Pelkään menettäväni mieheni! :( Käytökselläni.

Miten se teiniasteelle jäänti ilmenee? Oletko hakenut apua/keskustellut aiheesta miehesi kanssa?

Mies on vasta lähiaikoina tajunnut sairauteni vakavuuden. En usko että jaksaa olla tukena. :(

Kyllähän teinitkin osaa käyttäytyä ihan normaalisti..

tunnistin itseni

Sä vaan oot tuon luontonen :(



Toivottavasti teillä ei oo lapsia..

Mikä? Käytkö hoidossa tai syötkä lääkkeitä? Tietääkö miehesi tämän?



Jos olet itse päättänyt kutsua ailahtelevaisuutta sairaudeksi, niin sitten ei voi mitään... Minä kutsun sitä omalla kohdallani joko PMS:ksi tai stressiksi....

Veikkaisin että sinulla on joko heikkoitsetunto, olet epävarma suhteestanne tai molempia. Epäiletkö ja kyseletkö usein mieheltäsi rakastaako hän sinua yms.? Lohdutukseksi voin sanoa, että tuota " tautia" sairastaa yllättävän moni...

Minä alan terapiahoidon ihan piakkoin. En tosin usko terapian auttavan.



Minä haluaisin vain elää ja olla kuin normaali ihminen. :(

mutta luonnetta se ei muuta. Ja toi kuulostaa musta kyllä enemmän luonteenpiirteeltä. Tietty luonnettaankin voi oppia hillitsemään, ja siihenkin s eterapia kyllä auttaa. Ja ainahan voit alkaa popsia rauhoittavia.

Syötkö itse lääkkeitä sairauteesi?

Terapia ja lääkitys ovat auttaneet sekä keskustelu miehen kanssa. Tottakai on vieläkin jonkin verran ailahtelua mutta ei mitään niin vakavaa ettenkö saisi itseäni kuriin. Ennen ne raivonpuuskat mitättömistä asiosita olivat arkipäivää. Nykyisin osaan jo pyytää anteeksi käytöstäni.



Usko kuule vain siihen terapiaan. Voin sanoa että kannattaa pitkällä tähtäimellä. Älä odota muutosta tapahtuvan viikossa tai kuukaudessa. Se vie aikaa mutta haluat kai antaa lapsellesi ja miehellesi sekä itsellesi tasapainoisen tulevaisuuden???Äläkä välitä noista idiooteista (toivottavasti teillä ei oo lapsia-kommentoijista) he vasta käytökseltään teinejä ovat vaikka luulevat olevansa kovinkin fiksuja. Hienoa että pyydät apua ja myönnät ongelmasi. Toisin kuin äskenmainitun kaltaiset. Tsemppiä sinulle!!! Terveisin tervehtynyt

onko sillä joku nimi?

Mieheni on juuri tuollainen. Juuri puhuin hänelle siitä, että hänen käytöksensä ahdistaa koko perhettä kun se on niin ennalta arvaamatonta, saattaa yhtäkkiä olla hirmu pahalla päällä ja suuttua aivan mitättömistä asioista, usein jostain sellaisesta, että joutuu odottamaan tms. eli hän on sellainen lapsellisen joustamaton ja kärsimätön monta kertaa. Ei esim. kestä nälkää oikein lainkaan, hermostuu, jos ei ole ruokaa valmiina tms.

Jotenkin olen tottunut pitämään häntä vain sellaisena, että on luonteeltaan kärsimätön, en ole ajatellut, että se voisi olla epänormaalia, lähinnä olen pistänyt sen sen piikkiin, että on mies ja ajatellut, että kyllä aika tekee tehtävänsä, kun vanhenee. Mutta olisi kyllä ihanaa saada hänetkin terapiaan ja muuttumaan " aikuismaisemmaksi" , avioliittomme todella kärsii hänen käytöksestään.