En kykene läheisyyteen?
Olen 22-vuotias kaunis sinkku, ja mulla tuntuu olevan ongelma läheisyyden ja seksin kanssa. En ole koskaan seurustellut, mutta vientiä on ollut, ja seksiä aina välillä. Ei kuitenkaan mitään säännöllistä. Minulla on hyvä itsetunto, olen ihan sujut itseni ja kroppani kanssa, mitään traumoja ei pitäisi olla enkä ole kasvanut kieroon. Mutta seksi ja läheisyys on jotenkin mahdotonta mulle! Ajatuksen kanssa ei ole mitään ongelmaa, mutta itse tilanteessa täytyy joskus hengähtää syvään ja ajatella "se on vaan toisen käsi sinun reidelläsi, ja se on ihan ok koska se tuntuu hyvältä". Harvoin pystyn tekemään mitään aloitetta, jäädyn koko tilanteessa kokonaan, mutta jos toinen tekee aloitteen niin olen mukana tilanteessa kuitenkin ihan ookoosti.
Olen pistänyt tuota epämukavuuden tunnetta "sitoutumiskammon" piikkiin, luottamuksen puutteen piikkiin, tai että läheisyys on mulle joka kerta "uus juttu", mutta en usko että nämä oikeasti olisi syitä tähän. En vain tiedä sitten mikä se oikeasti on.
Kaikissa ongelmissa mulla puhuminen asiasta on auttanut, mutta nyt tuntuu että tässä ei. Pelottaa että tulen olemaan "se vaimo" joka ei ikinä anna, jos en saa tätä ratkaistua. Olen nyt tavannut ihan kivan miehen kenen kanssa haluan olla, mutta homma kaatuu ihan pian siihen kun välimme on niin kaverillisa juurikin läheisyyden puutteen takia. Ajattelin että avaisin tätä asiaa hieman hänelle, mutta näen sen hieman turhana koska hänen seuraava kysymys olisi "miksi" ja minulla ei ole vastausta siihen. Ongelma kuitenkin on ilmeisesti minussa, mutta en tiedä miten lähden etsimään sitä ja ratkaisemaan koko pulmaa. Ajatuksia, ideoita tai vinkkejä?
Kommentit (36)
Mielestäni kysymys on sellainen että suosittelen menemään terapiaan. Itseään on helppo huijata mutta se kostaantuu pitemmällä aikajanalla. Hae apua.
Kai se seksuaalinen suuntautuminen olisi tullut jo esiin jotenki että osaisin edes epäillä sitä. Kuulostaapa kamalalta että minun pitäisi oikeasti odottaa siihen asti että löydän sen oikean, siinähän menee ikä ja terveys :D
Avun hankkiminen kuulostaa liioittelulta, koska osaan olla rehellinen itselleni. Mutta jos se näyttää olevan ainut vaihtoehto, niin harkitsen ainakin. Ap
Jos sä vaan ujostelet? Tunnistin osan tuosta kuvauksesta että oon itse samanlainen ja lievänä "ujosteluna" mä sitä pidän. Enkä tosiaan kovin helposti syty monestakaan miehestä, sekin vaikuttaa tuohon.
[quote author="Vierailija" time="27.07.2015 klo 11:43"]
Jos sä vaan ujostelet? Tunnistin osan tuosta kuvauksesta että oon itse samanlainen ja lievänä "ujosteluna" mä sitä pidän. Enkä tosiaan kovin helposti syty monestakaan miehestä, sekin vaikuttaa tuohon.
[/quote]
Okei, jos ongelma on ujostelu niin mitenköhän siitä pääsis eroon? Ujo en ole mutta voihan se olla. Ap
Onko diabetestä tai muita elintasosairauksia. Jos on niin selvitä oman terveysasemasi kautta onko kunnalla tarjota ravitsemusterapeuttia. Bmi 32 ei tosin ole vielä "paljoa" joten voi olla ettei sulla ole mahfollisuutta, mutta kokeile
7 pahoittelee. Meni väärään ketjuun :(
No millaiset välit sulla on vanhempiisi? Miksi läheisyys on sulle uusi juttu?
Koska näin sinut ja ihastuin sinuun.
[quote author="Vierailija" time="27.07.2015 klo 12:37"]Olen ihastunut sinuun
[/quote][quote author="Vierailija" time="27.07.2015 klo 21:04"]Koska näin sinut ja ihastuin sinuun.
[/quote][quote author="Vierailija" time="27.07.2015 klo 21:32"]Näen harvemmin vanhempiani.
[/quote]
Mitä ihmettä :D ap
[quote author="Vierailija" time="27.07.2015 klo 14:07"]No millaiset välit sulla on vanhempiisi? Miksi läheisyys on sulle uusi juttu?
[/quote]
Ei se ole uusi juttu, mutta joka kerta kun olen siinä tilanteessa se tuntuu kuin se olisi uutta minulle. Äitiin hyvät isää moikkaan jos törmätään.
Joo hae apua, minun olisi pitänyt hakea apua mutta en hakenut. Päätin sitten ruveta sinkuksi kun eihän ihmissuhteista tullut mitään.
Haluan viettää aikaa kanssasi. Minulla on yksinäistä. Halusin itse kysyä samaa .
[quote author="Vierailija" time="27.07.2015 klo 23:33"]Joo hae apua, minun olisi pitänyt hakea apua mutta en hakenut. Päätin sitten ruveta sinkuksi kun eihän ihmissuhteista tullut mitään.
[/quote]
Apua, mihin ja mistä?
[quote author="Vierailija" time="30.07.2015 klo 09:22"]
Haluan viettää aikaa kanssasi. Minulla on yksinäistä. Halusin itse kysyä samaa .
[/quote]
Oot pelottava :D
Minusta kuulostaa jonkinmoiselta traumalta. Ei siis normaalia ujoutta tai sitä, että et olisi löytänyt oikeaa. Tai no jos oikean löytämiseen vaaditaan se, joka ei muistuta sinua traumastasi tai jotenkin muuten poistaa sen, niin ehkä sitten, mutta vähän epärealistista odottaa tosiaan sellaista.
En osaa sanoa, mikä trauma se on, mutta itsellä on jotain samaa, enkä itsekään tiedä vähääkään, mikä mulla on. En pelkää kosketust sinänsä, mutta ajatus yhdynnästä on niin vastenmielinen, samoin miehestä sormettamassa tai nuolemassa, etten nauttinut seksistä ennen kuin 4-kymppisenä ja nykyäänkään en luota niin, että saisin esim. orgasmin.
Mulla ei esim ole mitään ongelmia läheisyyden kanssa mun miehen kanssa, mutta en mä kyllä jonkun puolitutun kanssa oikein pystyisi. Vaikka se käsi reidellä tuntuisi ihan hyvältä niin ei se seksiä vielä tarkoittaisi. Onko sun hyvä olla sun nykyisessä suhteessa? Ehkä se ei vaan ole se, jonka kanssa seksi olisi kivaa. Kaikki ei pysty siihen kenen kanssa vaan.
Toisekseen jos näet vanhempiasi tosi harvoin ja olet vasta 22 ja moikkaat isää jos vastaan tulee niin tulee mieleen, että oletko tottunut läheisyyteen kotonasi? Halaatko sitä äitiä, johon on hyvät välit? Onko läheisyys ollut lapsuudessa sellainen asia, jota ei vaan ollut eli olet oppinut torppaamaan sen kaipuun?
Voit olla ihminen jolle täytyy olla se todella oikea, ennenkuin sytyt ts. Ehkä seksi ilman vahvoja tunteita ei luonnistu sulta, tai sitten sun seksuaalinen suuntautuminen voi olla muuta kuin hetero, enkä tarkoita tätä pahalla.