Mitä "läheltä piti" -tilanteita teillä on lasten kanssa ollut?

Isoveli, joka osas jo uida, vetäisi 1v pikkuveljensä altaan reunalta hotellin syvään uima-altaaseen. Isoveli on autisti eikä tajunnut tuon olevan vaarallista. Onneksi olin ihan pienemmän vieressä siinä reunalla ja sain välittömästi napattua kädestä kiinni. Mutta oli ne kauhun hetkiä kun lapsi vajosi pohjaa kohti kuin kivi, ja minä siinä reunalla yritin kiskoa sitä käsivarresta vetäen ylös! Onneksi selvittiin säikähdyksellä!

Ap:lle sanoisin, että yritä kuitenkin olla murehtimatta liikaa. Skarppina pitää olla, mutta turha panikoiminen ei hyödytä mitään. Lapset onneksi kasvaa ja saa järkeä päähänsä aika pian. Esim. tuo esineiden suuhun tunkeminen on aika lyhyt vaihe.

[quote author="Vierailija" time="01.08.2015 klo 22:23"]Isoveli, joka osas jo uida, vetäisi 1v pikkuveljensä altaan reunalta hotellin syvään uima-altaaseen. Isoveli on autisti eikä tajunnut tuon olevan vaarallista. Onneksi olin ihan pienemmän vieressä siinä reunalla ja sain välittömästi napattua kädestä kiinni. Mutta oli ne kauhun hetkiä kun lapsi vajosi pohjaa kohti kuin kivi, ja minä siinä reunalla yritin kiskoa sitä käsivarresta vetäen ylös! Onneksi selvittiin säikähdyksellä!

Ap:lle sanoisin, että yritä kuitenkin olla murehtimatta liikaa. Skarppina pitää olla, mutta turha panikoiminen ei hyödytä mitään. Lapset onneksi kasvaa ja saa järkeä päähänsä aika pian. Esim. tuo esineiden suuhun tunkeminen on aika lyhyt vaihe.
[/quote]

Miksi et hypännyt lapsen perään?

Sitä voi vain yrittää parhaansa ja käyttää tervettä järkeä. Ei lasta voi suojella kaikelta ja pitää oppia kestämään myös vahinkoja. Kyllähän aikuinenkin voi kuolla vaikka kadulla kävellessään, jos kengännauha aukeaa ja kompastuu huonosti. Lasten kanssa pitää kestää epävarmuutta ja sitä, että tapaturman sattuessa lapset ovat yllättävän kestäviä ja toipuvat paljon nopeammin kuin aikuiset. Lapsen kannalta on huonompi vaihtoehto, jos aikuinen kyttää hysteerisenä, estää harjoittelemasta yhtään mitään ja jokaisen pienenkin haverin sattuessa aikuinen vetää täyden paniikin päälle. Mitä lapsi siitä oppii? Että maailma on ihan helvetin vaarallinen paikka ja että oma aikuinen ei osaa huolehtia lapsesta tyynesti hädän hetkellä, vaan sekoilee omassa paniikissaan.

Pienet lapset itkevät paljon ja onnettomuuden sattuessa osa itkusta voi olla myös pelästymistä ja hämmentymistä, joten aikuisen pitää vain opetella ottamaan lapsen itku ja hätä vastaan ja viestittää, että "ei tässä mitään hätää, kyllä me tästä selvitään". Lapsi ei hyödy mitään siitä, että oma aikuinen on ihan paniikissa ja solmussa tunteidensa kanssa, sillä lapsi tarvitsee aikuiselta rauhoittelua ja tyyneyttä. Kyllä se paljon vaatii, mutta kun mielessään päättää että "minä olen nyt aikuinen ja huolehdin tästä tilanteesta kapteenin tavoin", niin monenlaisten juttujen kanssa pärjää. Itkut voi tirauttaa vaikka myöhemmin illalla, ensin huolehditaan lapsen asiat kuosiin. Isommat lapset eivät välttämättä edes reagoi kauheasti, esim. yksi lapsistani kaatui luistellessaan ja illemmalla valitteli kättä. Kun vietiin lääkäriin, niin röntgenissä löydettiin pajunvitsamurtuma. Ihan oli tyynesti luistellut luistelut loppuun ja pyytänyt kaverilta jeesiä nauhojen kanssa. 

Oikeastaan lievien tapaturmien (= ei mitään kovin pysyvää vauriota jättävien) kanssa pärjää, mutta teini-ikäisen elämänahdistus, sydänsurut, joukkoon kuuluminen ja oman itsensä tutkiskelu ovat aika kovia paikkoja ainakin tälle mammalle... :O Fyysiset jutut voi enimmäkseen paikata lastalla tai laastarilla, mutta henkiset lommot - mitä hemmettiä niille tehdään? Keitetään kaakaota ja jutellaan, ollaan läsnä ja toivotaan parasta.

Oltiin 80v isomummon luona 1,5-vuotiaan kanssa. Lapsi oli syöttötuolissa, pyysin mummoa katsomaan ettei hän nouse seisomaan/putoa ja lähdin itse vessaan. Kun tulin takaisin parin minuutin päästä, mummo oli häipynyt kellariin ja lapsi oli jätetty yksin. Kävi kuulemma "ihan vaan nopeasti" katsomassa paljonko sipuleita on.

Onneksi ei käynyt mitään. Mummo ei tietenkään yhtään tajunnut mitä tuossa olisi voinut käydä.

Meillä...

15v:

-Solisluu murtui ekalla, kun kaveri laski pulkalla päälle ja poika teki kunnon ilmalennon.

-Viime kesänä murtui nilkka, kun kaatui suht pahasti pyörällä (pyörän ketjut katkesivat jyrkässä alamäessä).

12v:

-Kaatui n. vuoden ikäisenä kyläpaikassa ja iski pään terävään takan reunukseen -> otsa auki ja 15 tikkiä.

-N. 3-vuotiaana kaatoi kuuman teekupillisen päälleen, kun oltiin sukulaisen hautajaisissa -> rintakehä paloi (tuo tapahtui niin nopeasti, ettei vieressä ollut ukki ehtinyt reagoida).

-N. 6-vuotiaana kaatui luistellessa ja reisiluu murtui

-8-vuotiaana meinasi niskat mennä, kun lapsi harjoitteli temppukoulussa kärrynpyörää tai volttia tms. joka menikin pieleen ja muksu oli tullu suoraan niskat edellä maahan. ONNEKSI ohjaaja oli vieressä ja ehti väliin/jarruttamaan lapsen alastuloa.

-9-vuotiaana oli ns. eräleirillä ja viilsi vahingossa puukolla kämmeneen -> 10 tikkiä.

-10-vuotiaana mursi nilkan futis harkoissa.

-11-vuotiaana mursi kaksi sormea futis harkoissa.

-12v:

-Ei vielä mitään, varmaankin sen takia velipoika on niin onnettomuusaltis?

9v:

-N. 2-vuotiaana meinasi hukkua uima-altaaseen. Oltiin ulkomailla ja itse istuin altaan reunalla, kun muksu lähti juoksemaan kohti (tuli isin ja isoveljen kanssa vessasta) ja liukastui ison altaan syvimmässä päässä. Onneksi ehdin tarttumaan lasta jalasta, mutta kyllä tuo ehti vähän vetäistä vettä henkeen, kun kävi uppeluksissa.

-N. 2-vuotiaana meinasi tukehtua kyläpaikassa. Oli löytänyt lattialta koiran nappulan ja meinasi tukehtua siihen.

-N. 5-vuotiaana tippui korkean liukumäen päältä, kun toinen lapsi tönäisi -> solisluu murtui + otsa auki.

5v:

-Ei vielä mitään.

1v:

-Ei vielä mitään

Ap, älä suotta odota sitä 18v ikää. Siinä iässä ne kakarat saa ajokortin. :-)

[quote author="Vierailija" time="01.08.2015 klo 22:29"]

[quote author="Vierailija" time="01.08.2015 klo 22:23"]Isoveli, joka osas jo uida, vetäisi 1v pikkuveljensä altaan reunalta hotellin syvään uima-altaaseen. Isoveli on autisti eikä tajunnut tuon olevan vaarallista. Onneksi olin ihan pienemmän vieressä siinä reunalla ja sain välittömästi napattua kädestä kiinni. Mutta oli ne kauhun hetkiä kun lapsi vajosi pohjaa kohti kuin kivi, ja minä siinä reunalla yritin kiskoa sitä käsivarresta vetäen ylös! Onneksi selvittiin säikähdyksellä! Ap:lle sanoisin, että yritä kuitenkin olla murehtimatta liikaa. Skarppina pitää olla, mutta turha panikoiminen ei hyödytä mitään. Lapset onneksi kasvaa ja saa järkeä päähänsä aika pian. Esim. tuo esineiden suuhun tunkeminen on aika lyhyt vaihe. [/quote] Miksi et hypännyt lapsen perään?

[/quote]

Koko tilanne oli ohi muutamassa sekunnissa. Varmasti olisin hypännyt ellen olisi saanut lasta kädestä kiskottua ylös.

Mä en tiedä olisiko tässä oikeasti tapahtunut mitään, mutta mulla sydän jätti muutaman lyönnin välistä. Tarkoitus ei nyt ole lietsoa mitään pelkoa tms.

Lapsi oli 1,5-vuotias ja sellasella nurmialueella missä oli apilaa ja perhosia, niitä se ihmetteli. Mä ite olin muutaman metrin päässä. Sivusilmällä huomasin miten iso mies ison koiran kanssa lähestyi lasta. Mies puhui puhelimeen ja koira oli naulinnut katseen mun lapseen ja "hiipi" sitä kohti, just samalla tavalla kuin meidän koira hiipii paikallaan olevaa eläintä kohti. Mun eka ajatus oli huutaa lapsi heti tänne, samantien sen ajatuksen jyräs uusi ajatus, että on parempi ettei se lapsi nyt liiku yhtään poispäin koirasta. Tää homma meni ohi varmaan sekunneissa, se koira oli just ottamassa ekat askeleensa, remmi kiristy, omistaja havahtui ja kiskaisi hihnasta, lapsi huomasi koiran ja astui sitä kohti hymyillen ja koiran ilme muuttui täysin hölmistyneeksi. 

Mä en tiedä olisiko siinä oikeasti tapahtunut yhtään mitään missään tapauksessa. Mutta se mun lasta "vaaniva" "peto" kylmäs todella syvältä. Varmaan joku apinavietti heräsi siinä.

2v. meinasi jaada sukulaisen auton alle kun han peruutti tallista. Olin itse vieressa mutta luulin etta ehdin viela napata kassin parin metrin paasta. Juuri silloin lapsi lahti autotallin suuntaan kutsuen tata tyyppia ja auto lahti pakittamaan ulos. Huudahdin kovaa, peruuttajs kuuli ja pysaytti auton.

Tuli kylla maailman paras aiti -fiilis.

Viime kuussa pelastin tuttavan 4v. lapsen hukkumasta omaan uima-altaaseensa. Oli unohtanut kellukkeet ja lahti uimaan vaahtomuovilaudasta kiinni pitaen. Ote kai irtosi ja lapsi kauhoi kauhuissaan reunaa kohti kasvot puoliksi jo vedessa kun huomasin hanet ja tempaisin ylos. Aitinsa oli juttelemassa kauempana. Luuli varmaan etta pojalla oli kellukkeet.

Lapsia on useampi, että en edes tarkkaan muista mitä kävi kenelle milloin. Mutta voin vakuuttaa, että tapahtunut on :D Jokaista on joutunut käyttämään tikattavana, jonkun kanssa on käyty hammas- ja nenäröntgenissä pariinkin kertaan kun on vetänyt sellaiset turvat ettei koko turpaa oikeastaan edes erottanut. Yksi lapsista on kunnostautunut erityisesti tukehtumisen yrittämisessä aikoinaan. Päät on osuneet milloin minnekin, niitäkin on muistaakseni liimailtu jokusen kerran.

Kun myrkyt, muovipussit, narut, kaiken suuhun mahtuvan ja kaiken terävän pitää teipillä katossa kiinni, niin sitten jää enää kompastumis- ja liukastumisjutut oikeastaan jäljelle. Niitäkin kyllä sitten riittää. Itse olen pitänyt myös asunnon väliovia (esim. keittiö) lukittuna öisin lasten ollessa pieniä. Koska tuollainen parivuotiaskin ylettyy vaikka ja mihin kun sillä on aamuyöstä toisten nukkuessa aikaa ahkeroida....

Lapsi meinasi kaataa kupillisen kuumaa kahvia päälleen sillä sekunnilla kun käännyin ottamaan jääkaapista maitoa. Olin mielestäni laittanut kupin tarpeeksi kauas reunasta ja lapsi oli parin metrin päässä pöydästä. Ehdin viime hetkellä hätiin ja suurin osa kuumasta kahvista läikkyi omille käsilleni ja lapsi sai vain pieniä roiskeita mahaansa.

Toisella kerralla juuri juoksemaan oppinut lapsi juoksi kylppäriin, jossa oli suihkun jäljiltä märkä lattia. Mies lähti perään ja sai viime hetkellä käden lapsen pään alle kun liukastui selälleen.

Muutaman kerran on pää kolissut niin, että mustelmia on tullut, mutta mielestäni nuo mainitsemani on olleet ne pahimmat.

Sydän syrjällään saa aina olla, vaikka tuo kohta 2-vuptias onkin hyvin motorisesti kehittynyt.

Mentiin lasten kanssa uimaan ja nuorempi 2 v ekaa kertaa uimassa. Olin tottunut, että esikoinenkin arka ja kahlasi vaan rannassa, etten osannut varota. Laitoin nopeasti nuoremmalle kellukkeet aika huolimattomasti ja annoin mennä veteen. Istuin vielä itse vähän aikaa rannassa. Nuorempi meni syvemmälle (vettä oli ehkä mahaan) ja menin perässä, mies huusi viereltä, että mulla on jotain selässä ja jäin sitä tutkimaan. Käännyin takas ja pieni oli lähtenyt "uimaan" siskonsa perässä ja toinen kelluke irtosi. Olin parin metrin päässä ja juoksin ja kaappasin lapsen veden alta. Hänellä siis toinen käsi kellukkeen varassa pinnalla ja toisesta irti. Ihan pari sekunttia ehti ehkä veden alla olla, mutta lapsi järkyttyi ja minäkin. Vähän hävetti, mentiin rannalle ja puhallettiin kellukkeet niin täyteen ettei varmasti irtoa. Tosin lapsi sen jälkeen jäi kahlaamaan rantaan. Eli ne kellukkeet pitää olla niin kireällä, ettei varmasti lähde pois käsistä. 

Meidän vanhin, nyt 8 v, tunki aikoinaan pienen kukan nenäänsä, aivasteli pari päivää, kunnes se tuli aivastuksen kera ulos.

Keskimmäisellä, 4 v, on vieläkin kuhmu takaraivossa, kun keikku sohvalla puolisen vuotta sitten ja putosi sitten selkänojan yli lattialle.

Tämä pienin, 1,5 v, onkin sitten toistaiseksi kaikkein parhain näissä ja innolla odotan tulevia ensiapu- ja sairaalareissuja; neiti survoi pumpulipuikon korvaansa viikko sitten niin reippaasti, että se vuoti verta 5 päivää. Lääkärit eivät näe korvaan kuivuneen veren takia, joten en vielä tiedä kuinka "suurta" vahinkoa on oikeastaan saanut aikaan (kuulee kyllä, ei ole kipuja, ei kuumetta tms.) ja jotta aika ei kävisi pitkäksi, kiipesi hän muutama päivä korvaepisodin jälkeen pianon päälle, kun äiti kävi vessassa... Ei onneksi pudonnut siitä, tulin vessasta samalla hetkellä kun pieni kynttelikkö putosi (heitettiin?) pianon päältä alas ja sain napattua lapsen siitä pois. Samoin pöydälle on yritetty kiivetä varmaan jo ainakin kymmenen kertaa ja omalla pihalla olevaan suht korkeaan liukumäkeen on myös pakko päästä itse.

Saa nähdä mitä kaikkea jännää hän vielä keksiikään, ihan koko ajan ei voi olla vieressäkään ja todella toivon, että ne aivot ilmestyisivät mahdollisimman pian!

Kolmen lapsen kanssa on vauhtia riittänyt, nämä tuli äkkisletään mieleen:

Lapsi oppi kävelemään 10kk ikäisenä, katui pihassa ihan matalaan kuralammikkoon, eikä osannut nousta tai edes kääntää kasvojaan pois vedestä. Olisi tod. näk. hukkunut, ellen olisi ollut heti nostamassa pois sieltä.

Kotona on uunissa lämpölasi, eikä osattu varoa mummolassa vanhemman mallista kuumaa uunin lasia --> poltti pahasti kätensä.

Taapero kiipesi kyläpaikassa lastenrattaisiin, rattaat kaatuivat, lapsi lensi leuka edellä takan reunaan.

[quote author="Vierailija" time="01.08.2015 klo 21:36"]

Mentiin lasten kanssa uimaan ja nuorempi 2 v ekaa kertaa uimassa. Olin tottunut, että esikoinenkin arka ja kahlasi vaan rannassa, etten osannut varota. Laitoin nopeasti nuoremmalle kellukkeet aika huolimattomasti ja annoin mennä veteen. Istuin vielä itse vähän aikaa rannassa. Nuorempi meni syvemmälle (vettä oli ehkä mahaan) ja menin perässä, mies huusi viereltä, että mulla on jotain selässä ja jäin sitä tutkimaan. Käännyin takas ja pieni oli lähtenyt "uimaan" siskonsa perässä ja toinen kelluke irtosi. Olin parin metrin päässä ja juoksin ja kaappasin lapsen veden alta. Hänellä siis toinen käsi kellukkeen varassa pinnalla ja toisesta irti. Ihan pari sekunttia ehti ehkä veden alla olla, mutta lapsi järkyttyi ja minäkin. Vähän hävetti, mentiin rannalle ja puhallettiin kellukkeet niin täyteen ettei varmasti irtoa. Tosin lapsi sen jälkeen jäi kahlaamaan rantaan. Eli ne kellukkeet pitää olla niin kireällä, ettei varmasti lähde pois käsistä. 

[/quote]

ja tosiaan paikassa ei ollut syvää, vaan matalaa, mutta koska lapsi irrotti jalat maasta ja jäi sivuttain toisen käden varaan, joutui veden alle, vaikka jalat olisikin yltäneet pohjaan. En tosin päästä enään noin pientä rantaa kauemmas ilman, että olen vieressä.

Yksi lapsi, nyt 5 v.

Meinasi tukehtua kauraleivän palaan 3 vuotiaana(piti tosiaan hakata selkään ja tuli veritipan kanssa vihdoin irti) ja kaatui pienempänä tripp trappilla otsalleen lattiaan. 

Ei vielä muita juttuja... 

Vaikka kuinka paljon onnettomuuksia, lapsiakin monta ja vanhimmat teinejä. Tapaturmavakuutukset ovat maksaneet itsensä takaisin moninkertaisesti. Sitä suosittelen kaikille, meillä Pohjolan vakuutukset 22€/v/lapsi. Ei omavastuuta ja maksaa myös matkakulut taksilla.

Ahdistun entistä enemmän näistä jutuista t. ap.
.
Itsehän nyt mietin täällä edelleen sitä naulaa, ja sitä että onko mahdollista, että niitä olisi ollut maassa useampia ja että lapsi olisi päässyt sellaisen nielemään. Istun nukkuvan lapsen pinniksen vieressä ja mittaan sekkarilla lapsen hengitystiheyttä. Ei sillee järkee tässä minunkaan touhussa...

Kertokaa lisää.

Vauvan Iholla käveli punkki. Onneksi ehdin ottaa sen pois eikä, siis ehtinyt tarrautua ihoon.