Miksiköhän äitini tuhosi orastavan naiseuteni teininä?

12; minä myös olen helpottunut, että minulla on poikia. Poikia on niin helppo kasvattaa, koska ovat niin selkeästi minusta erillisiä, kasvavat erilaiseen kulttuuriin ja minun on helppo hyväksyä heidät sellaisina kuin ovat. Esimerkiksi sen, mitä tytön kohdalla todennäköisesti kokisin kiellettynä käytöksenä, näen nyt vaan poikien tapana harjoitella aggressiivisuuden käsittelyä niin, että siitä tulee heille elämässä elämää suojeleva ja eteenpäin vievä voima, ei tuhoava, häpeää ja syyllisyyttä aiheuttava voima. 

Vaikka aikanaan toivoin tyttöäkin joukon jatkoksi, olen nyt vaan iloinen etten ole tytön äiti. Todennäköisesti se olisi minulle henkisesti vaikeaa, ja siirtäisin tytölle kaikki oman äitini minulle tiedostamattaan aiheuttamat traumat. Mun tyttöjen on ollut kaikkein parasta jäädä syntymättä.

Luulin aina että osaan olla tavallaan sukupuolineutraali, mutta ups. Mulla on vain poikia. Tuttavan tyttö sattui olemaan meillä lomalla. Koko viikon kohtelin häntä kuin kukkaa kämmenellä ja yhtäkkiä oli hirveen turvallisuustietoinen. Tyyliin aina pyöräilykypärät päähä jne. Poikien kanssa oon monesti kaikenlaisissa säännöissä joustanut :D

Menneitä voi olla vaikea unohtaa, mutta nyt voit ostaa itsellesi mitä haluat, laittautua ja nauttia kauniista asioista. Tsemppiä <3

Millainen äiti sinulla on? Onko hänellä jokin uskonnollinen vakaumus? Tai jokin muu periaate, jossa ihannoidaan vaatimatonta olemusta?

Itsellä hieman samanlainen äiti, osaltaan vaikuttaa juuri tiukan herätysliikkeen periaatteet. On vaikuttanut itsetuntooni alentavasti. Onneksi isä kannusti ja ihaili minua. 

[quote author="Vierailija" time="02.08.2015 klo 10:41"]Vaatteita minimaalisen vähän eikä ikinä mitään muodikasta, hiukset piti leikata lyhyeksi, meikkiä ei saanut käyttää, kaikessa nuukailtiin ja syyllistettiin ahneeksi jos halusin jotain pientä söpöstelyä. Seurustella ei saanut, eipä minua ryysyläistä tosin kukaan huolinutkaan.
[/quote] Ehkä hän on itse nuoruudessaan kokenut jotain tuollaista?

Miksi hiukset piti olla lyhyet? Tosin oma äitini on hieman samanlainen. Saa ihme skitson jos mun hiukset ovat liian pitkät :O

Oma äitini oli samanlainen. Välillä en (vieläkään) tunne itseäni edes naiseksi. Ihan kuin lojuisin kahden sukupuolen välillä jotenkin, siis mitä naisellisuuteen tulee. Hetero olen kuitenkin :) tuntuu kuin kaikesta pynttäämisestä ja nätisti pukeutumisesta huolimatta en koskaan näytä yhtä naiselliselta mitä muut keskivertonaiset.

Oman äitini kohdalla olen huomannut hänen yleisesti vihaavan muita naisia - erityisesti niitä naisellisia naisia. Äitini on myös hirveän katkera ja kateellinen ihminen, suorastaan myrkyllinen. Siksipä tämä "naiseksi kasvaminen" jäi minulta väliin.

 Mun äitini kitisi aikoinaan mun hiuksista kunnes ilmoitin että niiden pituus on tasan tarkkaan oma asiani ja lyhyt tukka ei ole mun juttu. Tyttäreni saa puolestaan pitää juuri sellaisia hiuksia kuin haluaa, en puutu  hiuksiin enkä pukeutumiseen.

Narsisti on hän.

Oma äitini oli joutunut tappelemaan isoäidin kanssa kun halusi leikata pitkän letin lyhyeksi. Oli saanut hirveät huudot tehtyään tuon kauhean teon. Ja sitten tulin minä, ja halusin pitkän tukan. Se leikattiin, joka vuosi. Kunnes minusta tuli teini ja sain itse päättää asiasta.

Joku tällainenkin asia siellä voi olla taustalla.

[quote author="Vierailija" time="02.08.2015 klo 11:32"]Miksi hiukset piti olla lyhyet? Tosin oma äitini on hieman samanlainen. Saa ihme skitson jos mun hiukset ovat liian pitkät :O
[/quote]

Oot joku teini siis? Mene Demi.fi kerämään jaxuhaleja

Sun äiti on varmaan vähän hukassa oman naiseutensa kanssa, ja jos hän on pitänyt sua vähän kuin oman itsensä jatkeena, hän ei vaan ole kestänyt sitä, että sinä olisit ilmaissut sitä omaa erillisyyttäsi. Hän on tuskin sitä sen enempää edes tiedostanut, on vaan jotenkin intuitiivisesti ajatellut, että noin sinä et saa tehdä.

Mulla on ihan samanlaisia kokemuksia :/ Toisaalta on helpottavaa, etten ole sellainen nainen, joka ajattelee ulkonäön olevan kaikki ja merkkivaatteet sitä ja tätä.
Itselläni on 2 poikaa ja sovin poikien äidiksi aika hyvin kun ei ole sellaisia ongelmia, mitä oli oman äidin kanssa.
En tiedä miten olisi, jos minulla olisikin tyttöjä.

Ikävästi vaan ne vanhat kasvatustavat nousevat esille omien lapsien kasvatuksessa. Itse luin jossakin vaiheessa psykologiaa ja sain pahimmat myrkylliset kasvatustavat ja omat traumat käsiteltyä, mutta olen huomannut että äitini kateellisuus ja tietty naisviha on minussakin. Vihaan naisia, jotka kuvittelevat olevansa maailman napa tai jotka kuvittelevat olevansa parhaita, vaikka olisivat tavallisia tallaajia. Minua suorastaan naurattaa se, miten vielä joissakin 30 vee naisissa tämä näkyy. Ikäänkuin teinivaihe olisi päällä edelleen ja tästä voin todeta etten tiedä mitä tekisin teini-ikäisen tytön kanssa.
Fakta on se, että sekä tytöt että pojat tarvitsevat kehuja käytöksestään ja olemuksestaan, jotta voidaan olla tyytyväinen siihen mitä ollaan.