyväksytyksi sellaisena kuin olet? Jos ajattelet koko elämääsi.
[/quote]
noh... kotona (tosin ei kaikkien taholta) ja yliopistolla. Siinäpä se.
Lapsuudenkodissa. Siellä hyväksyttiin (toisinaan pitkin hampain kyllä) kaikki puoleni ♡ t. temperamenttinen, ärsyttävä, välillä itsekäs mutta myös herkkä, empaattinen ja ujo mietiskelijä
Seurakunnassa uskovien keskellä. Vuosien mittaan useasti.
[quote author="Vierailija" time="18.07.2015 klo 02:31"]
No en varmaan ikinä. Joskus mua on seksuaalisesti himoittu ja se on lähimpänä rakkautta mitä oon ikinä kokenut.
[/quote]
Tää valitettavasti :(
Exän kanssa ja nyxän kanssa. Siinä suhteessa elämäni on ollut onnellinen.
[quote author="Vierailija" time="18.07.2015 klo 03:03"][quote author="Vierailija" time="18.07.2015 klo 02:31"]
No en varmaan ikinä. Joskus mua on seksuaalisesti himoittu ja se on lähimpänä rakkautta mitä oon ikinä kokenut.
[/quote]
Tää valitettavasti :(
[/quote]
:( ikävä kuulla
Vanhempani ja rakas pikkuveljeni ⌒.⌒ Jotkut kaveritkin.
Miehet sitä vastoin ei täysin ole ymmärtäneet mua enkä mäkään heitä, ehkä joskus? -n26
Nykyisessä parisuhteessa. Ja lapsuuden kodissani.
Viimeisimmän tutkintoni kun opiskelin, niin siellä omassa opiskeluryhmässäni. Oma isäni on kriittinen ja mieheni haluaa muuttaa mieleisekseen.
Tuntuu surulliselta myöntää, mutta ei koskaan. En ole ikinä tavannut ihmistä, joka olisi kaltaiseni tai ajattelisi samoin tai edes hyväksyisi täysin sellaisen ihmisen kuin minä. Olen ujo, introvertti, syrjäänvetäytyvä ja vahvasti luontoon pakeneva. En ole ikinä tavannut ihmistä, joka oikeasti ymmärtää minua.
Minulla on iso suku, olen naimisissa, minulla on perhe ja ystäviäkin, mutta silti, ei ketään. Joudun pitämään aina jollain tavalla roolia yllä, että sovin muiden joukkoon.
Kotona, omassa lapsuuden kodissa ja erityisesti äidin kanssa ♡♡♡
Lapsuudenkodissa Ei ikinä. Nyt, 30veenä tunnen vahvasti ekaa kertaa olevani rakastettu kaikkine hyvine ja pahoine piirteineni. Kiitos miehelleni :_)
Nyt. Ainoa ihminen kenen kanssa tunnen itseni rakastetuksi, on mieheni. Olemme olleet yhdessä 7 vuotta ja suunnittelemme häitä. Hän on myös ensimmäiseni ja minä hänen. Näin ihana parisuhde on suorastaan ihme kohdallani, koska olen autistinen, ja se tuppaa aiheuttamaan ongelmia. Monikaan ei jaksa ymmärtää oireitani ollenkaan, mutta mieheni jaksaa. Tukee, kuuntelee, huomioi ja ottaa tosissaan. En ole koskaan elämässäni ollut näin onnellinen. Olen nyt 25-vuotias.
Nykyisessä parisuhteessani, joka alkoi vuonna -98.
Kyllä se on tuo äidin rakkaus. Ihan missä kunnossa vaan äiti iloitsee kanssani tai auttaa jos on vaikeaa.
N37
Nykyisen mieheni kanssa. 11v yhdessä.
Tästä on niin kauan aikaa, että en voi hyvin.....
m28
No en varmaan ikinä. Joskus mua on seksuaalisesti himoittu ja se on lähimpänä rakkautta mitä oon ikinä kokenut.