Kasvohermohalvaus

joskin n. 3kkn jälkeen ei sitä sivullinen niin enää huomannut. Mut esimerkiksi ristiäiskuvissa toinen puoli naamaa vielä roikkuu. Itselleni halvaus tuli vajaa viikko ennen kiireellistä sektiota ilmeisesti turvotusten takia. Silmä ei mennyt kiinni suihkussakaan, ruoka ja juoma valui suusta jne., mutta koko ajan tilanne vähän parani. Nyt tuosta on jo vuosia eikä tilanne ole uusiutunut uusissa raskauksissa.

Saitko silloin oireisiin tai sairauteen ylipäätään mitään hoitoa tai lääkitystä?

Kun mulle sanottiin, että raskauden takia ei lääkitystä voida aloittaa, mutta lääkityksen avulla paranisin kuitenkin nopeammin.



Entä kuinka muut suhtautuivat sairauteesi? Arastelitko liikkua ulkona/töissä/kaupassa ym? Olitko sairaslomalla?

mun mielestä meni just sellainen 6kk toipumiseen, mutta jo muutaman kuukauden jälkeen alkoi olla jo paljon parempi.

ja olin muutenkin äitiyslomilla jo silloin. Tutut kauhistelivat etenkin aluksi ulkonäköäni, mutta ainakin minua lohdutti tieto, että tulisin paranemaan. Vauvan synnyttyä kävin kaupoissa, kylässä jne. ajattelematta halvausta. Tosin kun terveydenhoitaja tuli kotikäynnille synnytyksen jälkeen ja sanoi, että juuri synnyttäneet naiset ovat hänestä kauneimmillaan hehkuessaan onnea, teki kyllä mieli irvistää. Naama roikkui, maha vielä velttona, rinnat tulvivat maitoa, jälkivuoto, tulehtunut ja haiseva sektiohaava + väsymys... itse koin " kauneuspuheet" lähinnä kettuiluna. Vaikeinta oli juuri halvauksen ensipäivinä, sitten siihen sopeutui ja lopuksi ei juuri asiaa ajatellut. Itse kävin Hussin korvapolilla muutaman kerran näyttämässä naamaani, mutta ei sille tehty kuin jotain sähköimpulssikokeita, hoitoa kun ei todellakaan ollut. Itsestään parani ajan kanssa.

Sain sen itse silloin eräänä superkylmänä talvena. Oli nuhaa jne. niin kasvohermo joutui puristuksiin.



Olin minäkin ihan hädissäni. Kun en edes tajunnut mistä oli kyse. Äiti ja paras kaveri väittivät luulosairaaksi. Menin kuitenkin lääkäriin. Ekalle tiukalle lääkärille en edes uskaltanut tuota oiretta kertoa. Sitten menin toiselle lääkärille, joka otti vakavasti ja passitti sairaalaan tutkimuksiin. Siellä mittailtiin hermoimpulssien kulkua tms.



Ei annettu mitään lääkitystä. Kortisonia olis kai voinut antaa, mutta ajateltiin, että paranee itsestään.



Sain kasvojumppaohjeet, joita sitten ahkerasti peilin edessä tein. Nopeasti parani! Ja kaikki palautui entiselleen. Ei ole uutta tullut! Tuosta on aikaa jo 20 v.



Raskaana limakalvot ja paikat turpoaa, joten silloin hermokanavat joutuu ahtaalle. Itse kärsin 2. raskaudessa kovasta hermopinteestä ranteessani.



TSemppiä vaan! Kyllä tuo ohi menee!

tuli kasvohermohalvaus muutamia vuosia sitten, tosin en ollut silloin raskana. Ilmeisesti syynä oli auton ilmastointi :(

Lääkäri määräsi kortisoonia tabletteina, e-vitamiineja ja kasvojumppaa.

Erityisesti lääkäri ( Tays )korosti tuon e-vitamiinin tärkeyttä.



Halvaus kesti noin 3vkoa, jonka jälkeen kasvot palautuivat entiselleen muutamassa päivässä.



Tosin sähköimpulssimittaus näytti, että " ihon alla" paraneminen jatkui vielä pitkään mutta ulospäin kasvot näyttivät normaaleilta.



En tiennytkään, että raskauden aikana kasvohermohalv. olisi jotenkin yleisempää..mistä se johtuu?

tyhmästi " tosin en ollut silloin raskaana. Ilmeisesti syynä oli auton ilmastointi :(



Niin, siis syynä siihen halvaukseen, ei siihen etten ollut raskaana :)

typerä minä....

Olen saanut kasvohermohalvauksen vuosikymmenen aikana useampaan kertaan ja molemmille puolille kasvoja, oikea puoli ei ole palautunut. Syytä ei koskaan löytynyt vaikka tutkittiin pää ja selkäydinnesteet sun muuta. Nyt olen kuitenkin sairastunut keuhkosarkoidoosiin ja nyt minulle sitten sanottiin että se aiheuttaa myös kasvohermohalvauksia. Eli jos halvauksen saa niin kannattaa ehdottomasti tutkituttaa myös keuhkot.

Ystävälläni oli kasvohermohalvaus, kesti useamman kuukauden. Söi kortisonia ja siitä oli apua, mutta täysin halvaus ei parantunut kuin vasta kuukausien päästä. Parin kk:n päästä pystyi jo räpäyttämään silmää, kun teki kovasti töitä. Siis näki että keskittyi ja oikein PAINOI silmäluomen tietoisesti kiinni. Tosi kurja vaiva, toivottavasti ap toivut pian!

Minä sain halvauksen ekan lapsen syntymän jälkeen. Kasvot eivät roikkuneet kylläkään, mutta toinen puoli ei vain toiminut, silmä ei mennyt kiinni ja toinen puoli kielestä ei maistanut mitään + suupielestä valui mehu, jos ei varonut. En saanut mitään lääkitystä, mutta borrelioosikoe tehtiin, mikä oli negatiivinen. Pari viikkoa meni ja toiminta palautui mutta näin kymmenen vuoden jälkeen edelleen huomaa, että ihan symmetriseksi kasvon liikkeet eivät palautuneet. Toinen puoli on jähmeämpi kuin toinen ja välillä tämän huomaa esim. valokuvissa, ei livenä niinkään.