Lue keskustelun säännöt.
Elämä tuntuu ikävältä, kun ei ole kenellekään tärkeä
09.07.2015 |
Kukaan ei aidosti ikävöi, ei kysy kuulumisia. Muutama kaveri joskus, mutta vain velvollisuudentunnosta, ettei suhde kuihdu täysin kokoon.
Kukaan ei hymyile ajatuksesta, että saa tehdä kanssani jotakin. Kukaan ei ymmärrä minua, ei ole kaivanut sitä syvintä minua esiin. Kaikki on niin pinnallista. Mennään kahville juoruamaan, ryypätään, sekoillaan humalassa. Tunnetaanko me edes toisiamme oikeasti?
Olen niin yksinäinen, vaikka ympärilläni on ihmisiä. Haluaisin vain sen yhden sielunystävän. Minulla oli joskus sellainen. Se, jonka kanssa ymmärtää toista jo pelkän katseen perusteella. Se, jonka kanssa olo on lämmin ja turvallinen. Se yhteenkuuluvuus. Minulla on ikävä sitä, että tuntee olevansa jollekin oikeasti tärkeä. Elämä ei tunnu miltään, kun ei ole sitä ihmistä, jolle haluaa rientää kertomaan elämän ilot ja surut. Ei kuuntelijaa. Pelkkää tyhjyyttä.-
N19
Kommentit (59)
[quote author="Vierailija" time="09.07.2015 klo 23:45"]
No elä nyt hätäile, oot niin nuorikin. Kyllä se siitä.
[/quote]
On tuntunut jo pitkään tältä, halusin purkaa ajatuksiani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsellänikään ei ole ketään, ei siis edes niitä pinnallisia kavereita, mutta minä olen silti onnellinen. Ei minun tarvitse olla kenellekään tärkeä että voin elää täydesti ja nauttia elämästäni. Ehkä se on tätä iän tuomaa elämän keveyttä, koska muistan että joskus parikymppisenä koin itsekin kuten ap. Nyt nelikymppisenä en edes haluaisi ketään ihmisiä elämääni.
[quote author="Vierailija" time="09.07.2015 klo 23:50"]
[quote author="Vierailija" time="09.07.2015 klo 23:45"]
No elä nyt hätäile, oot niin nuorikin. Kyllä se siitä.
[/quote]
On tuntunut jo pitkään tältä, halusin purkaa ajatuksiani.
[/quote]
No mulle voit avautua jos haluat, mutta tuskin oon kovin soulmate, kun oon yli 30v. :-D
[quote author="Vierailija" time="09.07.2015 klo 23:50"]
Itsellänikään ei ole ketään, ei siis edes niitä pinnallisia kavereita, mutta minä olen silti onnellinen. Ei minun tarvitse olla kenellekään tärkeä että voin elää täydesti ja nauttia elämästäni. Ehkä se on tätä iän tuomaa elämän keveyttä, koska muistan että joskus parikymppisenä koin itsekin kuten ap. Nyt nelikymppisenä en edes haluaisi ketään ihmisiä elämääni.
[/quote]
Olen introvertti, osaan olla yksin ja nautinkin yksin olemisesta. Mutta joskus sekin kyllästyttää, ja kaipaa toista ihmistä. Tuntuu siltä, että elämäni on jotenkin vajaa. Ehkä se johtuu siitä, kun olen kokenut tuon ''sielunsisaruuden'' ja tiedostan, ettei minulla ole enää sellaista ystävyyssuhdetta. Menetin jotakin, mitä minulla oli. Eikö elämä ole ankeaa, kun sitä ei voi jakaa kenenkään kanssa? Kukaan ei lohduta, jos olet surullinen. Kukaan ei jännitä asioita kanssasi. Kukaan ei ole läsnä.
Minäkin haluaisin olla jollekin se, jolle voi aina puhua kaikesta.
[quote author="Vierailija" time="09.07.2015 klo 23:52"]
[quote author="Vierailija" time="09.07.2015 klo 23:50"]
[quote author="Vierailija" time="09.07.2015 klo 23:45"]
No elä nyt hätäile, oot niin nuorikin. Kyllä se siitä.
[/quote]
On tuntunut jo pitkään tältä, halusin purkaa ajatuksiani.
[/quote]
No mulle voit avautua jos haluat, mutta tuskin oon kovin soulmate, kun oon yli 30v. :-D
[/quote]
Sielunkumppanuudessa iällä ei ole mitään tekemistä. Itselläni on ystävä, sielunkumppani, joka on minua lähes kolmekymmentä vuotta, eli puolet nuorempi. Hyvin viisas ihminen.
Ap, ymmärrän ajatuksiasi. Olen sitä mieltä, että ihmisen perustarpeisiin kuuluu kokea olevansa tarpeellinen jollekin. Monet täyttävät tämän tarpeen ottamalla lemmikin, ei mikään huono vaihtoehto sekään. Lemmikki rakastaa ehdoitta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="09.07.2015 klo 23:58"]
[quote author="Vierailija" time="09.07.2015 klo 23:52"]
[quote author="Vierailija" time="09.07.2015 klo 23:50"]
[quote author="Vierailija" time="09.07.2015 klo 23:45"]
No elä nyt hätäile, oot niin nuorikin. Kyllä se siitä.
[/quote]
On tuntunut jo pitkään tältä, halusin purkaa ajatuksiani.
[/quote]
No mulle voit avautua jos haluat, mutta tuskin oon kovin soulmate, kun oon yli 30v. :-D
[/quote]
Sielunkumppanuudessa iällä ei ole mitään tekemistä. Itselläni on ystävä, sielunkumppani, joka on minua lähes kolmekymmentä vuotta, eli puolet nuorempi. Hyvin viisas ihminen.
Ap, ymmärrän ajatuksiasi. Olen sitä mieltä, että ihmisen perustarpeisiin kuuluu kokea olevansa tarpeellinen jollekin. Monet täyttävät tämän tarpeen ottamalla lemmikin, ei mikään huono vaihtoehto sekään. Lemmikki rakastaa ehdoitta.
[/quote]
Joo, mutta kyllä sitä vaan väistämättä alkaa olemaan nuorten jutuista pihalla, kun vanhaks tulee. Tietysti voi silti tulla ihan hyvin juttuun joidenkin ihmisten kanssa.
[quote author="Vierailija" time="09.07.2015 klo 23:58"]
[quote author="Vierailija" time="09.07.2015 klo 23:52"]
[quote author="Vierailija" time="09.07.2015 klo 23:50"]
[quote author="Vierailija" time="09.07.2015 klo 23:45"]
No elä nyt hätäile, oot niin nuorikin. Kyllä se siitä.
[/quote]
On tuntunut jo pitkään tältä, halusin purkaa ajatuksiani.
[/quote]
No mulle voit avautua jos haluat, mutta tuskin oon kovin soulmate, kun oon yli 30v. :-D
[/quote]
Sielunkumppanuudessa iällä ei ole mitään tekemistä. Itselläni on ystävä, sielunkumppani, joka on minua lähes kolmekymmentä vuotta, eli puolet nuorempi. Hyvin viisas ihminen.
Ap, ymmärrän ajatuksiasi. Olen sitä mieltä, että ihmisen perustarpeisiin kuuluu kokea olevansa tarpeellinen jollekin. Monet täyttävät tämän tarpeen ottamalla lemmikin, ei mikään huono vaihtoehto sekään. Lemmikki rakastaa ehdoitta.
[/quote]
Joo, iällä ei ole juuri merkitystä. Itsekin olen tavannut monia kymmeniä vuosia vanhempia ihmisiä, joihin olisin halunnut tutustua paremmin ystävämielessä.
Kiva että ymmärrät. Se on vain sellainen vahva tunne, että haluaa olla jollekin tärkeä.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="09.07.2015 klo 23:58"]
Eikö elämä ole ankeaa, kun sitä ei voi jakaa kenenkään kanssa? Kukaan ei lohduta, jos olet surullinen. Kukaan ei jännitä asioita kanssasi. Kukaan ei ole läsnä.
Minäkin haluaisin olla jollekin se, jolle voi aina puhua kaikesta.
[/quote]
En minä tarvitse noihin toisia ihmisiä. Lohdutan itse itseni jos olen surullinen. Jännitän omat asiani enkä kaipaa siihen ketään toista. Enkä mihinkään muuhunkaan. Nämä ovat elämän varrella pakon edessä opittuja taitoja, kun olen asunut esim. ulkomailla ilman yhtäkään tuttua missään, ja olen huomannut että on valtava onnen lähde, ettei ole riippuvainen kenestäkään.
Silti toki, jos joku ihminen jonka kanssa synkkaa sattuu kohdalle, voin nauttiakin ihmissuhteesta. Mutta ilman pelkoa sen loppumisesta, koska tiedän että pärjään ilman yhtään ihmissuhdettakin erinomaisesti.
Feel you, ap. On ikävä niitä lapsuuden syviä ystävyyssuhteita, jolloin tiedettiin jo katseesta mitä toinen ajattelee, luotettiin 100%, jaettiin salaisuudet ja lauantai-karkit... tuntuu että nyt aikuisena uusiin ihmisiin tutustuessa jäädään aina siihen pinnalliselle kaveritasolle. Noi lapsuuden ystävyyssuhteet on taas kuihtuneet pois, kun olen muuttanut toiselle puolelle Suomea... omapahan oli valinta, voi olla että nyt valitsisin toisin kun paremmin tiedän mitä on yksinäisyys...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kai sä jotain teet, opiskeluja tai töitä, muiden ihmisten joukossa? Jos niin on, niin siitä on helppo lähteä rakentamaan ystäväpiiriä ja tapaamaan uusia ihmisiä, joista ehkä voisi läheisiä tullakin. Sulla on ihan normaali nuoren aikuisen maailmantuska, lapsuus on päättynyt ja aikuisuus vasta aivan alkuvaiseessa. Kaikki järjestyy kyllä, kunhan et vetäydy ja syrjäydy normaalista elämästä.
[quote author="Vierailija" time="10.07.2015 klo 00:09"]
Feel you, ap. On ikävä niitä lapsuuden syviä ystävyyssuhteita, jolloin tiedettiin jo katseesta mitä toinen ajattelee, luotettiin 100%, jaettiin salaisuudet ja lauantai-karkit... tuntuu että nyt aikuisena uusiin ihmisiin tutustuessa jäädään aina siihen pinnalliselle kaveritasolle. Noi lapsuuden ystävyyssuhteet on taas kuihtuneet pois, kun olen muuttanut toiselle puolelle Suomea... omapahan oli valinta, voi olla että nyt valitsisin toisin kun paremmin tiedän mitä on yksinäisyys...
[/quote]
Niin, minäkin muistelen haikeudella... Se ystävyys olisi kestänyt mahdollisesti läpi elämän, mutta hän kuoli. Se oli jotakin niin erilaista kuin nämä muut, jälkeenpäin sen vasta ymmärsin.
En kuitenkaan pidä mahdottomuutena, etteikö hyviä ystävyyssuhteita voisi syntyä edelleen.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="10.07.2015 klo 00:13"]
Kai sä jotain teet, opiskeluja tai töitä, muiden ihmisten joukossa? Jos niin on, niin siitä on helppo lähteä rakentamaan ystäväpiiriä ja tapaamaan uusia ihmisiä, joista ehkä voisi läheisiä tullakin. Sulla on ihan normaali nuoren aikuisen maailmantuska, lapsuus on päättynyt ja aikuisuus vasta aivan alkuvaiseessa. Kaikki järjestyy kyllä, kunhan et vetäydy ja syrjäydy normaalista elämästä.
[/quote]
Aloitan syksyllä yliopiston. Jotenkin pelkään, että nekin suhteet jäävät pinnallisiksi.
Ap
[quote author="Vierailija" time="10.07.2015 klo 00:15"]
[quote author="Vierailija" time="10.07.2015 klo 00:13"]
Kai sä jotain teet, opiskeluja tai töitä, muiden ihmisten joukossa? Jos niin on, niin siitä on helppo lähteä rakentamaan ystäväpiiriä ja tapaamaan uusia ihmisiä, joista ehkä voisi läheisiä tullakin. Sulla on ihan normaali nuoren aikuisen maailmantuska, lapsuus on päättynyt ja aikuisuus vasta aivan alkuvaiseessa. Kaikki järjestyy kyllä, kunhan et vetäydy ja syrjäydy normaalista elämästä.
[/quote]
Aloitan syksyllä yliopiston. Jotenkin pelkään, että nekin suhteet jäävät pinnallisiksi.
Ap
[/quote]
Sun täytyy antaa itsestäsi kaikissa ihmissuhteissa jos meinaat saada. Ei se mene niin että niitä ystäviä vaan tulee ja sä voit päättää joko hylätä tai hyväksyä sen. Aidosti kun on, voi saada mutta voi saada myös ns turpiinsa. Se on elämää se eikä siitä pidä olla mitään ennakkokäsitystä. Tee opiskelujen ohessa asioita, jotka sua todella kiinnostavat, niin tapaat samanmielisiä ihmisiä siinä sivussa. Sitten vaan mukavien kanssa jutulle, kaveeraamaan ja ystäviäkin tulee. Oleellisinta on etsiä ne itseä oikeasti kiinnostavat asiat, siis todella opetella tuntemaan itsensä ja kehittyä siksi ihmiseksi, joka susta on määrä tulla. Epäaidolla ja ennakkokäsitysten kahlitsemalla tyylillä ei oikeita ystäviä tai vakavasiippaa saa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä takerru lapsuuteesi, hyvä ihminen! Lapsuuden ystävyyssuhteeet ovat oma juttunsa, niistä ei mukaan tule montakaan, hyvä jos yksi, usein ei yhtään. Nuoruus on se aika, kun tyypillisesti luodaan läpi elämän kestävät ihmissuhteet.
[quote author="Vierailija" time="10.07.2015 klo 00:24"]
Älä takerru lapsuuteesi, hyvä ihminen! Lapsuuden ystävyyssuhteeet ovat oma juttunsa, niistä ei mukaan tule montakaan, hyvä jos yksi, usein ei yhtään. Nuoruus on se aika, kun tyypillisesti luodaan läpi elämän kestävät ihmissuhteet.
[/quote]
No tuo ystävyys kesti 9-vuotiaasta 18-vuotiaaksi, vaikea sitä on unohtaakaan. Nyt olen solminut vain pinnallisia kaverisuhteita, niitä ystäviä tuli peruskoulussa.
Ap
Ap on kyllä todella nuori, ihan vanhaa täriä liikuttaa kun muistelee itseään tuon ikäisenä. Tuon ikäisenä nimittäin jokainen käsitteelliseen ajatteluun kykenevä vellloo weltschmerzissään ja sen lisäksi kuvittelee olevansa ainoa joka niin tekee. Ja se kaikki on ihan normaalia, kunhan sitten kuitenkin uskaltaa alkaa elää, kuten tuossa yllä jo ansiokkaasti kehotettiin.
On sulla vielä nuoruuden etu tallella. Paljon uusia tuttavuuksia tapaamatta vielä. Murehdi sitten, kun olet yhtä vanha kuin minä ja samassa tilanteessa.
m41
[quote author="Vierailija" time="10.07.2015 klo 00:27"]
[quote author="Vierailija" time="10.07.2015 klo 00:24"]
Älä takerru lapsuuteesi, hyvä ihminen! Lapsuuden ystävyyssuhteeet ovat oma juttunsa, niistä ei mukaan tule montakaan, hyvä jos yksi, usein ei yhtään. Nuoruus on se aika, kun tyypillisesti luodaan läpi elämän kestävät ihmissuhteet.
[/quote]
No tuo ystävyys kesti 9-vuotiaasta 18-vuotiaaksi, vaikea sitä on unohtaakaan. Nyt olen solminut vain pinnallisia kaverisuhteita, niitä ystäviä tuli peruskoulussa.
Ap
[/quote]
Ei sun sitä unohtaa trvitse, tietenkään. Se ihmissuhde on vaikuttanut sinuun ja muokannut sinua ja nyt on aika mennä eteenpäin ne muistot mukana. Muistoihin ei kuitenkaan saa jäädä liiaksi kiinni roikkumaan, sillä se estää sua syleilemästä edessä olevaa elämää.
[quote author="Vierailija" time="10.07.2015 klo 00:28"]
Ap on kyllä todella nuori, ihan vanhaa täriä liikuttaa kun muistelee itseään tuon ikäisenä. Tuon ikäisenä nimittäin jokainen käsitteelliseen ajatteluun kykenevä vellloo weltschmerzissään ja sen lisäksi kuvittelee olevansa ainoa joka niin tekee. Ja se kaikki on ihan normaalia, kunhan sitten kuitenkin uskaltaa alkaa elää, kuten tuossa yllä jo ansiokkaasti kehotettiin.
[/quote]
Kuinka ''aletaan elää''? En pääse tästä Weltschmerzistäni millään eroon.
Ap
No elä nyt hätäile, oot niin nuorikin. Kyllä se siitä.