Miten pääsisin eroon kateudesta ja muiden tuomitsemisesta?

Kukaan tällä foorumilla ei ole päässyt noista ominaisuuksista eroon. Luepa vähän vastauksia ketjuihin. Katkeria, kateellisia naisia koko paikka täynnä.

Minulla tuohon auttoi se että aloitin ashtanga-joogan. Jostain syystä fyysisten asanoiden tekeminen on opettanut mielenrauhaa ja hyväksymistä.

Tuskin kukaan nyt täysin pystyy napista painamalla lopettamaan joidenkin tunnetilojen kokemista, mutta kyllä ne laantuvat, kun niitä ei lähde varta vasten lietsomaan. Todeta vain, että kylläpä karehdutaa, mutta siinäpä se. Antaa tunteen tulla ja mennä, ja jatkaa elämäänsä siitä huolimatta. 

Jos haluat noista tunteista eroon, se ei ihan hetkessä tapahdu. Mutta voit pikkuhiljaa opetella iloitsemaan muiden puolesta jne. Ja harrasta liikuntaa ja huolehdi kehostasi, nimittäin sillä on todella suuri vaikutus omaan mieleen.

Tämän opettelu tekisi hyvää kaikille AV-mammoille

Hyväksymällä se tosiasia, että vaikka mitä tekisit, joku on aina kauniimpi, nuorempi, menestyvämpi, rikkaampi, suositumpi, taitavampi kuin sinä etkä kadehtimalla tule yhtään kauniimmaksi, nuoremmaksi, menestyvämmäksi, rikkaammaksi, suositummaksi etkä taitavammaksi. 

Tuolla pohjalla on sun oma epävarmuus  ja oma huonommuuden tunne.  Auttaa, kun jokaisessa tilanteessa muistaa sen. Kun tajuaa, miksi on ärtynyt ja miksi on kateellinen, pääsee näiden tunteiden yli, koska tajuaa että ne kumpuavat vaan siitä että itse on epävarma.

Itseasiassa kateudesta eroon pääsy on helppoa: kehität itsekeskeisyyttäsi ja tuijottelet pelkästään omaan napaan. Keskityt omaan elämääsi. Siihenmitä SULLA on ja miten SINÄ teet. Muista, että se on hyvä tai ainakin tarpeeksi hyvä. Muilla ei ole väliä.

Näin minä olen tullut ei-kateelliseksi ihmiseksi. Mitenkään PAREMPAA se ei minusta tee, enkä ole erityisen mukava ihminen, mutta itseesi ja osaani tyytyväinen kyllä.

Tunnistan joitakin samoja itsessäni, tai ainakin joskus tunnistin. Minulla asiaan auttoi lukeminen ja oman ''maailman avartaminen.'' Kannattaa lukea paljon eri kirjoja ja näkökulmia, mistä asioita voi katsoa! Ja kun ymmärtää sen, että kaikki muodostavat näkemyksensä ja olemisensa omien menneitten kokemusten pohjalle, pystyy paremmin hyväksymään muut ja heidän erilaisuutensa, pitäen ihmisiä yleisesti ottaen samanarvoisina, jolloin ylemmyydentuntokin saattaa kadota.

Loppujen lopuksi me kaikki olemme kuitenkin aika ''vajaita'', eikä kenenkään ymmärrys ole rajaton tai täysi, kuten ei elämäkään. Kadehtiessasikin jonkun elämää, et voi kuitenkaan tietää millaista se todellisuudessa on.

Mutta kirjallisuudesta itse koen hyödyttäväksi mm. mindfulnessin, psykologian, elämäntaitooppaat, elämäkerrat... Ja kannattaa muistaa myös tämä lausahdus: ''I am too busy working on my own grass to notice if yours is greener'' ;)

Tuo voi myös kulkea tavallaan geeneissä. Miehen puolen suvussa kaikki on niin olevinaan, jos ei kehuta uudella mersulla, niin lapsenlapsilla jne. Miehen serkku ollut tosi mukava, mutta nyt kun hän lähestyy 40 vuotta, niin olen huomannut jopa hänessä samaa katkeruutta ja kateutta. Siihen ei todellakaan olisi syytä, on monen kateuden kohde, joten siksi ajattelen, että kulkee geeneissä.
Mä itse olen kateellinen monellekin ihmiselle, mutta en negatiivisesti ja uskon, että positiivisuus auttaa. Jos on itse tyytyväinen elämäänsä, ei ole katkera muiden saavutuksille.

Koita ihan tietoisesti olla ärsyyntymättä, opettele olemaan hälläväliä-tyylillä, kun joku tekee jotain, mitä itse tekisit toisin. Harjoittelemalla voit muuttaa omaa suhtautumista asioihin. Itse huomasin joskus samoja piirteitä itsessäni ja olin varmaan aika tympeätä seuraa. Päätin alkaa olemaan rennompi ja positiivisempi muita kohtaan ja täytyy sanoo, että kyllä kannatti. On paljon helpompaa, kun ei tarvi olla nyrpeänä ja pahantuulisena, oon myös saanut paljon uusia kavereita relaamisen myötä.

Et puhu kateudesta toisen materiaalista tai muuta hyvää kohtaan, vaan tunnut tarkoittavan hänen elämänvalintojensa herättämää ärtymystä. Jos sinua on kasvatettu typistämällä ja ohjaamalla "oikeaan" suuntaan, koet menettäneesi jotain itsestäsi. Silloin herättää suuttumusta, jos joku muu ei sitä painostusta kokisi.

Tuohon auttaa ehkä parhaiten sen ymmärtäminen, että erilaisille ihmisille erilaiset elämänotteet sopivat kuin nenä päähän. Jotain heiltä aina jää oivaltamattakin, mutta sama koskee itseäsi. Moni voisi oppia sinulta, sinä taas voisit oppia niiltä, joita olet valinnut tuomita ja halveksia. Ikä armahtaa, jos elät viisaasti etkä piiloudu tuomitsevuuteen.

Täällä tuon asian opettelu on todella haastavaa ;)