En kykene läheisyyteen?
Olen 22-vuotias kaunis sinkku, ja mulla tuntuu olevan ongelma läheisyyden ja seksin kanssa. En ole koskaan seurustellut, mutta vientiä on ollut, ja seksiä aina välillä. Ei kuitenkaan mitään säännöllistä. Minulla on hyvä itsetunto, olen ihan sujut itseni ja kroppani kanssa, mitään traumoja ei pitäisi olla enkä ole kasvanut kieroon. Mutta seksi ja läheisyys on jotenkin mahdotonta mulle! Ajatuksen kanssa ei ole mitään ongelmaa, mutta itse tilanteessa täytyy joskus hengähtää syvään ja ajatella "se on vaan toisen käsi sinun reidelläsi, ja se on ihan ok koska se tuntuu hyvältä". Harvoin pystyn tekemään mitään aloitetta, jäädyn koko tilanteessa kokonaan, mutta jos toinen tekee aloitteen niin olen mukana tilanteessa kuitenkin ihan ookoosti.
Olen pistänyt tuota epämukavuuden tunnetta "sitoutumiskammon" piikkiin, luottamuksen puutteen piikkiin, tai että läheisyys on mulle joka kerta "uus juttu", mutta en usko että nämä oikeasti olisi syitä tähän. En vain tiedä sitten mikä se oikeasti on.
Kaikissa ongelmissa mulla puhuminen asiasta on auttanut, mutta nyt tuntuu että tässä ei. Pelottaa että tulen olemaan "se vaimo" joka ei ikinä anna, jos en saa tätä ratkaistua. Olen nyt tavannut ihan kivan miehen kenen kanssa haluan olla, mutta homma kaatuu ihan pian siihen kun välimme on niin kaverillisa juurikin läheisyyden puutteen takia. Ajattelin että avaisin tätä asiaa hieman hänelle, mutta näen sen hieman turhana koska hänen seuraava kysymys olisi "miksi" ja minulla ei ole vastausta siihen. Ongelma kuitenkin on ilmeisesti minussa, mutta en tiedä miten lähden etsimään sitä ja ratkaisemaan koko pulmaa. Ajatuksia, ideoita tai vinkkejä?
Kommentit (36)
Mihin katosi puolet kommentistani? Mutta joo, niin läheisyyttä ei ole ollut kotona, en halaa äitiäni tavatessa tai erotessa, mutta hyvin voin häntä halata ihan luonnollisesti. Kavereita halaan joka kerta kun näen. Kai sitten vierastan läheisyyttä jotenkin, mutta miten tästä pääsee eroon? siedätyshoidollako :D
ap
Sä olet vasn ihminen jolle ihan kiva ei riitä?
Kuulostat muuten ihan minulta! Olen romantikko, ja vaikka kovasti haluaisin rakastua ja parisuhteen, ei se ole tuntunut vielä tähän mennessä mahdolliselta ajatukselta. Olen tavannut mukavia miehiä, joiden kanssa keskustella, nauraa ja viettää aikaa. Seksiäkin on tullut harrastettua useampaan otteeseen (yhden illan juttuja), mutta rakkautta en ole tuntenut.
Vaikka olen viettänyt tapailemieni miesten kanssa runsaasti aikaa ja keskustellut niitä näitä, niin en jotenkin ole koskaan kyennyt kunnolla rentoutumaan ja avaamaan itseäni. Olen pystynyt näyttämään vain pinnallisen puolen itsestäni, en sitä todellista, syvällisempää minää. Lisäksi julkiset hellyydenosoitukset ja esim. sängyssä halailu seksin jälkeen ovat tuntuneet lähinnä todella kiusalliselta ja olenkin yrittänyt välttää niitä. Olen pistänyt tämän vain sen piikkiin, etten ole vielä tavannut oikeanlaista tyyppiä. T: N23
Aaah ai että ongelma on itse miehessä. En haluais ajatella näin koska tää on neljän vuoden jälkeen mies johon olen oikeasti ihastunut, mutta voihan se sitten olla niin. Järkyttävää vaan että syy olisi tuo että en ole tavannut oikeaa ihmistä, näin monen vuoden ja ihmisen jälkeen.
Aseksuaalisuus ei ole vaihtoehto.
Seksuaalihistoriassa ei ole mitään luurankoja, kerran yksi ystävä sano pahasti kun olin pussaillu pojan kanssa bileissä, anto ymmärtää että se olis ollu jotenki tosi väärin (olin 16 tai 17, ja tosiaan pussailtiin vaan) mutta sen olen ihan käsitellyt ja ymmärtäny että kaveri halusi vain tahalleen loukata :D Mitään rajottunutta tai tuomitsevaa kommenttia / viboja ole saanut muuten keltään.
Turhauttaa. Juurikin tuo kiusallisuus, en halua että se tunne on osa näitä hetkiä. Haluan nauttia mutta en kai vain osaa. Mietin pitäisikö miehelle selittää tästä jotain mutta tuntuu vain niin tyhmältä koska ongelma on minussa. Tai että on väärä mies, mut siihen en vaan haluaisi uskoa.
Ap
Aseksuaali.
Suuri vaiettu ryhmä.
Tervetuloa!
Minulla täysin sama "ongelma"! Mutta vaikka tämä selittyisi a-seksuaalisuudella, haluan kuitenkin miehen, jonka kanssa halailla, mutten halua että hän koskee paikkoihin, joista olen epävarma ja seksikin olisi aika nounou.
Toisinsanoen haluan itselleni miehen, joka olisi aivan kuten paras ystävä, mutta jonka kanssa voi tehdä enemmän juttuja kuin ystävän, muttei kuitenkaan täysipainoisesti samanlailla kuin normaalissa suhteessa.
Voinko löytää kumppania tällä vaatimuksella vai onko kohtuutonta pyytää tällaista järjestelyä? :'(
"Olen nyt tavannut ihan kivan miehen kenen kanssa haluan olla, mutta homma kaatuu ihan pian siihen kun välimme on niin kaverillisa juurikin läheisyyden puutteen takia."
Sulla on ollut vääriä miehiä! "Ihan kivan miehen". Niin, miehen, joka ei sovi sinulle. Sinä ehkä haluat tutustua kunnolla ja sellaista läheisyyttä, joka ei johda seksiin. Mies pistää käden reidelle ja odottaa, että lohkeaa. Se ei ole sinulle sopivaa läheisyyttä ja se on ihan ok. Toinen juttu on se, että sinulla ei ehkä ole tarpeeksi tunteita. Ja yksi syy sille on se, että etenette väärässä järjestyksessä ja/ tai väärällä tavalla. Miehen ehdoilla? Mitä sinä haluat?
[quote author="Vierailija" time="22.08.2015 klo 23:50"]Up
[/quote]
Mä lähtisin sinuna vähän käymään läpi omaa seksuaalihistoriaa, eli muistelisin milloin seksuaalisuus on herännyt, entä itsetyydytys, millainen eka kerta jne... Jos sieltä löytyisi joitain avaavia asioita.
Onko suvussasi tai lähipiirissäsi uskonnollista (tai muuten seksuaalisuuteen "rajoittuneesti" suhtautuvaa) taustaa?
Onpas jännä. Itselläni on sama mutta toisin päin: rakastan seksiä, mutten kykene suhteessa hellyydenosoituksiin. Käsi kädessä kävely tuntuu vaivalloiselta ja nolottaa, suuteleminen yleensä turhalta ja kaikenlainen paijailu ällöttävältä. Olen siis erittäin huono ilmaisemaan rakkauttani tai olemaan sellainen lämmin ihana vaimoke. Olen hyvää seuraa ja kykenen sanomaan rakastavani ja pidän seksistä, mutta olen jotenkin etäinen tai kylmä ilmeisesti.
[quote author="Vierailija" time="02.08.2015 klo 11:44"]
Kykenet! :D
[/quote]
en kykene, vieläkään :D pelottavia nämä kommentit.