Lue keskustelun säännöt.
Luetko sinä vielä nuoruusajan suosikkikirjojasi uudestaan?
09.07.2015 |
Täytyy tunnustaa, että luen Pieni talo preerialla-sarjan kirjoja. Pipsa näkyy lukevan Nummelan ponitalleja.
Kommentit (9)
Tunnustan mielelläni lukeneeni lasten- ja nuortenkirjoja aikuisenakin. Aika ei pahemmin nakerra klassikkoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joskus joo. Just tyttökirjoja ja Anni Swanit, Lindgreniäkin.
En. Ne tuntuu kovin tylsiltä näin aikuisena.
Luen säännöllisesti Anna- ja Runotyttö-kirjoja, Selja-sarjaa, Rauha S. Virtasen ja Merja Otavan kirjoja. Ne oli mulle tosi tärkeitä nuorena ja on vieläkin. Olen kohta 50-vuotias.
Yritin lukea Tarzan-kirjoja uudelleen nelikymppisenä. Oli lopetettava alkuunsa ja annettava niiden edelleen olla mahtavia seikkailukertomuksia muistoissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="09.07.2015 klo 11:11"]
Yritin lukea Tarzan-kirjoja uudelleen nelikymppisenä. Oli lopetettava alkuunsa ja annettava niiden edelleen olla mahtavia seikkailukertomuksia muistoissa.
[/quote]
Kiitos vinkistä. Vieläkin mielessäni on, kuinka jännittävä ja kiehtova oli "Tarzan ja Oparin aarteet"-kirja. Muistan kirjan kannenkin.
Minulla on kotona muistoina vanhoja Viisikoita, Seikkailu-sarjaa ja Salaisuus-sarjaa. Vanhat Ruby Fergusonin Laura-sarjan kirjat ovat nostalgisia. Muistan hyvin, kuinka haaveilin, että minullakin olisi varaa harrastaa ratsastusta (1970-luvulla).
Muistot ja tunnelmat ovat tärkeitä: Se lämmin tunkkainen lainaston (kirjaston) haju ja Tove Janssonin "Näkymätön lapsi"-kirjan vihreänsävyinen kiehtova kansikuva.
Olen lukenut. Kun lapsi on pieni, niin luettiin iltasaduiksi paljon minun lapsuus- ja nuoruusajan kirjoja. Ja on noita Viisikoita ja Anna-sarjaa luettu aikuisena ihan itsestäänkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Runotyttö-sarjaa. Viimeinen kirja on niin ihanan ahdistava ja masentunut tunnelmaltaan.
Olen lukenut Vihervaaran Anna-sarjan useaan kertaan.