Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Keskenmenoista/kohtukuolema ei ole lapsen menetys!
01.08.2015 |
Raskausaika ja uuden elämän alkaminen on epävarma ja iso tapahtuma jossa voi mennä paljon pieleen. Jokaisen lasta odottavan tulisi se ymmärtää. Vatsassa kasvava pieni ihminen on herkkä, ja sen elinkelposuus jatkuvassa tarkkailussa. Jokaisesta sikiöstä ei voi tulla vauvaa.
Näistä menetyksistä ei pitäisi tehdä elämää suurempaa tragediaa, ne ovat luonnollisia.
Lapsen menettäminen sen sijaan ei ole.
Uuden ihmisen synnyttäminen, hänen rakastamisensa ja hoivaamisensa, häneen tutustuminen ja yhdessä oleminen tekevät tuon ihmisen olemassa olevaksi meille, ja meidät hänelle. Syntyneen lapsen kuolema on lapsen menetys, ja aivan hirveä tragedia. Sitä ei soisi tapahtuvan kenellekään, eikä siitä toivu koskaan.
Näiden kahden menetyksen rinnastaminen toisiinsa ja niistä molemmista puhuminen "lapsen menetyksenä", on mielestäni loukkaavaa niitä kohtaan joille on jäänyt tyhjä syli ja raastava ikävä.
Kommentit (7)
Kohtukuolema tai keskenmeno keskiraskaudessa ei ole sekään mikään pikkujuttu. Tyhjä syli ja raastava ikävä siitäkin jää. Tyhjä syli voi olla ihan varhaisestakin keskenmenosta, tai esim. lapsettomuudesta. Älä itse vähättele toisten menetystä! Jokainen kokee surun omalla tavallaan, ja jokainen pieni alkio/sikiö ansaitsee sen surun, joka jäljelle jää. Yhtä luonnollista se kuolema on lapselle kuin alkiolle/sikiölle/vauvalle.. Vahvat selviää!
NImim. Kaikilla oikeus suruun
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap:n kaltaiset provot toivottavasti löytävät edestään nämä paskajuttunsa....
Ja sinä ap olet pätevä vähättelemään toisten surua syystä x? Eikö sinusta tuntuisi pahalta ja epäreilulta jos kohdussasi 9 kuukautta kasvanut vauva otettaisiin sinulta pois vain hetkeä ennen kuin hän olisi voinut olla sylissäsi elävänä? Ajattelisit tuossa tilanteessa vain että tämä on luonnollista, turha murehtia? Eikö syntymättömään lapseen sitten voi/saa kiintyä? Etkö pidä kohdussa elettyä aikaa elämänä lainkaan? Tässäpä muutama kysymys sinulle pohdittavaksi.
.
Ei surua voi vertailla tai vähätellä, lapsen menettäminen missä vaiheessa tahansa on aina jonkinasteinen tragedia. Itse olin rv22 kuolleiden kaksosten hautajaisissa ja teki pahaa katsoa vanhempien tuskaa. Elävien lasten saaminen oli niin lähellä mutta niin kaukana. Omien lasten hautaaminen täytyy tuntua aivan kamalalta.
Vain syntyneen lapsen voi tuntea henkilönä ja ihmisenä ja sitä yksilöä rakastaa. Keskenmenossa menettää sen, mitä on kovasti odottanut, ei sitä mitä rakastaa.
Vähän kuin luvatun adoptiolapsen, jota ei ole vielä edes tavannut.
Murheellisia tapahtumia kaikki, mutta eri tasoisia kuitenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä käsitin aloituksen niin, että joku on mennyt tokaisemaan ap:lle näin. Kamalasti sanottu!
Alue: Aihe vapaa
Jos vaikka pari päivää ennen laskettua aikaa vauva kuolee kohtuun niin kissako siinä sinun mielestäsi kuolee jos se ei ole lapsen menetys/kuolema?